Aihearkisto: Psyykkinen valmennus

Henkilökohtainen kasvu, Psyykkinen valmennus

Uskomukset ja tavoitteen saavuttaminen

2 kommenttia

On sanottu ja tutkittu, että uskomuksemme ovat yksi voimakkaimmin toimintaamme vaikuttavista tekijöistä.

Ihminen tekee valintoja hyvin pitkälti uskomuksiensa pohjalta. Esimerkiksi ruoan valintaan vaikuttavat vahvasti uskomukset siitä, mikä on terveellistä ja mikä ei. Kuten saatoimme aiemmin tästä uutisesta lukea, esimerkiksi margariinin osalta kuluttajien ostopäätöksiin vaikutti vahvasti uskomus, että (kaikki) margariini on valmistettu kissanrasvasta. Uskomusten saadessa vallan, saattaa niitä seurata lehtilööppien lisäksi laajat vaikutukset taloudessa, jossa esimerkiksi yrityksille yleistyneistä uskomuksista koituvat tappiot heijastuvat yrityksessä työskentelevien ihmisten arkeen. Työpaikka on lähtenyt alta pelkkien uskomusten takia varmasti useilta.

Mitä uskomukset ovat?

Kun kerran uskomukset ovat niin vaikutusvaltaisia toimintaamme ohjaavia ajatusmalleja, niin on hyvä mennä uskomuksissa hieman pintaa syvemmälle, ettei tästäkin postauksesta tulisi uskomus. Ennen kuin kerron, mitä uskomukset ovat, on hyvä kiteyttää se, mitä uskomukset eivät ole.

Uskomukset eivät ole absoluuttisesti totta!  Jokin uskomus, vaikkapa se, että iltasyönti lihottaa, voi olla totta yksittäiselle ihmiselle, muttei iltasyönti automaattisesti johda lihomiseen. Muutenhan kaikki iltasyöpöt olisivat lihavia, vai mitä? Aika moni meistä silti edelleen varoo iltasyömistä lihomisen pelko päässään.

Uskomukset ovat sen sijaan yleistys kokemusten välisistä suhteista. Tätä teoriaa havainnollistaa edellinen esimerkki; kun syön illalla, lihon! Kyseisen uskomuksen omaava henkilö uskoo, että söipä hän mitä tahansa illalla, se lihottaa.  Uskomus perustuu henkilön omaan kokemukseen tai saatuun informaatioon.  Muistelen, että ollessani nuori, kiersi uskomus, että perunaa ja lihaa ei kannattanut syödä yhtä-aikaa, siis samalla aterialla. Koska olin nuori ja kyseistä uskomusta välitti eräs valmentaja, joka oli auktoriteetti, me todella välttelimme perunan ja lihan syömistä samalla aterialla.

Erilaisia uskomuksia

Syysuhteita koskevia yleistyksiä – Edelliset esimerkit, iltasyönti sekä perunan ja lihan yhtäaikainen syönti lihottavat, ovat malliesimerkkejä syysuhteisiin perustuvista uskomuksista. Kun teen jotakin, tapahtuu näin, on tyypillinen fiksaatio syy-seuraussuhteista. Monelle ihmiselle, jota aloittavat tammikuussa laihdutuskuurin, uskomus ”kun liikun, laihdun”voi  tuottaakin pettymyksen, jos kuntoliikunnan lisäksi ruokavalio sekä muut tukitoimet eivät tue painonpudotusta.

Merkityssuhteita koskevia yleistyksiä – Ylipainoinen ihminen voi ajatella, että hän on arvoton tai huono ihminen, koska on on ylipainoinen. Hän on voinut kuulla jonkun suusta sanottavan, että ”lihavat ovat vätyksiä ja heikkoja”. Tämän tyyppisiin uskomuksiin liittyy hyvin usein merkityksellisyys omasta identiteetistä. Tyypillistä ajattelua voi olla myös sanonta, että ”en ole käynyt tänään jumpalla, en ansaitse kahvileipää”. Ihminen luo siis uskomustensa kautta henkilökohtaisia merkityksiä ja ”liimaa” merkitykset identiteettiin. Jo pelkästään sanonta ”Olen lihava” luo merkityksen siitä, että identiteettini on lihava, eikä se, että minussa on ylimääräistä rasvaa. Kuulostaa pilkun viilaamiselta yksittäisen ajatuksen kohdalla, mutta kun samanlaiset ajatusmallit yleistyvät koskemaan kaikkia elämän osa-alueita sekä vuorovaikutusta, kasvaa uskomusten merkitys uskomattomiin mittoihin.

Rajoihin liittyviä yleistyksiä – Ihminen muodostaa itselle mielessään rajoja tekemiselle. Jos henkilö uskoo, että hän kykenee pudottamaan painoa 5 kiloa, niin painon pudottaminen 5 kilon jälkeen todella on vaikeaa. Olet ehkä itsekin urheilusuorituksessa huomannut, että saavuttaessasi tavoitteen, esimerkiksi maalin, voimat ovat täysin loppu. Et olisi mielestäsi jaksanut yhtään pidemmälle. Ihminen tällä tavoin siirtää voimattomuuden tunnetta tavoitteeseen saakka. Silti, jos maaliviiva olisi vaikkapa 5 metriä, tai 50 metriä kauempana, niin olisit todella voinut jaksaa jatkaa samalla intensiteetillä vieläkin pidemmälle.

Tavoitteisiin liittyvät uskomukset

Alkuvuosi on useille meistä uusien tavoitteiden asettamisen aikaa. Tavoitteisiin sekä niiden asettamiseen liittyykin paljon uskomuksia, joita personal trainerin tulisi kampittaa heti alkumetreillä. Tyypillisiä tavoitteisiin liittyviä uskomuksia ovat mm.

Toivottomuuteen liittyvät uskomukset – Ajatus toivottomuudesta saa aikaa toivottomuuden tunteen, jonka lamaannuttaa toiminnan. Ajatus siitä, että ”minulla ei ole toivoa saavuttaa tavoitetta”, johtaa tavoitteen unohtamiseen vanhaan toimintamalliin palaamiseen. Erityisen usein toivottomuuteen liittyviä ajatusmalleja on usein kuureissaan epäonnistuneilla ihmisillä.

Avuttomuuteen liittyvät uskomukset – Avuttomuuden kokemukseen liittyy vahvasti minä-pystyyvyyden tunne. Mikäli ihminen ei usko olevansa kykeneväinen saavuttamaan tavoitetta, hän todennäköisesti ei toimi tavoitteen suuntaisesti. Yksi personal trainerin tärkeimmistä tehtävistä onkin lisätä pystyvyyden tunnetta, osata asettaa sopivan pieniä tavoitteita, joissa asiakas onnistuessaan avuttomuuteen liittyvät uskomukset saavat kyytiä.

Arvottomuuteen liittyvät uskomukset – Muista mainoslauseen ”koska olet sen arvoinen”. Ihminen todella pohtii myöskin tavoitteissaan sitä, ansaitseeko todella tulla ihailluksi. Tiedostamaton arvottomuuden tunne voi ohjata asiakkaan päätöksiä. Kun uskomus arvottomuudesta on alitajuinen, ei asiakas tietoisesta järkeilystään huolimatta kykene pysymään tavoitteenmukaisessa toiminnassa.

Mistä tunnistan uskomuksen?

Uskomuksien metsästyksessä toimivat parhaina välineinä kuunteleva korva sekä myös kirjoitettu teksti. Tavatessasi esimerkiksi puheessa uskomuksen, on hyvä pohtia onko uskomus hyödyllinen vai rajoittava. Rajoittaviin uskomuksiin kannattaa puuttua haastamalla kysymyksin, kun taas hyödyllisiä uskomuksia kannattaa tukea ja ohjata niitä kohti identiteettiä.

