Onko vitamiinivalmisteista hyötyä terveydelle? Ravitsemustutkija Jaakko Mursu vastaa.

80-luvulla ajateltiin, että antioksidantit voisivat ennaltaehkäistä kroonisia sairauksia, kuten syöpää ja sydän- ja verisuonisairauksia. Tiedettiin, että sellaisessa väestössä, jonka ravintoon sisältyy runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja esiintyy vähemmän näitä sairauksia. Ilmiön arveltiin osin johtuvan ravinnon antioksidanttipitoisuuksista.

Antioksidantit torjuvat elimistössä niin kutsuttua oksidatiivista stressiä. Oksidatiivinen stressi syntyy, kun reaktiivisten happiradikaalien määrä kasvaa liian suureksi. Happiradikaalit voivat vaurioittaa kohtaamansa molekyylin rakennetta ja/tai toimintaa – solun kalvoa, DNA:ta tai valkuaisaineita.

Elimistössä jyllää aina enemmän tai vähemmän happiradikaaleja. Niitä syntyy elimistön luonnollisissa toiminnoissa, mutta myös erilaisten ympäristötekijöiden, kuten tupakoinnin ja epäterveellisen ruokavalion seurauksena. Happiradikaalit kuuluvat siis elimistön luonnolliseen toimintaan, mutta jos niitä syntyy liikaa, syövän ja sepelvaltimotaudin vaara kasvaa.

Tasapainon ylläpitämiseksi elimistössä on omia, sisäsyntyisiä mekanismeja reaktiivisten happiradikaalien määrän rajoittamiseksi. Lisäksi hapettumisenestoaineista eli antioksidantteja saadaan ruoasta, useimmiten kasvikunnasta.

Antioksidantteja ovat esimerkiksi tomaatin lykopeeni, porkkanan beetakaroteeni sekä A-, C- ja E-vitamiini. Toisinaan myös hivenaine seleeni luetaan antioksidanttien joukkoon, mutta nykykäsityksen mukaan seleeni itsessään ei ole antioksidantti, vaikkakin se on mukana oksidatiivisen stressin torjunnassa.

90-luvulla antioksidattien hyötyä tutkittiin kiivaasti. Vuosina 1990–1999 julkaistiin PubMed-tietokannan mukaan lähes 3 800 ihmisillä tehtyä, kokeellista tutkimusta aiheesta.*

Pääosa eläinkokeista myötäili ”antioksidanttiteoriaa”, mutta antioksidanttien kliininen hyöty oli edelleen kysymysmerkki. Tapaus-verrokkitutkimuksissa ja kohorttiseurantatutkimuksissa oli saatu näyttöä sekä puolesta että vastaan. Antioksidanttien tehon selvittämiseksi tarvittaisiin vielä niin sanotun ”kultaisen standardin” satunnaistettuja interventiotutkimuksia.

Ja niin useita tällaisia tutkimushankkeita käynnistettiinkin eri puolilla maailmaa.

2000-luvulle tultaessa antioksidanttien tehoa syövän ennaltaehkäisyssä oli ehditty tarkastella yhteensä yhdeksässä satunnaistetussa päätetapahtumatutkimuksessa. Niistä jokainen päättyi enemmän tai vähemmän nollatulokseen.Tilanne ei ollut sydän- ja verisuonisairauksien osalta sen parempi – tutkimus toisensa jälkeen oli vetänyt vesiperän.

USA:n syöpätutkimusinstituutin mukaan antioksidanttivalmisteet eivät ehkäise syöpää. Samaan johtopäätökseen päädyttiin myös viime vuonna julkaistussa systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa, jossa riippumaton asiantuntijaryhmä kävi läpi tämänhetkisen tutkimustiedon.

Vaikka tutkimustuloksia voitaisi pitää vitamiinivalmisteiden täystyrmäyksenä, on niiden käyttö edelleen melko yleistä. Itseasiassa viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana monivitamiinien käyttö yleistyi Yhdysvalloissa 30 prosentista 39 prosenttiin ja kaikkien ravintolisien käyttö 42 prosentista 53 prosenttiin.

