Hyvä kunto on palapeli – Outdoor gymstick auttaa sen rakentamisessa

Hyvä kunto on kokonaisuus, jossa hyvällä hapenkuljetuselimistön kunnolla, lihasten kunnolla ja nivelten sekä lihasten liikkuvuudella on omat paikkansa. Hyvä kestävyys auttaa jaksamaan, pysymään vireänä ja palautumaan rasituksesta. Lihaskuntoa tarvitsemme ennen kaikkea hyvän ryhdin säilyttämiseen, mutta myös ennaltaehkäisemään tuki- ja liikuntaelinvaivoja sekä selviytymiseen voimaa ja vääntöä vaativista askareista. Hyvä liikkuvuus taasen edistää tukirangan hyvinvointia ja tekee liikkumisesta jouhevaa ja taloudellista. Edellisten lisäksi kuntoilijan kannalta tärkeiksi fyysisen kunnon palasiksi voidaan laskea myös tasapaino, koordinaatio sekä sutjakka kehon koostumus.

Monipuolinen harjoittelu huoltaa ja harjoittaa

Jotta harjoittelu olisi tehokasta, mielekästä ja hyvinvointia edistävää, tulisi kaikkia kunnon osa-alueita vaalia tasapuolisesti. Yksipuolinen voiman tai kestävyyden treenaaminen johtaa muiden ominaisuuksien taantumiseen, rasitusvammoihin, tylsistymiseen ja usein myös yksipuolisen treenin aiheuttamaan ylirasittumiseen. Jos treeniviikkoon saadaan mahtumaan kestävyyttä, lihaskuntoa ja liikkuvuutta kehittäviä treenejä ja niissä huomioidaan myös tasapainon ja koordinaation kuormittuminen, ollaan tällöin oikealla polulla. Monipuolisen treenin ansiosta kunto kehittyy, keho pysyy toimintakykyisenä (palautuminen) ja kehonkoostumus muuttuu pikku hiljaa kiinteämmäksi, linjakkaammaksi ja sporttisemmaksi.

Outdoor –gymstick taikasauvat tekevät ihmeitä!

Kaikkien kunnon osatekijöiden eriytetty treenaaminen vie aikaa ja on vaivalloista. Tämän ongelman ratkaisemiseksi Viremestarit Oy kehitti outdoor –gymstickin, jotka ovat käytännössä vastuskumiremmit nielaisseet sauvakävelysauvat. Niillä voidaan sauvakävellä normaalien sauvakävelysauvojen tapaan, mutta sen lisäksi niiden avulla voidaan harjoittaa myös lihaskuntoa tehokkaasti ja vaivattomasti. Irrotat vain sauvojen rannemansetit käsistäsi, käännät sauvat vastakkain, kiinnität ne yhteen tarranauhoilla ja vapautat vetämällä vastuskuminauhat sauvaputkien sisältä. Kun vielä kiinnität vastuskumien päässä olevat nilkkamansetit jalkateriisi voi lihastreeni alkaa.

Hyödynnettävissäsi on useita kymmeniä, jopa satoja lihaskuntoliikkeitä, joissa vastuskumit paitsi vastustavat liikkeitä, myös horjuttavat tasapainoa ja aktivoivat syviä, ryhtiä ylläpitäviä tukilihaksia. Aerobisen ja lihaskuntotreenin yhdistelmällä poltetaan tehokkaimmin rasvaa ja keho solakoituu ennätysajassa. Kun vielä muistetaan hyödyntää sauvoja liikkuvuutta edistävässä keppijumpassa ja venyttelyn apuvälineenä on osuttu tuloksekkaan kuntoilun näkökulmasta napakymppiin.

Monipuolinen treeni taikasauvoilla

Tee reipas lenkki sauvakävellen. Muista ylläpitää hyvää tekniikkaa, jossa askellat reippaasti, nojaat aavistuksen verran ylävartaloa eteen ja työnnät hieman takaviistoon suunnatuilla sauvoilla läheltä vartaloa lisävauhtia etenemiseesi. Älä purista kahvoista, vaan pidä hartiat rentoina alhaalla ja avaa kämmen sauvatyönnön lopuksi, jolloin verenkierto ylävartalossa vilkastuu ja liikelaajuudet muissakin kehonosissa lisääntyvät (askel pitenee, vartalo kiertyy enemmän ja käsityöntö pitenee). Ota lenkin lopuksi sauvat pois käsistäsi ja kiinnitä ne yhteen. Tee muutama lämmittely- ja liikkuvuusliike sekä pari kokonaisvaltaista ja tehokasta lihasliikettä. Lopuksi on vielä venytysten vuoro, jonka jälkeen voit paukutella henkseleitä hyvän ja kokonaisvaltaisen treenin suoritettuasiJ

