Toisinaan väitetään, että voi olisi margariinia terveellisempää. Asiantuntijoiden mukaan se on pötypuhetta. Nykymargariini voittaa voin terveellisyydessä.

“Syömmekö jalostettua saastaa?” kysyi Uusi Kuvalehti vuonna 1961. Tekstiä koristi kuva teurasjätetteestä. Tätä meille syötetään, väitettiin.

Kyseessä oli Uuden Kuvalehden päätoimittajan Ilmari Turjan artikkeli, joka aloitti niin sanotun ”kissanrasvamargariinikohun”.

Artikkelissaan Turja paljasti, että helsinkiläiselle margariinitehtaalle oli kuljetettu tonnikaupalla ihmisravinnoksi kelpaamatonta rasvajätettä. Tuekseen Turja esitti jäljennöksiä rahtikirjoista. Epäily kohdistui ensisijaisesti Unilever-konserniin, joka omisti Helsingissä Paasivaaran margariinitehtaan, mutta myös muihin margariinivalmistajiin.

Tilanne kulminoitui, kun keskusrikospoliisin selvityksessä kävi ilmi, että syytös piti todella paikkansa. Ympäri Suomea toimi rasvasulattamoita, joissa eläinten raadoista tuotettiin myös ihmisravinnoksi kelpaamatonta rasvaa, jota sitten käytettiin margariinin valmistuksessa.

Margariinivalmistajat olivat 50-luvun lopulla ajautuneet rajuun hintakilpailuun, kun Raision Tehtaisiin kuuluva Margariini Oy toi markkinoille halpaan taliin perustuneen margariinin. Muiden margariinitehtaiden, kuten Paasivaaran, oli kilpailukykynsä säilyttääkseen seurattava perässä. Talin tuottamiseksi perustettiin rasvasulattamoita, joiden toiminta ei kestänyt päivänvaloa.

Raision Tehtaat tunnusti väärinkäytökset ja se tuomittiin sakkoihin. Paasivaara-yhtymä kielsi kaiken, mutta lopulta sekin todettiin syylliseksi.

Kohu ajoi margariinimarkkinan syöksykierteeseen. Myynti romahti kahdessa vuodessa 30 miljoonasta margariinikilosta vajaaseen 15 miljoonaan kiloon.

Skandaalin myötä elämään jäi sanonta ”ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne lyödään Suvikultaan”. Suvikulta oli 60-luvun margariinimerkki, jonka valmistus lopetettiin kohun seurauksena.

Margariinikohu muistetaan edelleen myös pop-kulttuurissa: Aku Ankan tiedetään työskentelevän Kattivaaran margariinitehtaalla.

Transrasvasta toinen kompastuskivi

Savu ei ehtinyt kauaa laskeutua, kun margariiniteollisuus törmäsi jälleen tuotanto-ongelmiin. Tällä kertaa syy oli margariinin sisältämässä transrasvassa, jonka osoitettiin olevan sydänterveydelle vaarallista.

Transrasvaa syntyy teollisessa prosessissa, kuten margariinin valmistuksessa, jossa juoksevaa kasvirasvaa kovetetaan. Lisäksi sitä on luonnollisesti maito- ja lihavalmisteissa, sillä transrasvaa syntyy märehtijöiden pötsin bakteerien vaikutuksesta.

Transrasva vaikuttaa veren rasva-arvoihin samalla tavalla kuin tyydyttynyt rasva eli se nostaa LDL-kolesterolia. Suurina määrinä käytettynä transrasva voi myös laskea HDL-kolesterolia.

Transrasvan saanti ravinnosta alkoi lisääntyä 1900-luvun alussa, kun saksalainen Wilhelm Norman kehitti menetelmän, jolla pehmeitä kasviöljyjä voitiin kovettaa. Transrasvojen vaikutuksia terveyteen tutkittiin jo 1950-luvulla, mutta selvää näyttöä haitoista saatiin vasta 40 vuotta myöhemmin.

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen arvioi, että runsas transrasvan saanti saattaakin osaltaan selittää alkuvuodesta 2013 mediaa puhuttaneen Sydney Diet Heart -tutkimuksen tulosta. Yllättävää kyllä, tutkimuksessa kasvirasvan käyttö lisäsi sydänsairastuvuutta verrattuna voin käyttöön. Moni veti tästä hätiköidyn johtopäätöksen, että voi olisi margariinia terveellisempää.

kultanauha
“Herkullinen Kultanauha sisältää kasvuvitamiineja ja kesävitamiineja.” Näin luvattiin Paasivaara Oy:n margariinimainoksessa vuonna 1956 (Yle Elävä arkisto).

Sydneyn tutkimus tehtiin alunperin 70-luvulla, jolloin margariineissa oli vielä runsaasti transrasvaa, Laatikainen muistuttaa.

