Alhainen D-vitamiinitaso ei ehkä olekaan saurauden syy, vaan seuraus, kertoo tuore tutkimuskooste.

D-vitamiini löydettiin vuonna 1922, kun amerikkalainen biokemisti Elmer McCollum etsi hoitoa riisitautiin. Riisitauti on lasten luustoa pehmentävä sairaus, jota lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvailtiin jo 1600-luvulla. Sen aiheuttaa D-vitamiinin puutos.

Näin D-vitamiinin menestystarina alkoi.

Sittemmin D-vitamiini on noussut lähestulkoon ihmeaineen asemaan, eikä ihme, sillä väestötutkimuksissa alhainen D-vitamiinitaso on yhdistetty muun muassa osteoporoosiin, lihavuuteen, sydän- ja verisuonitauteihin, muistisairauksiin, syöpään, diabetekseen ja autoimmuunisairauksiin. On ajateltu, että ravintolisänä D-vitamiini voisi ehkäistä näitä sairauksia.

Buumi on näkynyt myös vitamiinipillereiden myyntiluvuissa. Yhdysvalloissa D-vitamiinin myynti on kasvanut 50 miljoonasta dollarista 600 miljoonaan dollariin sitten vuoden 2005, kertoo Nutrition Business Journal.

Suurista lupauksista huolimatta todisteita D-vitamiinipillereiden terveysvaikutuksista ei kuitenkaan ole. Kriitikot korostavat, että havainnoivat tutkimukset tarvitsevat vielä tuekseen painavampaa näyttöä kokeellisista tutkimuksista.

D-vitamiinilisän hyötyä erilaisten kroonisten sairauksien ennaltaehkäisyssä tutkitaankin tällä hetkellä Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Uudessa-Seelannissa. Puhumme mittavan luokan tutkimushankkeista. Amerikkalaiseen VITAL-tutkimukseen on tarkoitus värvätä 20 000 koehenkilöä, ja sen on laskettu kustantavan 22 miljoonaa dollaria. Suomalainen FIND-tutkimus värvää 18 000 osanottajaa.

Skeptikoiden mukaan D-vitamiinille uhkaa kuitenkin käydä, kuten useimmille vitamiini- ja antioksidanttivalmisteille kävi jo 90-luvulla. Silloin tiedeyhteisö hyökkäsi kroonisten sairauksien kimppuun vitamiinivalmisteet keihäänkärkenään. Mutta kuinka kävikään, matka päättyi karuun tappioon. Vitamiinivalmisteista ei ollut sairauksien selättäjäksi, vaan päinvastoin osa niistä jopa lisäsi kuolleisuutta.

Usko myös D-vitamiiniin on viime vuosina kokenut kolhuja, kun suuria lupauksia ei ole onnistuttu lunastamaan. On herännyt kysymys, aiheuttaako alentunut D-vitamiinitaso sittenkään sairauksia, vai onko se vain sairauden seuraus?

– Mikäli havainnoivien tutkimusten tuloksia ei onnistuta vahvistamaan satunnaistetuissa tutkimuksissa, on syytä epäillä, että kyseessä on vain muiden muuttujien aikaansaama yhteys, D-vitamiinitutkimusta tekevä professori Philippe Autier sanoo.

Autier ei lupaa D-vitamiinin tarinalle onnellista loppua. Hän on yksi vastikään julkaistun systemoidun kirjallisuuskatsauksen tekijöistä. Katsauksessa selvitettiin D-vitamiinitason ja -lisän merkitystä kroonisten sairauksien ehkäisyssä. Selvitys perustui 290 etenevän väestötutkimuksen ja 172 satunnaistetun tutkimuksen yhteenvetoon.

Tulos oli täystyrmäys D-vitamiinille: ei hyötyä.

Autier huomauttaa, että väestössä korkea D-vitamiinitaso kyllä suojasi sairauksilta: sydän- ja verisuonitautien vaara pieneni jopa 58 prosenttia, diabeteksen vaara 38 prosenttia, paksusuolen syövän vaara 33 prosenttia, ja ennenaikaisen kuoleman riski jopa 33 prosenttia.

Satunnaistettujen, kokeellisten tutkimusten perusteella D-vitamiinilisä ei kuitenkaan vähentänyt sairastuvuutta tai kuolleisuutta – ei edes silloin, kun kyseessä oli lähtökohtaisesti matala D-vitamiinitaso (alle 50 nmol/l). Syy-seuraussuhteita punnittaessa tällainen näyttö on vakuuttavinta.

D-vitamiinilisällä ei havaittu vaikutusta myöskään sokerihemoglobiiniin, joka kuvaa pitkäaikaista verensokeritasoa ja kertoo tyypin 2 diabeteksen riskistä.

Vaikka alhainen D-vitamiintaso siis liittyykin kroonisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, on tutkijoiden mukaan epätodennäköistä, että se olisi sairauden syy – ennemminkin päinvastoin sairaus laskee D-vitamiinitasoa.

Toisaalta tähän mennessä tehdyissä tutkimuksissa on ollut omat ongelmansa, kuten Itä-Suomen yliopiston ravitsemustutkija Jyrki Virtanen kertoi Trainer4You:n uutisissa viime marraskuussa.

Varmoja vastauksia joutuu siis  vielä odottamaan. Tällä hetkellä on käynnissä viisi suurta D-vitamiinitutkimusta, joiden ensimmäisiä tuloksia odotetaan julkaistavaksi vuonna 2017. Aika näyttää, tuleeko D-vitamiinista tieteen harharetki vai todellinen menestystarina.

Kirjallisuuskatsauksen julkaisi tiedelehti The Lancet Diabetes & Endocrinology.


Lähteet ja lukemista

Autier P, Boniol M, Pizot C, Mullie P. (2014). Vitamin D status and ill health: a systematic review. The Lancet Diabetes & Endocrinology. Volume 2, Issue 1, January 2014, p. 76–89.

Kupferschmidt K. (2012). Uncertain verdict as vitamin D goes on trial. Science. 2012 Sep 21;337(6101):1476-8.

Reid IR, Bolland MJ, Grey A. (2014). Effects of vitamin D supplements on bone mineral density: a systematic review and meta-analysis. The Lancet. Volume 383, Issue 9912, p. 146–155, 11 January 2014.

Tiede. (2005). Vitamiineista tuli tieteen harharetki. Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2005.

Kuva: Cierpki

3 KOMMENTIT

  1. Artikkelissa tuntuu olevan harhaanjohtava sävy ja ihan asiavirheitä, joten toivottavasti olet tarkempi siitä mitä kirjoitat.

  2. Juuri uutisoitiin kuinka Briteissä on riisitauti ollut nousussa. Siellä ei käsittääkseni ole mitään suosituksia d-vitamiinin suhteen. Kaikilla riisitautia sairastavilla oli ollut äärimmäisen matalat d-vitamiinin tasot. Jos siltä tuntuu jättäkää syömättä, minä ainakin otan ja reilusti. Tuo 10 mikroa päivässä ei vielä riitä mihinkään. Laitetaan siihen nolla perään ja ollaan oikeissa lukemissa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here