Personal trainer voi tunnistaa uskomuksia esimerkiksi seuraavista lauseista:

”Haluttaisi, mutta en minä ole ikinä osannut juosta”
”Epäonnistun aina painonpudotuksessa”
”Meidän suvussa kaikki ovat tällaisia”
”Kehittyminen edellyttää tuskaa”
”Ei tässä iässä enää voi aloittaa kuntosaliharjoittelua”
”Kuntosaliharjoittelu on tylsää”
”Olen kömpelö”
”Olen hidas oppimaan”
”Pitää treenata vähintään 60 min, jotta siitä on hyötyä”
”Rasvanpoltto käynnistyy vasta 30 minuutin jälkeen”

Kuinka uskomuksia murretaan?

Rajoittavia uskomuksia on hyvä haastaa kysymyksin. Sen sijaan vastaväittely tai suoralta kädeltä uskomuksen tyrmääminen ei toimi, sillä useimmiten toisen ihmisen totuuden tyrmääminen johtaa suojautumiseen, eikä asiassa päästä itse uskomuksen syntysijoille.

Lasse
Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You-kouluttaja Lasse Seppänen, jonka koulutuskokemus hakee vertaistaan.

Vastaväittelyn sijaan kannattaa uskomusta haastaa esimerkiksi kysymällä ”missä törmäsit kyseiseen tietoon?” sekä ”mikä uskomuksessa on sinulle tärkeää?”. Kuten missä tahansa vuorovaikutuksessa, tulee myös uskomuksien kanssa toimia avoimesti, ihmistä kunnioittavasti ja ymmärtäen.

Kuva: Rafael Marchesini (muokattu)

Henkilökohtainen kasvu, Psyykkinen valmennus

Kuinka tehdä parempia päätöksiä harjoittelun suhteen?

Kommentoi

Tuhansia ”päättäjiksi” tituleerattuja herrasmiehiä (ja naisia) hikoilee kulmahuoneissaan päivästä toiseen. Päätöksenteko on raskasta puuhaa.

Klassista oman elämän suurten päätösten kulta-aikaa on vuodenvaihde, jolloin yksi jos toinenkin rustaa listaa kohti tammikuussa päivänvalon näkevää ”uutta minää”. Fyysisen kunnon parantaminen löytää tyypillisesti tiensä näille listoille. Vaikka aivomme ovat päätöksenteon suhteen pahamaineisen viallisia aparaatteja, ei liikunnallisten elintapojen (uudelleen)opettelua voi liikunnan lukuisten terveyshyötyjen valossa kovin helposti nakata huonojen päätösten joukkoon. Seuraava kysymys onkin; kuinka tehdä parempia päätöksiä oman harjoittelunsa (ja ravitsemuksen) toteutustavan suhteen?

Uunituoreessa kirjassaan Decisive – How to make better choices in life and work, Heathin akateemikko-veljekset Chip ja Dan pureutuvat päätöksenteon dilemmaan määritellen neljä parempia päätöksiä torpedoivaa ”pahista” ja toimintamalleja haksahdusten kukistamiseen.

Kapeakatseisuus – Turhan ahdas viitekehys estää näkemästä asiaa ensimmäisiä tunnistettuja vaihtoehtoja laajemmin. Erityisen usein haksahdamme rajaamaan mahdolliset vaihtoehdot kaikki tai ei mitään-hengessä ”kyllä tai ei”-päätökseen. Harjaantunut päätöksentekijä osaa ottaa tilanteen laajempaan tarkasteluun ja prosessoida useita vaihtoehtoja. Vasta tämän jälkeen on aika aloittaa rajauspuuhat kohti tilanteessa parhaiten toimivaa vaihtoehtoa. Vaihtoehtosokeus riivaa helposti ammattilaistakin.
Ajoittain ”boksin ulkopuolelta” löytyvät ratkaisut painuvat ikuiseen löytämättömyyteen, mikäli ajatteluaan ei ole valmis narauttamaan yksioikoisuudesta egoon kohdistuvien iskujenkin kustannuksella. Entä jos ne muutamat ensimmäisenä mieleen juolahtaneet ratkaisumallit pyyhkäistäisiinkin hetkeksi kokonaan pois mahdollisten vaihtoehtojen joukosta?

Vahvistusharha – Ennakkoon päättämämme asenne tai näkökulma herkistää meidät omaa ennakkoajatustamme vahvistavalle tiedolle. Omia ennakkokäsityksiä puoltava informaatio iskee tajuntaan kuin sata volttia, vaihtoehtoisten näkemysten ja perustelujen hukkuen totaalisesti kohinaan. Kun ajatukset on kertaalleen saatu asian suhteen johonkin asetukseen, päätyvät jatkossa vastaan tulevat vaihtoehdot helposti varsin puolueellisen ”tuomioistuimen” käsiteltäväksi. Samankaltaisia ajatuksia päässään pyörittelevien seura tuntuu mielekkäältä ja omia näkemyksiä puoltavaa evidenssiä haalii käsiinsä harhaisella kiihkolla: ”Kattokaa nyt… Mähän sanoin!” Vahvistusharha on varsinainen piilomiina jonka esiin kaivaminen vaatii ensinäkin todellista ymmärrystä kyseisen haksahdusmallin olemassaolosta.
Minkä kaiken todella tulisi pitää paikkansa, jotta vallitsevat ajatuksesi voitaisi uskoa tosiksi? Voidaanko ajatusmallisi asettaa objektiiviseen testaukseen? Säännöllinen altistuminen näkemyksiä vastapalloon sparraavalle ympäristölle säilyttää tasapainon. Oppositio on ystävä!

Tunteet – Tunteet sotkevat objektiivisuuden monella tapaa. Erityisen helppoa on haksahtaa ihastumaan lyhyellä tähtäimellä hyviltä vaikuttaviin päätöksiin ja perustella niitä itselleen (kts. vahvistusharha).
Askel taakse! Etäisyyttä päätöksentekoon voi ottaa vaikkapa kysymällä itseltään mitä hyvä ystäväni tekisi tilanteessani tai punnitsemalla tietoisesti päätöksen välittömiä, keskipitkiä (1v) ja pitkäaikaisia (10v) vaikutuksia. Vaikuttaako päätös vielä yhtä hyvältä?

Liiallinen itsevarmuus – Kuka (muu) muka tarvitsee esimerkiksi tällaisia typeriä listoja  päätöksentekonsa parantamiseksi!? Oma kaali leikkaa kyllä riittävän terävästi ilmankin! Hups… Kuinka helppoa omaan erinomaisuuteen onkaan uskoa! 84% ranskalaisista miehistä uskoo olevansa keskimääräistä parempia rakastajia ja 93% amerikkalaisista opiskelijoista arvioi itsensä keskimääräistä paremmaksi autokuskiksi.
Valmistaudu olemaan väärässä ja ota huomioon mahdollinen ylitse ampuva itsevarmuutesi. Hahmottele päätöstä seuraava huonoin mahdollinen skenaario jo ennen päätöksentekoa. Mikäli uskot skeptisimmillesikin virittäytyneenä katsovasi asiaa ruusunpunaiseen vivahtavien lasien läpi, voi apua katastrofaalisimpien skenaarioiden hahmotteluun hakea myös muilta (muista kuitenkin vahvistusharha). Päätitpä sitten kuinka tahansa, tiedät ainakin punninneesi myös vähemmän ruusuiset seuraukset ja mahdollisesti jopa valmistautuneesi niihin.

