Euroopassa lisäaineiden turvallisuuden arvioi EFSA. Professori Marina Heinonen kertoo, mihin arviointi perustuu.

Euroopassa lisäaineiden turvallisuuden arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA. Tällä hetkellä EFSA:n eri tiedelautakuntien asiantuntijoina toimii neljä suomalaista. Heistä yksi on Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen.

Lisäaineiden turvallisuuden selvitys

Euroopassa lisäaineiden turvallisuuden arviointi perustuu yhtenäiseen käytäntöön. Haittavaikutusten testauksessa käytetään OECD-maiden kesken sovittuja menetelmiä.

– Lisäaineen kemia, valmistusprosessi ja aineenvaihdunta pitää tuntea. Samoin altistuksen määrä ja mahdolliset haittavaikutukset, jotka tutkitaan eläin- ja solukokein. Arvioinnista vastaa käytännössä EFSA:n lisäaineista vastaava asiantuntijoiden muodostama paneeli, Heinonen kertoo.

Lisäaineselvityksessä tutkitaan aineen kemia ja spesifisaatio: Olomuoto, valmistusprosessi ja haitta-aineiden, kuten liuotinjäämien ja raskasmetallien jäämäpitoisuudet. Lisäksi analyysitodistukset ja -menetelmät tarkistetaan ja aineen reaktiivisuus sekä mikrobiologinen ja ravitsemuksellinen turvallisuus arvioidaan.

Tieteelliset tulokset julkaistaan EFSA Journal -lehdessä.

– Toksikologisten tutkimusten perusteella arvioidaan ja päätetään se annos, joka ei aiheuta haittavaikutusta eläinkokeessa. Haittavaikutus voi olla esimerkiksi maksaentsyymin pitoisuuden kohoaminen, painonnousun päättyminen tai muutos käytöksessä. Tämän annoksen perusteella määritetään vähintään 100-kertaa pienempi annos, joka on ihmisille turvallinen. Testauksessa vähimmäisvaatimus on 90 päivän subkrooninen testi, joka tehdään sovitun protokollan mukaan tietyillä eläimillä, pääsäännöllisesti rotilla, tietyillä annoksilla ja mitaten tiettyjä parametreja. Toksikologisia testejä vaaditaan enemmän sitä mukaa, kun mahdolliset haittavaikutukset antavat aihetta. Myös yhdisteen reaktiivisuus aiheuttaa yleensä vaatimuksen lisätutkimuksista. Nämä testit hakijayritys teettää hyväksytyissä alan laboratorioissa, Heinonen valottaa.

Mikäli lisäaineen turvallisuustutkimuksessa havaitaan kielteisiä vaikutuksia ihmisen terveydelle, aineelle annetaan niin sanottu ADI-arvo. Se kertoo kuinka paljon ainetta voi päivittäin käyttää ruokavaliossa. ADI-arvo pitää yleensä sisällään juuri mainitun satakertaisen turvamarginaalin.

Asiantuntijoiden sidonnaisuudet

Vastikään julkaistussa selvityksessä kävi ilmi, että Yhdysvalloissa lisäaineiden turvallisuudesta päättävillä asiantuntijoilla oli lähes poikkeuksetta sidonnaisuuksia lisäaineiden valmistajiin. Mikä on tilanne Euroopassa?

– EFSA:n periaate on se, että asiantuntijajäsen ei voi edustaa teollisuutta, joka yleensä on asianosainen. Tietty karenssiaika, muistaakseni 5 vuotta, on kuitenkin käytössä, minkä jälkeen teollisuuden palveluksessa ollut henkilökin voi hakea EFSA:n asiantuntijaksi. Eri asia on sitten se, tuleeko valituksi, Heinonen sanoo.

Hänen mukaansa EFSA on sidonnaisuuksien osalta hyvin pikkutarkka.

– Esimerkkinä kerron, että minä itse olen jäävi käsiteltäessä esimerkiksi Valion tai Raision hakemuksia sillä perusteella, että laboratoriossani on vuosia sitten tehty maksullisia koostumusanalyysejä heidän valmistamistaan elintarvikkeista. Olen myös jäävi niiden teollisuusyritysten osalta, joiden osakkeita omistan. Tutkimukseen saadusta rahoituksesta vielä varmistetaan, että teollisuuden osuus on alle neljänneksen vuosittaisesta tutkimusrahoituksesta.

