Uusi telomeeritutkimus kertoo, miten terveelliset elämäntavat voivat pidentää elinikää.

Telomeerit ovat nousseet vanhenemisen ja siihen liittyvien tautien tärkeäksi tutkimuskohteeksi. Ne ovat kromosomien päitä suojaavia rakenteita, jotka koostuvat toistuvista, lyhyistä DNA‑sekvensseistä ja niihin liittyvistä proteiineista.

Telomeerit lyhenevät solun jakautuessa. Kun pituus pienenee kriittiseksi, solu menettää kykynsä jakautua. Telomeerien lyheneminen liittyy normaaliin ikääntymiseen ja nopeutunut lyheneminen ennenaikaiseen ikääntymiseen, joten näitä muutoksia voitaneenkin pitää ikääntymisen biologisina osoittimina. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, onko telomeerien lyheneminen vanhenemisen syy vai seuraus.

Australialais-amerikkalainen tutkija Elizabeth Blackburn sai vuoden 2009 lääketieteen Nobelin yhdessä kollegoidensa kanssa tutkimuksista, jotka liittyvät siihen, kuinka telomeerit suojaavat soluja.

Blackburn oli vastikään mukana tutkimuksessa, jossa selvitettiin terveellisten elämäntapojen vaikutusta telomeerien pituuteen, ”solutason ikääntymiseen”. Tutkimuksen pääarkkitehtina toimi tunnettu amerikkalaislääkäri Dean Ornish.

Ornish on tullut tutuksi elämäntapaohjelmastaan, johon kuuluu vähärasvainen, kasvispainotteinen ruokavalio, sekä kohtuullinen liikunta ja stressinhallinta, kuten meditaatio. Ohjelman hyötyjä on selvitetty useissa tutkimuksissa viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana.

Uusimmassa tutkimuksessaan Ornish, Blackburn ja kollegat seurasivat viiden vuoden ajan kolmeakymmentäviittä 54–69-vuotiasta ylipainoista miestä, joilla oli diagnosoitu eturauhassyöpä. Heistä kymmenen pantiin Ornishin elämäntapaohjelmalle, loput 25 miestä muodostivat verrokkiryhmän, jota seurattiin ilman erityistä interventioita.

Tutkimus on jatkoa vuonna 2008 julkaistulle pienelle pilottitutkimukselle, jossa osoitettiin Ornishin ohjelman lisäävän telomeerien korjautumista edistävän telomeraasientsyymin aktiivisuutta.

Tavallisesti telomeerit lyhenevät vuosien varrella, kun solut jakautuvat. Mielenkiintoista kyllä, Ornishin elämäntapaohjelmaa noudattaneilla telomeerit itseasiassa pitenivät tutkimuksen aikana. Muutos oli merkittävin niillä, jotka noudattivat ohjelmaa kaikista kuuliaisimmin. Verrokkiryhmässä sen sijaan telomeerien pituus lyheni, kuten oli odotettavissa.

Ornishin mukaan elämäntapojen vaikutus terveyteen on suurempi ja kokonaisvaltaisempi kuin kuvitellaan.

– Ihmiset ajattelevat usein, että ”minulla on huonot geenit, enkä voi tehdä asialle mitään”. Löydöksemme kuitenkin osoittaa, että elintavat vaikuttavat suoraan telomeerien pituuteen.

Tutkijoiden mukaan vaikutus tuskin rajoittuu vain miehiin, joilla on eturauhassyöpä. Asia vaatii kuitenkin lisää tutkimusta.

– Tämä on läpimurto, joka pitää vielä vahvistaa suuremmissa tutkimuksissa, Ornishin kollega professori Peter Carroll sanoo ScienceDailyn haastattelussa.

Carroll uskoo, että telomeerien pituuteen vaikuttamalla voidaan ehkäistä useita kroonisia sairauksia ja mahdollisesti pidentää elinikää.

Telomeerit kertovat solun elinkaaresta

T elomeerit ovat syöpäbiologiassa tunnettuja rakenteita. Anatomian professori Leonard Hayflick ja hänen kollegansa Paul Moorhead osoittivat vuonna 1961, että ihmisen fibroblastit (sidekudoksessa ilmenevä solutyyppi) pystyvät jakautumaan soluviljelmässä 50–60 kertaa, minkä jälkeen ne menettävät jakautumiskykynsä.