Ajatteluaan on helppo sumuttaa monin konstein. Parempien päätösten tekemistä fyysisen harjoittelun suhteen voi yleensä vauhdittaa asiansa osaavan valmentajan voimin. Osaava valmentaja taitaa kyllä harjoitusohjelmien nikkaroinnin lisäksi myös päätöksenteon pahisten taklailun tunnistaessaan niiden vaikutukset asiakkaassaan. Viisauden toinen puoli on tunnistaa ensin tyhmyydet itsessään.

Lukemista ja lähteitä

Decisive – How to make better choices in life and work, Chip Heath & Dan Heath 2013

The Art of Thinking Clearly: Better Thinking, Better Decisions, Rolf Dobelli 2013

1. Alpert, Marc; Howard Raiffa (1982). “A progress report on the training of probability assessors”. In Daniel Kahneman, Paul Slovic, Amos Tversky. Judgment under uncertainty: Heuristics and biases. Cambridge University Press. pp. 294–305.

2. Alicke, M. D., & Govorun, O. (2005). The better-than-average effect. In M. D. Alicke, D. Dunning & J. Krueger (Eds.), The self in social judgment (pp. 85-106). New York: Psychology Press.

Henkilökohtainen kasvu, Personal training, Psyykkinen valmennus

Psyykkinen valmennus personal trainingissa – kahdeksan peruspilaria

Kommentoi

Psyyke eli mieli muodostuu ihmisen sisäisestä tilasta, jossa ajatukset, tunteet, ja tietoisuus muodostuvat sekä vaikuttavat ihmisen fysiologiaan ja johtavat tiettyyn toimintaan.

Personal trainingissa psyykkisen valmennuksen avulla autetaan asiakasta näkemään sisäiseen maailmaansa ja annetaan tukea sieltä käsin toimimiseen. Ihmiset saattavat usein perusteiden tasolla tietää miten pitäisi liikkua ja syödä, jotta pääsisi parempaan kuntoon, mutta tämä tieto ei välttämättä siirry käytäntöön – ei sitten alkuunkaan. Onkin järkevää päätellä, että tiedon ja sen käytäntöön siirtämisen välillä on psyykkisiä tekijöitä jotka rajoittavat tavoitetilaan pääsyä. Pelkkä järki ei saa meitä muuttamaan asioita, vaan meidän tulee saada tunteet muutoksen puolelle ja ymmärtää toiminnan sisäiset ajurit, jotta tapoja voidaan muuttaa pysyvästi.

Kuulostakoon kliseeltä, mutta jokaisen ihmisen psyykkinen valmentaminen on aina yksilöllinen prosessi, koska asiakkaan tavoitteet määrittelevät sen mihin psyykkisellä valmennuksella tulisi pyrkiä ja kuinka sitä tulisi toteutetaa. Alla kuitenkin kahdeksan psyykkisen valmennuksen peruspilaria.

1. Oppi itsestä – Näe sisäinen maailma

Ihmiselle on luotu mahdollisuus ikään kuin astua sivuun ja tarkastella omaa toimintaansa kauempaa. Et ainoastaan reagoi sinulle tapahtuviin asioihin automaattisesti, vaan osaat myös tietoisesti käsitellä miten toimit. Meillä jokaisella on opittuja malleja erilaisissa tilanteissa toimimiseen. Osa niistä on hyödyllisiä, osa haitallisia ja osa neutraaleja.

Tämän ensimmäisen “peruspilarin” perimmäinen idea onkin, että henkilö alkaa tiedostaa miksi toimii tietyllä tavalla eli mitä ajatuksia, tuntemuksia ja motiiveja oman toiminnan taustalla piilee.

Personal trainerin tulisikin auttaa henkilöä näkemään missä hän on nyt, mitä hän todella haluaa tavoitella, ja miten sinne pääsee. Oppi itsestä tarkoittaa siis oman itsetuntemuksen parantumista. Esimerkiksi kun henkilö kertoo haluavansa näyttää tietynlaiselta tai hankkia kiinteän vartalon voivat nämä tavoitteet tulla ulkosyntyisesti mediasta tai ystäväpiiristä. Paremman itsetuntemuksen kautta henkilö oppii havaitsemaan miksi haluaa – vai haluaako – näitä asioita tavoitella.

 2. Todellisen potentiaalin löytäminen

Voimme auttaa henkilöä saamaan todellinen potentiaalinsa esiin, kun hän oppii lisää itsestään. Psyykkinen valmennuksen kautta autat henkilöä havaitsemaan mikä estää, tai on estänyt, häntä pääsemästä tavoitteisiinsa sekä rakentamaan toimivampia mentaalisia malleja ja näkemään millaista potentiaalia hänestä löytyy. Asiakkaasi itsetunto voi parantua kun hän alkaa huomata, että itsessä on enemmän hyvää kuin huonoa, ja sitä kautta arvostus itseä kohtaan kasvaa.

 3. Sisäisen motivaation löytäminen

Personal trainingissa pyritään psyykkisen valmennuksen avulla saamaan liikunta ja terveellinen ruokavalio luontevaksi osaksi arkea. Tavoitetila on usein saada tuotua nämä yhtä luontevaksi osaksi arkea kuin vaatteiden pukeminen tai hampaiden pesu aamulla. Tämä tarkoittaa, että valmennettavan olisi äärimmäisen tärkeää löytää oma sisäinen motivaationsa tekemiselle ja ymmärtää, että hänellä on vastuu omasta hyvinvoinnistaan.

Sisäisessä motivaatiossa on lyhykäisyydessään kyse siitä, että asiakas näkee liikunnan ja terveellisen ruokavalion suuremman merkityksen, löytää liikuntalajit joista nauttii, sekä kokee onnistumisia tavoitteisiinsa nähden.

Henkilö esimerkiksi harjoittelee kahvakuulalla, koska nauttii siitä ja kokee, että näin pääsee parempaan kuntoon ja sen seurauksena on energisempi perheensä kanssa ollessaan. Lisäksi hän kokee onnistumisia treeneissään ja kokee, että pääsee niiden kautta tavoitteeseensa. Lisää motivaatiosta kannattaa lukea Lassen aikaisemmasta kirjoituksesta.

4. Itseluottamuksen vahvistaminen

Yksi tärkeimpiä keinoja itseluottamuksen vahvistamiseen personal trainerin työssä on suhteuttaa asiakkaan taitotaso suunniteltuihin ohjelmiin. Kun ohjelmat vaativat asiakkaan taitoihin nähden sopivasti kokee hän onnistumisen kokemuksia ja itseluottamus paranee.

Muutosprosesseissa täytyy toki muutenkin osata suhteuttaa muutokset asiakkaalle sopiviksi, jotta hän kokee kyvykkyytensä riittävän niiden toteuttamiseen ja kokee onnistumisia. Yleensä muutoksen on hyvä olla hallittu ja etenemisen rauhallista.

5. Psyykkisten taitojen opettaminen

Psyykkisen valmennuksen kautta opetat asiakkaallesi samalla tarpeellisia psyykkisiä taitoja. Näitä ovat muun muassa oikeanlainen tavoitteiden asettelu, rentoutuminen, keskittyminen, läsnäolo ja rakentava ajattelu. Psyykkisten taitojen kautta asiakas oppii käsittelemään tavoitteitaan, parantaa todennäköisyyksiään päästä niihin ja voi elää oman näköistään elämää.

Usein valmennusprojekteissa on jopa sivustaseuraajan silmin nähtävissä kuinka alussa fyysisen kunnon parantamiseen keskittyneen valmennettavan kehitys laajenee osaavan valmentajan hoteissa myös psyykkiselle puolelle ja asiakas kokee kuin huomaamattaan löytäneen uudenlaisen – positiivisen – otteen ja tekemisen meiningin myös muille elämän osa-alueille.