EFSA julkaisee kaikkien asiantuntijoidensa sidonnaisuudet ja CV:t nettisivuillaan.

”Lisäaineiden cocktail-vaikutuksia ei tunneta”

Yleisin lisäaineisiin kohdistuva kritiikki koskee niiden epäiltyjä cocktail-vaikutuksia. Lisäaineita tutkitaan yksitellen, eikä se kriitikoiden mukaan vielä kerro siitä, miten ne vaikuttavat terveyteen yhdessä.

Heinonen ei kuitenkaan näe ”cocktailin” testaamisessa järkevyyttä. Hänen mukaansa ongelma tulee vastaan heti tutkimuksen suunnittelussa  – miten tutkimus toteutettaisi, miten cocktail määritettäisi ja mihin sitä verrattaisi?

– Ruokahan sisältää hyvin paljon samoja aineita kuin mitä lisäaineina syödään, esimerkiksi värit, sakeuttamisaineina käytetyt kuidut, emulgaattoreina käytetyt rasva-aineet, makeuttajina ja arominvahventeina käytetyt aminohapot. Lisäksi elimistössä muodostuu aineita, kuten rasvat, aminohapot ja glukoosi, joita käytetään lisäaineina. Altistusta lisäaineina käytettäville aineille on joka tapauksessa.

Heinonen pyrkii lähestymään asiaa riskiperustaisesti; jos on syytä epäillä haittaa, asiaa selvitetään perusteellisemmin. Lisäaineen kemiallisen luonteen ja aineenvaihdunnan perusteella voidaan päätellä mahdollisia haitallisia reaktioita. Niitä testataan ensin koeputkessa.

Aineiden hajoamistuotteita voidaan käyttää indikaattorina haittavaikutuksista. Esimerkiksi E128-väri kiellettiin, koska sen aineenvaihduntatuotteen havaittiin olevan syöpää aiheuttava aniliini.

– Lisäaineen turvallisuutta arvioidaan aina uudelleen, mikäli huolestuttavaa tutkimustulosta tulee julki. Lähtisin mieluiten siitä olettamuksesta, että kun lisäaineita käytetään ADI-arvoja ylittämättä, ne ovat turvallisia. Toisaalta monelle lisäaineella ei ole edes annettu ADI-arvoa, sillä niillä ei ole haittavaikutuksia, Heinonen toteaa.

Lisäaineiden haittavaikutukset harvinaisia

Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tutkii ja valvoon elintarvikkeiden turvallisuutta. Eviran mukaan lisäaineiden haittavaikutukset ovat erittäin harvinaisia.

– Ilmoitukset liittyvät lähinnä yliherkkyttä aiheuttaviin aineisiin. Esimerkiksi rikkidioksidi, sulfiitit ja soijalesitiini saattavat aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Ne ovat lisäaineita, jotka pitää aina ilmoittaa omalla nimellä, yksinomaan E-koodi ei riitä. Lisäaineyliherkkyys on kuitenkin hyvin yksilöllistä ja huomattavasti harvinaisempaa kuin erilaiset ruoka-aineyliherkkyydet. Meille tulee hyvin vähän ilmoituksia tällaisista haittavaikutuksista, sanoo ylitarkastaja Kirsi-Leena Kanninen Eviran valvontaosastosta.

Kannisen mukaan jotkut saavat allergian tyyppisiä reaktioita glutamaatista. Silloin sitä kannattaa välttää. Glutamaattia käytetään aromivahventeena esimerkiksi erilaisissa maustamisvalmisteissa.

EU:ssa on tällä hetkellä käynnissä lisäaineiden turvallisuuden uudelleenarviointi. Arviointityö aloitettiin vuonna 2008 ja sen on arvioitu jatkuvan vuoden 2020 loppuun. Tähän mennessä käytöstä on poistettu yksi lisäaine.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here