Suomessa vitamiinivalmisteiden käyttö on pysynyt ainakin viime vuosina (2007–2012) melko samana. Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan suomalaisista miehistä 43 prosenttia ja naisista 64 prosenttia käytti jotakin ravintolisää viime vuonna. Valmisteita, jotka sisältävät sekä vitamiineja että kivennäisaineita käytti miehistä 15 prosenttia ja rasvahappovalmisteita 16 prosenttia, naisilla vastaavat luvut olivat 31 prosenttia ja 22 prosenttia.

Ruokaa vai ravintoaineita

”Nyt riittää: älä tuhlaa rahojasi vitamiini- ja kivennäisainevalmisteisiin.” Näin käski tiedelehti Annals of Internal Medicinen otsikko viime joulukuussa. Otsikon alla amerikkalais- ja brittiepidemiologit nousivat ravintolisien käyttöä vastaan. Heidän mukaansa asia on loppuunkäsitelty: vitamiinivalmisteista ei ole hyötyä terveydelle.

Osa tutkijoista kuitenkin huomauttaa, että interventiotutkimuksissa tarkasteltiin nimenomaan antioksidanttivalmisteiden tehoa, ei ruoan antioksidanttien. Ruoasta saadaan useita antioksidantteja ja muita yhdisteitä yhtäaikaisesti, tietyissä suhteissa, ja siksi interventioista saatuja tuloksia ei sovi liikaa yleistää. Väestötutkimuksissa on toistuvasti osoitettu, että kasvisvoittoisella ruokavaliolla on suotuisa yhteys ihmisten terveyteen – oli kyse sitten antioksidanteista tai ei.

Mutta kysymys kuuluu: kannattaako vitamiinivalmisteet jättää suosiolla kaupanhyllylle?

Ravitsemustutkija Jaakko Mursu on tutkinut vitamiinivalmisteiden terveysvaikutuksia Itä-Suomen yliopistossa sekä Minnesotan yliopistossa, USA:ssa.

Mursu kertaa, että vitamiinivalmisteiden käytöllä ei ole havaittu merkittävää terveydellistä hyötyä eri kroonisten sairauksien, kuten sydäntautien ehkäisyssä.

– D-vitamiini voi olla poikkeus, mutta senkin osalta lisätutkimuksia asian varmistamiseksi tarvitaan. Samoin B-vitamiinien vaikutuksista aivohalvauksien riskiin on jonkin verran lupaavaa näyttöä.

Vitamiinivalmisteiden tutkimus on sikäli haastavaa, että keskeisiä vitamiineja saadaan usemmiten riittävästi jo ravinnosta. Vitamiinivalmisteista on todennäköisimmin hyötyä nimenomaan silloin, Mursu huomauttaa, kun valmisteella korjataan uhkaava tai todettu puutostila.

– Väestötasolla katsotaan olevan puutosta lähinnä ainoastaan D-vitamiinista. Yksittäisistä vitamiineista suurien C-vitamiiniannosten on havaittu lyhentävän flunssan kestoa noin vuorokaudella.

Toisaalta vitamiinivalmisteiden käytöstä tuskin on haittaakaan. Yleisin haittavaikutus lienee kukkaron keveneminen.

– Vitamiinivalmisteiden mahdollisista haitoista on suurin huoli kohdistuu suositukset moninkertaisesti ylittäviin annoksiin ja pitkäaikaiseen käyttöön. Joistain yksittäisistä valmisteista beetakaroteenin on havaittu lisäävän lievästi keuhkosyövän riskiä, mutta vain tupakoitsijoilla. Suurten annosten haittavaikutukset ovat harvinaisia ja yleisimmät oireet ovat erilaiset ruoansulatuselimistön oireet, kuten vatsakipu, pahoinvointi ja ripuli. Yksittäisistä vitamiineista A-vitamiinia pidetään myrkyllisimpänä ja isoina annoksina se voi aiheuttaa maksavaurioita, Mursu selventää.