6. Psyykkisen hyvinvoinnin parantaminen

Psyykkinen valmennus on myös psyykkisen hyvinvoinnin parantamista jota voidaan lähestyä ajatusten, tunteiden, ja toiminnan kautta. Eli kuinka nämä kaikki vaikuttavat toisiinsa. Millaisia ajatuksia sinulla on pääasiallisesti päivittäin? Entä millaisia tuntemuksia ja millaista toimintaa ne vahvistavat?

Ajattelu on aivojen plastisiteetin ansiosta harjoitettava ominaisuus. Ajattelua on siis mahdollista harjaannuttaa erilaisiin suuntiin. Jos päässä pyörii jatkuvasti negatiivisia ajatuksia, harjaantuvat aivot ajattelemaan asioista negatiivisella tavalla. Koska psyykkinen valmennus ei ole jotain, jota tulisi pyrkiä tietoisesti tekemään vasta kun tulee ongelmia, kannattaisi valmennukselle antaa jo ensimmäisellä tapaamisella tietty suunta. Ei ole liian korkealentoista kysyä esimerkiksi mitä asiakkaallesi tarkoittaa hyvä elämä ja miten liikunta tai parempi kunto hänen mielestä liittyy siihen.

Kun asiakas näkee liikunnan ja harjoittelun tällaisen oven kautta luo se valmentamiseen antoisan psyykkisen ilmapiirin ja antaa mahdollisuuksia asiakkaan psyykkisen hyvinvoinnin kehittymiselle.

7. Elämäntilanteen huomioiminen osana valmennusta

Kulloinenkin elämäntilanne vaikuttaa meihin kokoajan ja kuten tiedettyä, voi muuttua nopeastikin. Siksi on äärimmäisen tärkeää osata suhteuttaa liikunta ja terveellinen ruokavalio kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Kun perheeseen tulee lapsia tai töissä on kiireinen jakso, aiheuttavat nämä lähes väistämättä muutoksia liikunta- ja ruokailutottumuksiin. Näihin elämäntilanteisiin tulee osata aina reagoida oikealla tavalla. Kun elämässä säilyy sopiva tasapaino, on muuttuviin tilanteisiin myös helpompi suhtautua.

Tasapainoinen ei tarkoita tylsää ja yksitoikkoista, vaan päinvastoin vaihtelevaa ja värikästä. Jos elämä on pelkkää liikuntaa ja se viedään sinulta yhtäkkiä pois, on varmasti ongelmia tiedossa. Kuinka hyvin sinulla ovat työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa? Entä liikkuminen ja lepo? Entä miten liikunta auttaa sinua pääsemään takaisin tasapainoon itsesi kanssa?

8. Hallittu mukavuusalueen venyttäminen

Kun henkilö pyrkii muuttamaan liikunta- ja ravitsemustottumuksiaan täytyy hänen aloittaa oman mukavuusalueensa sopiva “venyttäminen”.

Mukavuusalueella ovat meille jokapäiväiset asiat ja siellä on kotoisa sekä turvallinen olo. Kun mukavuusaluetta venytetään hallitusti ja tehdään jotain toisella tavalla, on olo edelleen suhteellisen turvallinen ja voimme oppia sekä saada pysyviä muutoksia. Mikäli ihminen alkaa muuttaa asioita kerralla liian paljon, on seurauksena helposti levoton sekä turvaton olo, ja usein paluu mukavuusalueelle tapahtuu jossain vaiheessa. Henkilön venyttäessä mukavuusaluettaan, hän käy vilkasta sisäistä keskustelua siitä jatkaako matkaa vai pysyykö nykyisellä mukavuusalueellaan.

Jorma Vaara
Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You:n psyykkisen valmennuksen asiantuntija ja pääkouluttaja Jorma Vaara.

Venytys-lähestymistapaan liittyy siis paljon ajatuksia ja tuntemuksia muutoksen puolesta sekä vastaan. Tämän sisäisen prosessin näkyväksi tekeminen keskustelun avulla on yksi oleellisimpia asioita miten Personal trainer tekee psyykkistä valmennusta kun asiakas haluaa muuttaa elintapojaan.

Kuva: hofhauser

Henkilökohtainen kasvu, Psyykkinen valmennus

Psyykkinen valmennus on aina läsnä

Kommentoi

Psyykkinen valmennus on läsnä kaikessa valmennustoiminnassa. Jokainen valmentajan tekemä ja tekemättä jättämä asia aiheuttaa valmennettavassa erilaisen sisäisen reaktion.

Olet luultavasti tehnyt psyykkistä valmennusta elämäsi aikana todella paljon. Miksikö? Siksi, että psyykkinen valmennus on valmennustyössä aina läsnä. Asian todellinen oivaltaminen on tärkeää, mutta ei usein alkuunkaan niin helppoa ja yksinkertaista kuin saattaisi luulla. Valmennusta ilman psyykkistä elementtiä ei varsinaisesti ole edes olemassa. Kaikki valmentaminen on siis myös psyykkistä valmennusta.

Usein kuulee sanottavan, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Mitä tällä sitten tarkoitetaan?
Ajatukset (kognitiot) vaikuttavat tunteisiin (emootiot) ja fysiologiaan sekä kehoon, ja ketjun päässä kaikki tuo johtaa tietynlaiseen toimintaan. Muutos yhdessä osassa tätä systeemiä vaikuttaa kaikkiin muihinkin osiin. Kun esimerkiksi mietit sinulle läheistä ja tärkeää ystävää, synnyttää se miellyttäviä ajatuksia ja tunteita. Toisaalta, kun muutat asentosi ryhdikkääksi, suuntaat katseesi yläviistoon ja hengität rauhassa syvään, tulee mieleesi hyviä ajatuksia sekä miellyttäviä tuntemuksia.

Kuvittele, että olet saavuttanut jonkin sinulle merkittävän tavoitteen ja henkilö sanoo sinulle naama peruslukemilla, että ”Hienoa. Nyt ei muuta kuin uusia tavoitteita kohti.” Millaisen sisäisen reaktion tämä sinussa herättää? Fiilis jää helposti hieman laimeaksi, eikö vain.

Kuvittele nyt, että sama henkilö osoittaisi aidosti eleillä ja ilmeillä olevansa innoissaan saavutuksestasi ja sanoisikin sinulle seuraavaa: ”Loistava suoritus! Olen todella ylpeä sinusta. Kasvoit kokemuksen aikana paljon ja selätit hienosti vastoinkäymiset tieltäsi! Missä onnistuit mielestäsi parhaiten ja mitä opit kokemuksistasi?”

Herättäisikö jälkimmäinen tyyli sinussa erilaisen sisäisen reaktion, kuin ensimmäinen? – Luultavasti kyllä.

Jokainen valmentajan tekemä ja tekemättä jättämä asia aiheuttaa henkilössä erilaisen sisäisen reaktion. Voidaan siis perustellusti ajatella, että psyykkinen valmennus on mukana kaikissa valmentajan sanomisissa, mutta myös siinä mitä jätetään sanomatta. Koska se mitä sanot tai et sano aiheuttaa erilaisen sisäisen reaktion asiakkaassasi. Kuvittele saamasi hyvä ja kannustava suullinen palaute onnistuneen työtehtäväsi lopputuloksena. Tuloksena syntyy lähes poikkeuksetta miellyttäviä ja motivoivia sisäisiä ajatuksia, jotka johtavat johonkin toimintaan. Toisaalta jos palaute jää saamatta vaikka koet, että olet onnistunut hyvin, aiheuttaa se usein täysin erilaisia sisäisiä reaktioita.