Nykyään tilanne on toinen. Margariinin valmistusprosesseja muutettiin 90-luvulla, jonka jälkeen margariineissa ei ole juurikaan ollut transrasvaa. Yleisimmät transrasvan lähteet suomalaisessa ruokavaliossa ovat itseasiassa rasvaiset maitovalmisteet, leivonnaiset ja lihavalmisteet.

– Margariinien koostumus on muuttunut aivan erilaiseksi noista ajoista. Margariinissa on nykyisin vähemmän transrasvaa kuin voissa, Laatikainen toteaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan maito- ja voirasvassa sekä naudan rasvassa on transrasvahappoja 3–5 prosenttia, pehmeissä margariineissa 0–1 prosenttia, teollisuuden käyttämissä leivontarasvoissa 0–7 prosenttia ja syväpaistorasvassa 0–2 prosenttia.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran teettämässä tutkimuksessa transrasvaa löytyi nykyisistä margariineista ja rasvalevitteistä vain häviävän pieniä määriä. Suurin mitattu määrä oli 0,5 grammaa 100 grammassa tuotetta. Tutkituista 18 valmisteesta yli puolessa ei ollut transrasvaa laisinkaan.

Margariini ja kasviöljyt voita terveellisempiä

Teollista, prosessoitua, epäterveellistä. Näin margariinia toisinaan edelleen kuvaillaan. Parempi olisi käyttää voita, väitetään. Jopa jotkut julkisuudessa esiintyneet lääkärit suosittelevat näin.

Voi nähdään ”luonnollisena” ja margariini vastavuoroisesti ”teollisena” ja ”epäluonnollisena”. Historia tuskin helpottaa margariinin mainetta.

– Mielikuvat ruoan puhtaudesta ja luonnollisuudesta vaikuttavat yhä enemmän kuluttajien ostospäätöksiin. Tämä näkyy erityisesti rasvojen valinnassa, ravitsemusterapeutti Mikko Rinta arvioi.

Rinnan mukaan ”luonnollisuus” voi olla ihan hyvä lähtökohta, mutta ensisijainen ravintorasvojen valintakriteeri tulisi olla rasvalähteiden rasvahappokoostumus eli se, paljonko erilaisia rasvahappoja on suhteessa toisiinsa.

– Rasvahappokoostumus pitkälle määrittelee sen onko rasvanlähde terveyttä edistävä vai ei. Hyvin luonnollinenkaan rasva ei ole hyvä valinta päivittäin käytettäväksi, jos rasvahappokoostumus ei ole terveyttä edistävä, Rinta huomauttaa.

Suositus on, että “kovaa” tyydyttynyttä rasvaa saataisi vähemmän ja “pehmeitä” omega-3- ja omega-6-rasvahappoja enemmän.

fats-oils
Tunnettujen ravintorasvojen rasvahappokoostumukset. Rypsiöljy sisältää verrattain vähän tyydyttynyttä rasvaa, sekä ihanteellisessa suhteessa (1:2) omega-3-rasvahappoja ja linolihappoa.

Rasvahappokoostumuksensa puolesta nykyaikaiset margariinit ovatkin voita terveellisempiä. Tätä käsitystä tukee myös tutkimusnäyttö, Reijo Laatikainen sanoo. Hän on ruotinut voita ja margariinia vertailevia tutkimuksia Pronutritionist-blogissaan.

Sekä Rinta että Laatikainen ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että voita ei tarvitse kokonaan jättää pois ruokavaliosta. Voi mahtuu kyllä terveyttä edistävään ruokavalioon, kunhan rasvojen käyttö perustuu pääsäännöllisesti pehmeisiin rasvoihin, kuten kasviöljyihin ja margariiniin.

Toisaalta taas kookosöljy ja palmuöljy, molemmat kasviöljyjä, sisältävät pääasiassa tyydyttyneitä rasvahappoja. Ne nostavat veren kolesterolia, ja siksi niitä tulisi käyttää maltilla. ”Luonnollisuus” tai kasviperäisyys ei siis tarkoita, että rasva olisi poikkeuksetta sopivaa päivittäiseen käyttöön.

– Perinteinen rypsiöljy on hyvä rasvanlähde. Mitä vähemmän lämmöllä käsitelty, sen parempi. Erot lämmin ja kylmäpuristetun öljyn välillä ovat kuitenkin kokonaisterveyden kannalta hyvin pienet. Ei siis tarvitse ostaa kaupasta “erikoisrasvoja” vaan ihan perinteiset kasviöljyt edistävät terveyttä ja myös kukkarokin tykkää, Mikko Rinta summaa.


Lähteet ja lukemista

Evira (2012). Margariineista ja rasvalevitteistä ei löytynyt haitallista transrasvaa. Lainattu 30.12.2013.

THL. Transrasvojen saanti vähäistä. Lainattu 2.1.2014.

Yle (2013). Mirristä Suvikultaa – 60-luvun kuvottava margariinisota. Kirjoittanut Iiro Andersson. Lainattu 30.12.2013.

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here