Liikkuvuutta ja lämmittelyä

1. Rento heilautus puolelta toiselle

Ota leveä ote sauvoista ja käy seisomaan leveään haara-asentoon

Lähtöasennossa sauvat ovat lantion edessä ja polvet ovat hieman koukussa

Heilauta sauvoja rennosti laajassa, puoliympyrän muotoisessa kaaressa puolelta toiselle (sauvat piirtävät ilmaan suuren U-kirjaimen)


2. Ylävartalon kierto

Vie sauvat niskan taakse ja koukista hieman polvia

Kierrä sauvoja ja ylävartaloa rauhallisesti sivulta toiselle

Pidä lantio ja pää paikallaan


Lihaskuntoa ja kehonhallintaa

3. Jalkakyykky ja pystypunnerrus

Kohdistus: reidet, pakarat, hartiat ja ojentajat

Suoritusohje:

Kierrä välineeseen sopiva vastus ja nosta tanko rinnan eteen hartialihasten päälle

Aseta jalat lantion levyiseen haara-asentoon ja ota katseelle kiintopiste edestä

Laskeudu selkä suorana ja ryhdikkäänä niin alas kyykkyyn, että reitesi ovat alustan kanssa samansuuntaiset ja punnerra samanaikaisesti sauvat suorille käsille vartalon yläpuolelle

Ojentaudu takaisin pystyasentoon ja päästä samalla liikettä jarrutellen sauvat leuan alle, rinnan eteen

4. Suorin jaloin maastaveto ja kulmasoutu gymstickillä

Kohdistus: suorat selkälihakset, reiden takaosa, pakaralihakset, yläselän lihakset

Suoritusohje:

Seiso ryhdikkäästi lantion levyisessä haara-asennossa ja ota hartioiden levyinen myötä- tai vastaote sauvoista

Pidä polvet reilusti koukussa, selkä suorana ja katse edessä

1) Kallista ylävartaloa rauhallisesti eteen sauvojen kulkiessa läheltä jalkoja

Laske sauvat polvien alapuolelle ja ojenna selkä takaisin pystyasentoon

2) Vie selkä kulmaan ja vedä sauvat selkälihaksillasi palleaan

Olkapäät kulkevat edellä taakse, kyynärpäät läheltä kylkiä, lavat yhteen

Vetreyttä venytyksillä

5. Hartiaseudun ja yläselän venytys

Vie sauvat yläkautta niskan taakse

Ota toisella kädellä alakautta kiinni sauvoista ja kampea niitä kevyesti alakädellä vartalon eteen

Tunnet venytyksen rinnan ja yläselän lihaksissa

6. Rinnan ja hauiksen venytys

Ota kiinni sauvojen molemmista päistä siten, että päät ovat kämmenissäsi

Työnnä toista kättä koukistamalla venytettävä käsi suoraksi vartalon taakse ja anna vartalon kiertyä venytyksen mukana

Tunnet venytyksen rintalihaksissa, hartialihaksen etuosassa ja hauiksessa

Vaara vaanii passiivista!



Liikkumattomuus on tutkitusta vaarallista. Jopa tupakointia, alkoholin liikakäyttöä, lihavuutta tai korkeaa verenpainetta vaarallisempaa. Vaara vaaniikin passiivista – ja sen vaaran nimi on Jorma, Jorma Vaara!

Lempeä kaveri vaaraksi!

Allekirjoittaneella on ollut ilo tuntea Jorma eli Jore jo pikkujunnusta saakka. Itse asiassa C-junnusta. Valmensin tuolloin Ropsin jääpallojunioreita Rovaniemellä. Joukkue oli nuori. Suurin osa pojista oli D-juniori-ikäisiä vesseleitä. Silti väänsimme tiemme SM-loppupeleihin ja kaadoimme edellisen vuoden Suomen Mestarin Botnian ennen putoamista loppupeleistä. Joukkueemme rungon muodostivat puolustuksen tukipilari Juha Puro sekä hyökkäyksen vaarallinen maalinsylkijä, Jorma ”Jore” Vaara.