Kehonkieli tietoiseksi

Psyykkisen valmennuksen osalta usein hieman pimentoon jää myös kehonkieli, joka kaikessa itsestäänselvyydessään jää helposti huomioimatta – eleet, ilmeet ja asennot, tekemiset tai tekemättä jättämiset. Psyykkistä valmennusta kaikki tyyni. Kaikki nuo aiheuttavat erilaisen reaktion valmennettavassasi.

Annat kehonkielelläsi palautetta toiselle henkilölle kokoajan ja ihmiset tulkitsevat kehonkieltä tietoisesti sekä tiedostamatta. Kehonkielen kautta välität asiakkaallesi muun muassa kuinka kovasti uskot hänen onnistuvan muutoksessaan. Tietoisella suhtautumisella tähän seikkaan voi olla valmennuksen kannalta valtava vaikutus.

Olen nähnyt paljon urheilijoita, jotka ovat yhtenä kautena olleet joukkueensa vaihtopenkin kuluttajia ja seuraavana kautena uuden valmentajan alaisuudessa nousseet raketin lailla joukkueensa luottopelaajiksi. Eikä kausien välillä fysiikassa tai lajitekniikoissa ole välttämättä ihmeitä ehtinyt tapahtua. Sen sijaan uusi valmentaja on nähnyt samassa pelaajassa potentiaalia ja uskonut häneen.

Kun uusi, valmennettavaansa aidosti uskova valmentaja valmentaa tätä pelaajaa, välittyy tämä usko valmentajan kehonkielessä, eleissä, ilmeissä, äänenpainoissa, empatiassa ja monessa muussa asiassa pelaajan omaa uskoa itseensä vahvistaen.vKuinka paljon sinä uskot asiakkaaseesi ja miten se näkyy kehonkielessäsi?

Vastuunotto psyykkisestä valmennuksesta

Yllä oleva kappale osoittaa kuinka pienissä asioissa psyykkinen valmennus onkaan mukana. Se voi olla erilaisia kysymyksiä, palautteenantoa, toiminnallisten tehtävien antamista ja paljon muuta. Psyykkinen valmennus ei kuitenkaan ole tähtitiedettä tai jokin epämääräinen alue. Se on pieniä asioita osana valmennusta, sekä tarvittaessa isompiakin asioita. Valmentajan täytyy vain ottaa asiasta kunnon ote ja perehtyä sekä soveltaa oppimaansa käytäntöön.

Psyykkistä valmennusta voi siis tehdä tiedostaen tai tiedostamatta, vähän tai paljon, hallitusti tai hallitsematta. Jos valmentaja ei ymmärrä psyykkisen valmennuksen taustoja, menetelmiä tai roolia, voi huonoimmassa tapauksessa tietämättään heikentää asiakkaansa itseluottamusta ja itsetuntoa tai aktivoida sellaisia psyykkisiä ”miinoja” joilla on haitallisia vaikutuksia valmennettavan toimintaan. Toisaalta psyykkistä valmennusta voi tietämättään tehdä hyvälläkin tavalla. Varmempi reitti positiivisiin tuloksiin johtavaan psyykkisen valmennukseen on kuitenkin asian tietoinen haltuun ottaminen. Vastuu valmennustilanteiden psyykkisestä ilmapiiristä on kuitenkin pääosin valmentajalla.

Ymmärrys siitä mitä psyykkinen valmennus on, mihin sillä pyritään ja millä tavoin sitä on mahdollista toteuttaa luonnollisena osana valmennusta, onkin yksi keskeinen osa kokonaisvaltaisen valmentajan työkalupakkia. Kun tämä osa-alue on jollain tavalla hallussa niin valmentajan mahdollisuudet vaikuttaa asiakkaan motivaatioon, tavoitteisiin pääsyyn, onnellisuuteen, itsetunnon ja itseluottamuksen kehitykseen kasvavat huimasti.

Täysiveriseksi psykologiksi ei personal trainerin kuitenkaan ole syytä koittaa muuntautua. Jos epäilet, että asiakkaallasi on psyykkisiä ongelmia tai sellaisia aiheeseen liittyviä asioita, joiden käsittelyyn oma osaaminen ei riitä, on syytä konsultoida ammattilaista. Psykologin, urheilupsykologin tai muun psyykkisen valmennuksen asiantuntijan – jonka kanssa voit pohtia valmentamisen psyykkistä puolta sekä saat tukea erilaisiin asiakastilanteisiin – omaan tukiverkostoon hakeminen saattakin olla valmennustyötä tekeville varsin hyödyllistä.

Tee asia näkyväksi

Personal trainerin kartoittaessa asiakkaan lähtötilannetta jää psyykkinen puoli usein huomioimatta. Asia, jota ei välttämättä oteta puheeksi tai kartoiteta jää usein ”elämään omaa elämäänsä” muiden asioiden varjoon ja vaikuttaa vallitsevaan tilanteeseen sieltä käsin joka tapauksessa. Psyykkisen kartoituksen valmennukseen mukaan ottamisen ei tarvitse olla vaikeaa. Liikkeelle on mahdollista lähteä niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin, että kysyt asiakkaaltasi, kuinka tärkeänä pidät psyykkistä puolta tavoitteesi saavuttamisen kannalta. Asiakkaat vastaavat usein jo jonkinlaista suuntaa-antavasti, että ”onhan se todella tärkeä” tai ”sieltähän se itse asiassa on kiinni”. Pieni asia, ja mitättömänkin kuuloinen asia, mutta jo pelkästään tämä tekee asiasta näkyvän. Pohja psyykkiselle valmennukselle jatkossa on kuitenkin tätä myötä luotu ja kartoitusta helpompi jatkaa.

Jorma Vaara
Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You:n psyykkisen valmennuksen asiantuntija ja pääkouluttaja Jorma Vaara.

Ota siis psyykkinen valmennuksen periaatteet haltuun ja ryhdy tekemään sitä tietoisesti ja tiedostaen. Tulet hämmästymään kuinka paljon asiakkaissasi on potentiaalia ja kuinka hyvin se olemassaoleva potentiaali on tietoisen psyykkisen valmennuksen kautta otettavissa käyttöön.

Kuva: Aureliy Movila

Henkilökohtainen kasvu, Psyykkinen valmennus

Kadonneen motivaation metsästys

Kommentoi

Mistä motivaatio rakentuu ja miten sitä voisi lisätä? Syvennytään aiheeseen Trainer4You-kouluttaja Lasse Seppäsen johdolla.

On tullut jälleen se aika vuodesta, jolloin sohvalla makaamisen motivaatio on vaihtumassa liikuntamotivaation metsästykseen. Keho ja mieli alkavat salakavalasti ilmoittelemaan siitä, että ne tarvitsevat molemmat liikettä. Rauhattoman mielen tarpeet kun usein heijastuvat liikkumattomasta kehosta.

Liikuntainnostuksen syttyminen ei kuitenkaan aina ole itsestäänselvyys. Vaikka kuinka ystäväsi hehkuttaisivat liikunnan jälkeistä euforiaa, ei liikuntamotivaation viisari kohdallasi välttämättä värähdä.

On kuitenkin väärin väittää, että ihminen, joka ei innostu liikkumaan, ei omaisi lainkaan motivaatiota. Ei se niin mene. Motivaatiota löytyy kyllä. Tässä tapauksessa vain enemmän muihin asioihin kuin liikuntaan. Jopa sohvalla löhöilemiseen tarvitaan motivaatiota. Jos liikuntapataan pudonnutta ihmistä kehottaisi makaamaan vapaapäivänä aamusta iltaan sohvanpohjalla, niin tiukkaa saattaisi tehdä. Motivaatio ei todennäköisesti riittäisi vaan tekisi mieli lähteä jumpalle tai lenkille, sillä ne motivoivat sohvalla makoilua enemmän.