Tämä oli uutta, sillä aiemmin oli otaksuttu, että somaattiset solut voivat elää soluviljelmässä ikuisesti. Hayflick ja Moorhead esittivät myös, että syöpäsolut ovat periaatteessa kuolemattomia.

Tästä heräsi kysymys, mikä ohjaa solun vanhenemista. Alustava vastaus kysymykseen saatiin, kun huomattiin, että telomeerit lyhenevät solun jakautuessa. Myöhemmät tutkimukset vahvistivat, että solujen kykenemättömyys jakautua vanhetessaan liittyy telomeerien lyhenemiseen ja niiden toiminnan häiriöön. Telomeerejä onkin verrattu kengännauhan rispaantumista estävään muovisuojukseen.

Suomessa telomeereja on tutkinut muun muassa Oulun yliopiston geriatrian professori Timo Strandberg.

– Telomeerit ovat eräänlainen jakautuvien solujen elämänlanka. Joka jakaantumiskerralla telomeerit lyhenevät ja kun ne lyhenevät liikaa solu kuolee. Niitä onkin pohdittu kardiovaskulaarisen vanhenemisen tai elämänaikaisen solukuormituksen osoittimena. Veren valkosolujen telomeerit heijastavat aika hyvin elimistön telomeerien pituutta. Näitä näytteitä on helposti saatavissa, mutta telomeerien mittaus luotettavasti on melko työlästä, Strandberg sanoo.

Professori kertoo tutkimuksistaan, joissa keski-iän ylipaino ja tupakointi ennustivat lyhyempiä telomeerejä vanhalla iällä.

– Telomeerit olivat vanhana lyhyemmät myös jos kolesteroli oli keski-iässä korkea. Ornishin tulokset edustavat kääntöpuolta. Terveellisellä ruokavaliolla voi suojella solujaan ja tätä suojavaikutusta heijastaa sitten telomeerien parempi säilyminen kontrolleihin verrattuna.

Jäitä hattuun

Ornishin uusi tutkimus on osa loogista jatkumoa. Viimeisen 35 vuoden aikana hän on soveltanut ohjelmaansa muun muassa sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja eturauhassyövän tutkimustyössä.

Vuonna 1990 tiedelehti Lancetissa julkaistussa tutkimuksessaan Ornish ei ainoastaan pysäyttänyt valtimonkovettumataudin etenemistä, vaan sai sen peruutusvaihteelle. Myöhemmin hän osoitti, että elämäntapoja parantamalla myös eturauhassyövän eteneminen voidaan mahdollisesti pysäyttää jo sen varhaisessa vaiheessa.

Sittemmin Ornish on toiminut muun muassa Yhdysvaltain presidentti Bill Clintonin ravintokonsulttina.

Vaikka Ornishin, Blackburnin ja kollegoiden tutkimusta olisi houkuttelevaa pitää käänteentekevänä, on syytä laittaa vielä jäitä hattuun. Kuten aina, on tässäkin tutkimuksessa omat heikkoutensa: Aineisto oli pieni, vain 35 miestä. Toisekseen, tutkimus ei ollut satunnaistettu, tarkoittaen, että henkilöt valikoituivat ryhmiin tietoisesti. Kolmanneksi, tutkimuksessa tarkasteltiin ainoastaan surrogaattimarkkereita eli laboratorionäytteitä, ei kovia päätetapahtumia, kuten kuolleisuutta tai sairastuvuutta.

Ornishin ja Blackburnin tutkimuksen julkaisi arvostettu tiedelehti Lancet Oncology.


Lähteet ja lukemista

Fyhrquist F, Sajomaan O. (2007). Telomeerit ja vanheneminen. Duodecim. 123:1963–71.

Hayflick L, Moorhead PS. (1961). The serial cultivation of human diploid cell strains. Experimental Cell Research. Dec 25:585-621.

Ornish D, Brown SE, Scherwitz LW, Billings JH, et al. (1990). Can lifestyle changes reverse coronary heart disease? The Lifestyle Heart Trial. Lancet.  Jul 21;336(8708):129-33.

Ornish D, Lin J, Chan JM, Epel E, et al. (2013). Effect of comprehensive lifestyle changes on telomerase activity and telomere length in men with biopsy-proven low-risk prostate cancer: 5-year follow-up of a descriptive pilot study. Lancet Oncology. Early Online Publication, 17 September 2013.

Ornish D, Weidner G, Fair WR, Marlin R, et al. (2005). Intensive lifestyle changes may affect the progression of prostate cancer. Journal of Urology. Sep 174(3):1065-9; discussion 1069-70.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here