Ravitsemustutkijan mukaan vitamiinivalmisteiden käyttö voi olla suositeltavaa ehkäisemään ja korjaamaan puutosta, sekä joissain erityistilanteissa, jolloin halutaan varmistaa vitamiinien riittävä saanti. Esimerkkejä tällaisista tilanteista ovat:

  • Raskaus- ja imetysaika. Riittävä foolihapon ja raudan saanti on ennen raskautta ja raskauden aikana usein haasteellista ilman lisiä.
  • Lapset, nuoret ja ikääntyneet. Yli 75-vuotiailla D-vitamiinin saantisuositus on 20 μg ja siihen ei käytännössä päästä ilman ravintolisiä.
  • Varsinkin laitoksissa olevat.
  • Vegaanit. Vegaaneilla erityisesti B12-vitamiinin ja kalsiumin saanti jää ilman maitovalmisteita usein liian vähäiseksi. B12-vitamiinin kliinisen puutoksen syntyminen voi tosin kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä.
  • Laihduttajat. Pitkäaikainen laihduttaminen voi altistaa puutoksille, erityisesti, jos ruokavalio on yksipuolinen. Monivitamiinivalmiste voi silloin olla perusteltu.

Kannattaako D-vitamiinia ottaa ”varalta”?

D-vitamiinin saantisuositus nousi uusien ravitsemussuositusten myötä 10 mikrogrammaan. Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että suositus on edelleen aivan liian pieni. Mursu myöntää, että ”runsaampi” D-vitamiinin saanti voisi olla parempi.

– Isolla osalla väestöä pitoisuudet ovat matalia ja suosituksia vastaavat määrät eivät välttämättä nosta pitoisuuksia tavoitetasolle, joka pitäisi olla mielellään yli 50 nmol/l (nanomoolia litrassa). Oma lukunsa on sitten, että onko suuremmista annoksista konkreettista hyötyä, vaikka pitoisuus veressä nousisikin. Lopullinen näyttö juuri tästä puuttuu. Asiantuntijoidenkin mielipiteet menevät pitkälti ristiin, osan mielestä tuo 50 mikrogrammaa on lähempänä sopivaa annosta, kun taas osa pitäytyy suosituksissa, Mursu sanoo.

Tällä hetkellä on käynnissä viisi suurta D-vitamiinitutkimusta Yhdysvalloissa, Uudessa Seelannissa ja EU:ssa (Suomessa FIND-tutkimus). Tuloksia joudutaan kuitenkin odottamaan vuoteen 2017. Mattimeikäläistä kiinnostaa kysymys, kannattaako D-vitamiinia ottaa purkista ”varalta” ja jos kyllä, niin kuinka paljon?

– Oma ”tieteellinen arvaukseni” kallistuu enemmän tuonne 50:nen kuin 10:en mikrogramman suuntaan. D-vitamiinin saannin turvalliseksi ylärajaksi on asetettu 100 mikrogrammaa vuorokaudessa, joten suosituksia suurempienkin annosten pitäisi olla siis turvallisia, Mursu toteaa.


Lähteinä käytetty mm.

Bouayed J, Bohn T. (2010). Exogenous antioxidants—double-edged swords in cellular redoc state: health beneficial effects at physiologic doses versus deleterious effects at high doses. Oxidative Medicine and Cellular Longevity 2010; 3(4): 228-237.

Fortmann SP, Burda BU, Senger CA, et al. (2013). Vitamin and mineral supplements in the primary prevention of cardiovascular disease and cancer: an updated systematic evidence review for the U.S. Preventive Services Task Force. Annals of Internal Medicine 2013.

Guallar E, Stranges S, Mulrow C, Appel LJ, et al. (2013). Enough Is Enough: Stop Wasting Money on Vitamin and Mineral Supplements. Annals of Internal Medicine 2013;159(12):850-851-85.

Macpherson H, Pipingas A, Pase MP. (2013). Multivitamin-multimineral supplementation and mortality: a meta-analysis of randomized controlled trials. American Journal of Clinical Nutrition 2013 Feb;97(2):437-44.

Myung SK, Ju W, Cho B, et al. (2013). Efficacy of vitamin and antioxidant supplements in prevention of cardiovascular disease: systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ 2013 Jan 18;346:f10.

*Hakusanalla ”antioxidant”, ja hakukriteereillä ”clinical trial” ja ”humans”.

Kuva: Martin Walls

1 KOMMENTTI

  1. E-vitamiinitutkimusten ainoa vika on ettei ole huomioitu antioksidanttien KESKINÄISTÄ VUOROVAIKUTUSTA.E-vitamiini toimii loistavasti esim. seleenin kanssa,ei yksin jolloin se aiheuttaa haitallisen pro-oksidanttivaikutuksen.Tämä on testattu niin eläinkokeissa kuin ihmisillä hivenainelääkärien toimesta.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here