Ongelma liikuntaan ja ravintoon liittyvässä motivaatiossa ei usein olekaan itse liikunta tai ravinto. Ongelma on useimmiten niiden toteutustapa. Motivoitumista vaikeuttaa huomattavasti se, jos valmentajalla itsellään on liian suppea käsitys liikunnan eri mahdollisuuksista. Myös valmentajalla on omat epämukavuusalueensa, joita tietoisesti ja tiedostamattaan pyrkii siirtämään myös asiakkaan maailmaan.

Motivaation osatekijät

Psykologiassa motivaation säätelyä on kuvattu kolmen tekijän mallilla. Motivoitumista, sen säätelyä sekä ylläpitämistä kuvaavat tekijät ovat:

  1. toiminnan tavoite ja siihen sitoutuminen
  2. onnistumisen ennakointi eli arvio kyvyistä ja ympäristön antamasta tuesta
  3. emootiot (tunteet ja niiden tunnistaminen)

(Tavoitteet) x (onnistumisen ennakointi) x (tunteet) = motivaatio

Motivaatio on myös tilanne ja ympäristösidonnainen tekijä. Voidaankin olettaa, että erilaiset elämäntilanteet sekä ympäristön muutokseen liittyvät tekijät vaikuttavat myös liikuntaan ja ravitsemukseen liittyviin tottumuksiin. Mikäli asiakkaan työ– tai vapaa-ajan puitteet radikaalisti muuttuvat, voivat ne ohjata motivaation liikunnan sijasta muihin kohteisiin.

Psykologisesti ihmisen liikuntamotivaatio voi siis elää vuoristoradan kaltaista nousu– ja laskusuhdannetta, tilanteiden ja ympäristön muuttuessa. Tämä olisikin hyvä ottaa sekä asiakkaan, että myös valmentajan huomioon, eikä valmentajan olettamus voi olla se, että asiakkaan motivaatio liikuntaa kohtaan säilyy yhtä voimakkaana läpi elinkaaren.

Toiminnan tavoite ja siihen sitoutuminen

Tavoitteellisuus ja tavoitteen asettaminen ovat itsestäänselvyys kun asiakkaan liikunta- ja terveystottumuksia ryhdytään muuttamaan. Innostavat tavoitteet ovat yksi motivoitumisen kulmakivistä ja tavoitteiden konkretisoiminen arkielämän hyötyihin onkin vastaavasti yksi personal trainerin työn tärkeimmistä tavoitteista.

Ihmisten yleisimpiä tavoitteita ovat työhön, ihmissuhteisiin ja omaan itseen liittyvät tavoitteet. Liikunnan lisäksi olisikin syytä kartoittaa asiakkaan muita tavoitteita ja etsiä liikunnallisista tavoitteista synergiaa näihin.

Personal trainerin kannattaa kiinnittää huomioita ainakin seuraaviin tavoitteenasetteluun liittyviin tekijöihin:

1) Tavoitteiden merkityksellisyys

Ilman syvällistä, henkilökohtaista merkitystä tavoitteesta puuttuu toimintaa tunnetasolla ohjaava voima. Kun tavoite ja sen saavuttaminen aiheuttavat voimakkaan tunneryöpyn pelkissä mielikuvissa, niin voit olla varma, että tunne aiheuttaa tavoitteen mukaista toimintaa – huonoinakin päivinä.

2) Asiakkaan oma arvio sen hetkisistä kyvyistä ja mahdollisuuksista saavuttaa tavoite

Ihmisellä on pyrkimys aliarvioida tavoite ja yliarvioida omat kyvyt. Tämä on sekä psyykkinen vahvuus että myös heikkous. Asiakkaan omaa arviota suoriutumisesta ei kannata jättää pelkästään alkuhaastatteluun vaan tarkistaa pystyvyyden tunnetta aika-ajoin valmennuksen aikana.

3) Millaisia hallinnan kokemuksia asiakkaalla on tavoitteeseen liittyen

Voivatko ulkopuoliset tekijät estää tavoitteiden saavuttamisen? Yllättäen vaihtuvat työvuorot, sairastumiset, ystävistä, työkavereista sekä ympäröivistä ihmisistä johtuvat tekijät syövät tai tuovat emotionaalista energiaa, joka on käytettävissä tavoitteen saavuttamiseen. Myös tietoon, taitoon tai teknisiin asioihin liittyvät tekijät vaikuttavat pystyvyyden ja hallinnan tunteeseen, ja sitä kautta lisäävät tai lamaannuttavat toimintaa. Liikunta-ammattilainen, jolla on vahva tietoreservi, omaa myös voimakkaamman hallinnan tunteen kunnossa pysymiseen, sillä teoreettinen ja kokemuksellinen perusta tukevat sitä.

4) Ympäristön tuki

Ympäristöllä on käyttäytymisessä valtava voima. Mikäli ihminen kokee joko tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla epävarmuutta, joka johtuu ympäristöstä, sopeuttaa hän toimintaansa ympäristön vaatimuksia vastaavaksi. Vain erittäin vahvan itseluottamuksen ja itsetunnon omaava henkilö kykenee taistelemaan ympäristön paineita vastaan.

5) Asiakkaan arvio tavoitteen aiheuttamasta stressistä ja ajan riittävyydestä

Nykyelämän arkea työllistävät monenlaiset stressitekijät, joita ihminen koittaa pitää hallinnassa. Tavoitteenasettelussa tulisikin kyetä tekemään realistinen arvio kokonaiskuormituksesta sekä voimavaroista. Useimmiten ihmisellä, joka on jostakin asiasta innostunut, on epärealistinen kuva voimavaroistaan. Aivot haluavat poistaa mielestä sen, mikä on tavoitteen tiellä. Innostuksen ja realiteettien välisen tasapainon löytäminen onkin yksi haastavimpia, mutta tärkeimpiä polttopisteitä valmennusta startatessa.

Lasse
Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You-kouluttaja Lasse Seppänen, jonka koulutuskokemus hakee vertaistaan.

Motivaatio ei siis ole ominaisuus, jota vaan on, tai ei ole. Sitä on aika-ajoin vaalittava. Välillä etsittävä syvältä metsän syövereistä ja annettava sen luovuttaa voimia tavoitteiden saavuttamiseen.

Kuva: Eduardo Schoefer (muokattu)

Harjoittelu ja liikunta, Personal training, Psyykkinen valmennus

Mitä valmentaja ja aloitteleva liikkuja voi oppia talouden nobelistilta?

Kommentoi

Kun vääristyneet mielikuvat  ja Daniel Kahnemanin lottoteoria kohtaavat, on liikkujan epäonnistuminen taattu. Sudenkuopan voi kuitenkin väistää.

Olen pitkään etsinyt  selitystä sille, miksi aivan täysijärkiseltä vaikuttava ihminen heittää hanskat tiskiin, ennen kuin liikunnan tulokset manifestoituvat niin kirkkaasti, että mylly alkaa pyörittämään itseään. Kesällä törmäsin vihdoin teoriaan, joka saattaisi tarjota selityksen.

Nyt pitää vaivata hetki päätä, jotta pysyy kärryillä, mutta uskon sen kannattavan – myönnettiinhän teorian isälle Daniel Kahnemanille peräti Nobel.

Yksinkertaistettuna teorian perusidea kuuluu seuraavasti. Se, tunnemmeko jostain saamastamme (tai saavuttamastamme) iloa tai menettämästämme (tai saavuttamattomasta) mielipahaa, ei aina ole suhteessa todellisuuteen, vaan kokemukseemme lähtötilanteesta.

Toisekseen, menetys näyttäsi kirpaisevan kaksi kertaa yhtä paljon kuin saman suuruinen voitto.

Avataan asiaa rahaan liittyvällä esimerkillä. Jos miellät, että sinulla on tuhat euroa ja saat sata, ilahdut jonkin verran. Jos taas menetät satasen, pahoitat mieltäsi noin kaksinkertaisesti verrattuna saman summan saamisen tuomaan iloon. Henkisenä tuntemuksena samansuuruinen voitto on siis keskimäärin +1, tappio -2.

Liikunnan mielikuvat päin honkia

Ihmiselle on varsin luontaista mieltää kykenevänsä juoksemaan – sehän on perustoiminto, noin lapsuuden kokemusten ja yleisten mielikuvien muodossa. Karmea tosiasia näyttäsi kuitenkin olevan, että keskikuntoinen suomalainen ei kykene siihen.

Suomalaisten keskimääräisen maksimihapenottokyvyn (VO2max) on arvioitu olevan noin 32 ml/kg/min. Tuosta saadaan karkeasti kilometrejä tunnissa jakamalla luku 3,5:llä, mikä tarkoittaa noin 9 km/h maksiminopeutta.

Vertaa, että rivakka hölkkänopeus on noin 10 km/h. Keskiverto suomalainen ei siis mitenkään pysty pitämään pitämään yllä tällaista nopeutta.

Kestävyysharjoittelu olisi mielekästä ja tuloksekasta aloittaa noin 60 % teholla maksimaalisesta hapenottokyvystä. Tällöin kevyttä hengästymistä alkaa ilmetä, mutta liikunta on vielä varsin miellyttävää. Jo 80 % tasolla alkaa hengitys kiihtymään erittäin rajusti, hiki virtaa vuolaasti ja maitohappo alkaa polttelemaan jaloissa. Aloittelijalle se voi olla ikävä kokemus.

Keskikuntoinen aloittelija tekisi itselleen suuren palveluksen, mikäli mieltäisi reippaan kävelylenkin (5–6 km/h) täysin vakavasti otettavaksi liikunnaksi. Mutta kun harvoin mieltää. Pitäisi pystyä juoksemaan. Mutta kun ei pysty. Tai pystyy, mutta korkeintaan muutaman minuutin ajan ja tämäkin saattaa tuntua todella  epämiellyttävältä. Niin epämiellyttävältä, että tuskin tulee yritettyä uudelleen.

Tarinan opetus

Tarkastellaanpa tätä alun teorian valossa. Ihminen mieltää normaaliksi suorituskyvyksi vaikkapa mainitun 10 km/h juoksunopeuden. Hän ajattelee ryhtyvänsä tuumasta toimeen ja olettaa kohta juoksevansa nopeudella 11 km/h. Todellisuus lyö kuitenkin naamaan, kun suorituskyky on istumatyössä, aamu- ja iltapäiväruuhkissa sekä illat sohvalla köllötellessä romahtanut sinne 5–6 km/h nurkille.

Odotettu ilahtumien on muuttunut suhteessa odotuksiin nelin-viisinkertaiseksi takamatkaksi! Muista, että takamatka tuntuu noin kaksi kertaa niin pahalta kuin vastaava edistyminen. Esimerkkimme henkilö saa tehdä ahkerasti töitä vuoden, kenties pari, ja edelleen saatetaan olla takamatkalla suhteessa odotuksiin eli virheellisesti koettuun lähtötilanteeseen.

Valistunut veikkaaja näkisi tuossa melkoisen riskin siihen, että homma tyssää heti lähtöön tai näivettyy viimeistään matkalla.

Miten sitten toimia viisaammin? Valmentajana varmista, että asiakkaasi ymmärtää lähtötilanteensa ja siihen odotettavissa olevat muutokset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Uutiseen suhtaudutaan useimmiten huonosti ja saat taluttaa yhden jos toisenkin bisnesleijonan kävelylle – ja kuulla miten huonot kengät tai alustan liukkaus on syynä siihen, että juuri tänään parin kilometrin kävely osoittautui ylivoimaiseksi.

Ymmärrä, mutta vaadi tilille. Kyllä se totuus valkenee hitaammallekin hyväksyjälle. Tässä yhteydessä varustaudu rajulla annoksella tietoa harjoittelun hyödyistä. Ne ovat niin kiistattomia ja tuntuvia argumentteja, että oikein esitettynä vain ihme estää asiakastasi onnistumasta.

Aloittelevalle liikkujalle taas suosittelisin lämpimästi kuntotestiä osaavissa käsissä. Varmista etukäteen, että testaaja osaa kertoa sinulle, miten tulos heijastuu käytäntöön. Ja kun testaaja kertoo, katso todellisuutta suoraan silmiin.

Ari Langinkoski
Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You-kouluttaja Ari Langinkoski, jonka intohimona on saada koko Suomi liikkeelle.

Juoksukykyisten joukkoon pääsee kyllä jokainen perusterve, kunhan malttaa aloittaa riittävän rauhallisesti ja realistisin odotuksin. Silloin ensimmäinen ilahtumien odottaa vuosien sijasta jo viikkojen tai korkeintaan muutaman kuukauden päässä.

Kuva: The Times (muokattu)

Henkilökohtainen kasvu, Personal training, Psyykkinen valmennus

Haasteena innostuksen säilyttäminen

Kommentoi

Miten sitouttaa asiakas liikuntaan? Onko sitoutuminen edes edellytyksenä tuloksille? Näitä kysymyksiä pohtii Trainer4You-kouluttaja Lasse Seppänen.

Ihminen on kautta aikojen etsinyt sitoutumisen alkemiaa. Tulokset eivät kuitenkaan ole kovinkaan mairittelevia. Itse en tunne yhtään ainutta ihmistä, joka olisi kehdosta hautaan saakka – tauotta – säilyttänyt terveellisen elämän päivärytmin. On väistämätöntä, että ihmisen motiivit muuttuvat elinkaaren aikana. Jos luulit, että murrosikäisen ja eläköityvän ihmisen arvot – jotka pääasiassa ohjaavat valintojamme – ovat samanlaiset, olet hyvin todennäköisesti väärässä.

Liikunnallisuus ja terveet elämäntottumukset ovat ennen kaikkea arvomaailmaan pohjautuva tapa elää. On se myöskin asenne, sitä ei käy kieltäminen. Olenpa kuitenkin aika varma, että sekä arvot, että myös asenteet muuttuvat ihmisen elinkaaren aikana.

Vaikkei liikunnan ja hyvinvoinnin tulisikaan olla aina arvoasteikon huipulla, niin siitä huolimatta pidämme liikunnan ammattilaisina kiinni kynsin hampain siitä, että hyvinvoinnin edistäminen liikunnalla ja ravinnolla olisi viikoittainen, mieluummin päivittäinen itsestään selvä rutiini. Tätä pyrkimystä varten olemme kuluttaneet lukemattoman määrän koulunpenkkejä, kirjoja ja rahaa.

Olemmeko terveyssovinisteja?

Itse ajattelen ajoittain jopa sitä, olemmeko sovinisteja kylvämällä kauhuskenaarioita lyhentyneestä eliniästä, riskistä sairastua sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin tai osteoporoosiin. Ollaan me vähän. Lihavuuden -ja liikunnanvastaiset järjestöt eivät ole syntyneet ilman perusteita (tässä kohtaa huomio, etten henkilökohtaisesti kuulu kumpaankaan edellä mainittuun ryhmään).

Haastaisin sinua parilla kysymyksellä. Kuinka pitkä ajanjakso vaaditaan, että voidaan sanoa sen olevan harjoittelusta tai ihanneruokavalion noudattamisesta haitallisen pitkä tauko? Toinen, ehkä vielä kinkkisempi, kysymykseni kuuluu: mitä todellista haittaa asiakkaallesi tauosta aiheutuu?

Vaikka vastaisit kuinka viisaasti tahansa, mihin tahansa tutkimukseen viitaten, siitä huolimatta vastaat vain ja ainoastaan omasta arvomaailmastasi käsin. Ymmärrän hyvin, että liikunta-apostolin tehtävänä on pohtia keinoja asiakkaan liikuntaroihun ylläpitämiseksi. Mutta, sehän on tässä kohtaa vain valmentajan arvomaailmassa tärkeää. Oletko varma, että asiakkaasi todella haluaa 365 päivää vuodessa olla liikunnallinen ihminen? Entäpä, oletko itse?

Nautintoa vai syyllisyyden tunteita?

Itse väitän, että harjoittelutauosta voi olla montakin konkreettista hyötyä asiakkaalle. Ensinnäkin, pieni välimatka ohjelmoituun, tai ohjelmoimattomaan, liikuntaan voi avata liikunnan ja hyvinvoinnin viidakon asiakkaalle aivan uudessa valossa. Kukkulalta liikuntalaaksoon katsellessaan asiakas voi todella hahmottaa, mikä hyvinvoinnissa on oleellista, hänen omasta näkökulmastaan.

Tauko liikunnasta ei estä ihmistä kehittymästä. Liikuntatauon aikana keho sekä mieli palautuvat ja ihminen voi kehittää mm. sosiaalisia tai kognitiivisia ominaisuuksiaan. Nehän ovat hyvinvoinnissa yhtä tärkeitä kuin fyysinen puoli – vai mitä?

Tässä vain pari esimerkkiä siihen, mitä mahdollisuuksia asiakas voi kohdata liikunnallisuuden levähdyspaikalla. Ehkäpä niillä levähdyspaikoilla onkin jokin suurempi tarkoitus? Kannattaako siis sotia niitä vastaan?

Elämänkaaripsykologia apuna liikuntatottumusten säilyttämisessä

Suosittelen kaikkia muutostyön parissa työskenteleviä tutustumaan psykologiaan ja filosofiaan. Erityisesti elämänkaaripsykologia on tutustumisen arvoinen oppimisalusta. Koska itse olemme eläneet ainoastaan oman elämämme, olemme rajallisia tunnistamaan erilaisissa elämäntilanteissa ja eri kehityskaaren vaiheissa olevien ihmisten motiiveja.

Lasse
Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You-kouluttaja Lasse Seppänen, jonka koulutuskokemus hakee vertaistaan.

Vaikka tekstissäni kiusallani provosoin sinua, voimme itse kukin kuitenkin kyseenalaistaa aika ajoin motiivejamme asiakkaidemme elämän vaikuttajina. Kaikesta huolimatta, unelmoin itse sitoutumisen alkemian löytymisestä. Todennäköisesti hamaan tappiin asti.

Henkilökohtainen kasvu, Personal training, Psyykkinen valmennus

Terveiset vanhalta ja viisaalta

Kommentoi

Mitä tulevaisuuden vanha ja viisas itsesi sanoisi sinulle tässä ja nyt?

Arvostamani opettaja kertoi aikoinaan urheiluvalmennuksen opinnoissani, että fysiikkaharjoittelun suunnittelu kannattaa miettiä lopusta alkuun päin. Näin valmennettavalle muodostuu selkeä käsitys siitä, mitä hän todella haluaa tavoitella ja hän voisi pureutua siihen kunnolla jo etukäteen. Hänen täytyisi myös muodostaa käsitys siitä, miksi hän todella haluaa kyseisiä asioita tavoitella ja missä kunnossa hän haluaa olla sillä hetkellä kun pääsee näyttämään osaamisensa uransa pääkilpailussa. Lisäksi hän joutuu punnitsemaan pidemmällä tähtäimellä, mitä haluaa urheilu-urallaan saavuttaa.

Pienemmiksi osatekijöiksi pilkottuna urheilija joutuu käsittelemään uransa askelmerkkejä, kuten mitkä ovat välitavoitteet, millaisessa kunnossa hänen pitäisi olla muutama kuukausi ja viikko ennen h-hetkeä ja millaisia harjoituskausia, -jaksoja sekä konkreettisia harjoituksia tulee matkalla toteuttaa.

Samoista lähtökohdista on hyvä miettiä myös sitä, mistä oma onnellinen elämä muodostuu ja miten hyvinvointi sekä fyysinen kunto siihen liittyvät. Mitä haluaisit, että läheisesi sanoisivat sinusta kun päiväsi päättyvät? Millaista energiaa olet vuosien saatossa levittänyt ympärillesi?

Mitä vanha ja viisas sinä sanoisi

Kysyn usein asiakkailtani, kun valmennusten alussa kartoitamme tavoitteita ja kun valmennuksen aikana tulee ongelmia eteen, että mitä vanha ja viisas itsesi sanoisi sinulle tässä tilanteessa. Tällöin asiakas pääsee kosketuksiin oman sisäisen viisautensa kanssa ja vastauksissa piileekin poikkeuksetta syvä viisaus.

Tilanteessa nähdään ikään kuin metsä puilta, jotta voidaan keskittyä oleellisiin asioihin. Tämä kysymys ja pieni ajatusleikki konkretisoi henkilölle tärkeät asiat ja selkeyttää sekä vapauttaa mielen. Tekemiseen tulee lisää positiivista energiaa ja varmuutta onnistumisesta.

Kuvittele, että tällä vanhalla ja viisaalla on kaikki ymmärrys ja näkemys siitä, mikä on sinulle parhaaksi ja hän tuntee sinut läpikotoisin. Kysy mihin vanhan ja viisaan itsesi mukaan sinun kannattaisi hyvinvoinnissasi ja kunnossasi kiinnittää huomiota, jotta se tukisi parhaiten onnellista elämääsi. Kysy myös miten hän neuvoo nämä asiat toteutettavan, jotta ne siirtyvät myös käytäntöön.

Vanha ja viisas osaa nauraa itselleen

Mitäpä vanha viisas itsesi sanoisi, kun puntaroit sitä, kehtaatko mennä kokeilemaan jotakin uutta liikuntalajia? Tai kehtaatko mennä uimaan vaikka kiloja on kertynyt mielestäsi liikaa, etkä kehtaa näyttäytyä uimapuku päällä?

Asiakkaani vanha viisas vastasi jälkimmäiseen kysymykseen pilke silmäkulmassa, että mene, sillä siellähän on uimapukupakko. Sillä uintikerralla asiakkaani käveli ylpeänä kehonsa kantaen altaaseen ja nautti uimisesta, josta oli pitkään salaa unelmoinut.

Elä arvojesi mukaisesti

Seuraavan kerran kun mietit tavoitteitasi tai kohtaat ongelman, kuvittele vanha ja viisas itsesi viereesi ja kysy, mitä hän sanoisi sinulle tässä tilanteessa. Ja sinä personal trainer, kun pyydät asiakastasi tekemään näin, varmista, että tilanne on siihen sopiva. Ohjaajana ja valmentajana sinun kannattaa myös kysyä itseltäsi, mitä haluaisit asiakkaittesi sanovan sinusta työurasi jälkeen.

Jorma Vaara
Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You:n psyykkisen valmennuksen asiantuntija ja pääkouluttaja Jorma Vaara.

Kuvittele, että lehdessä olisi pääotsikkona ”asiakkaat kertovat millainen personal trainer hän oli”. Mitä haluaisit, että artikkelissa kerrotaan? Se kertoo paljon tämän hetkisestä valmennusfilosofiastasi.

Kuva: Andreas Krappweis