Valmennusvuosien jälkeen tein itse comebackin pelikentille kaukalopallon I-divarijuokkueeseen PVV:hen. Nousimme divarivuoden jälkeen SM-sarjaan ja kuinka ollakaan nuoria pelaajia joukkueeseen nostaessamme saimme Vaarallisen vahvistuksen. Myöhemmin, joukkueen nimen ja pelaajarungon muututtua, siirryin jälleen valmennustehtäviin… ja niistä takaisin pakkikalustoon. Näin ollen sain nauttia Joren kanssa pelaamisesta sekä valmentamisesta useampaan otteeseen. Noina vuosina mies osoitti olevansa mitä parhain joukkuekaveri, valmentajan ihanneurheilija, todellinen joukkuepelaaja sekä synnynnäistä kapteeniainesta!!

Liikunta-alan moniottelija

Sähköasentajan ja -insinöörin opintojen jälkeen Jorma pohti edelleen, mitä haluaisi tehdä isona. Onneksi, sillä maailma olisi menettänyt hänessä ilmiömäisen asiakaspalvelijan ja vertaansa vailla olevan kouluttajan. Ehkä hieman allekirjoittaneenkin kannustuksella Jorma päätti jatkaa opintoja kotikaupungissaan Rovaniemellä. Liikunnalliselta pohjakoulutukseltaan Jore on liikunnanohjaaja ja suuntautui opinnoissaan valmennukseen. Tämän jälkeen hän on kouluttautunut ja panostanut psyykkiseen valmennukseen ennen kaikkea NLP-opintojen kautta. Suoritettuna ovat NLP Coach, NLP Practitioner ja NLP Master Practitioner koulutukset ja seuraavaksi vuorossa on NLP Trainer -koulutus. Lisäksi Jore on suorittanut Trainer4You:n Personal trainer ja Ravintovalmentaja -koulutukset.

Arvona läheisten ihmisten työllistäminen

Valmistumisensa jälkeen rekrytoimme Jorman Franchising –yrittäjäksemme Rovaniemelle. Tiesimme saaneemme tiimimme todellisen kultakimpaleen. Valitettavasti Lappilaiset eivät tajunneet samaa asiaa. Liekö syynä pohjoissuomalainen hidas lämpiäminen, taantuma tai lama, hommat eivät lähteneet käyntiin Rovaniemellä toivomallamme tavalla. Purimmekin yhteisymmärryksessä sopimuksemme, Jorma haki vauhtia Tampereen naapurikunnasta Toijalasta ja päätyi jälleen iloiseen orkesteriimme, nyt vahvistukseksi Jyväskylän menestystiimiimme. Koenkin sen erityisen hienoksi, että vaikka yhteiselle matkallemme on mahtunut hienojen hetkien lisäksi monia haasteita, vastoinkäymisiä ja pettymyksiäkin, jatkuu tarinamme yhteisen intohimomme Trainer4You:n merkeissä. Ja kaveruuskin tuntuu vain syventyneen!

Henkinen johtaja myös työyhteisössämme

Jore on kouluttajana helposti lähestyttävä ja saa helposti kokonaisvaltaisen otteen ihmisistä. Hän ohjaa ihmisiä löytämään heidän omat vahvuutensa. Tietoisina vahvuuksistaan ihminen pääsee tavoitteisiinsa ja motivoituu jatkamaan tietään kohti parempaa hyvinvointia. Pohdintaa ja analysointia pitää hänen mielestä olla, mutta asiat täytyy viedä myös käytäntöön. Jore haluaa nähdä työssään, kun ihmiset saavat oivalluksia ja löytävät todellisen potentiaalinsa.

Sen lisäksi, että asiakkaamme saavat nauttia Joren ainutlaatuisesta valmennusosaamisesta, on hän myös oman tiimimme henkinen johtaja, todellisen potentiaalin esiin ammentaja sekä työyhteisömme diplomaattinen kapteenitapaus. Uskon, että hänet palkattuamme meillä on entistäkin paremmat edellytykset päästä kokemaan alla olevan kuvan kaltaisia ”pokaalinnostajaisia” myös työtiiminä!

File Jorma ”Jore” Vaara
  • Trainer4You Keski-Suomen vastuuvalmentaja/ -kouluttaja 1.8.2011 lähtien
  • Trainer4You pääkouluttaja: Henkinen valmennus
  • Liikunnanohjaaja
  • NLP Coach, NLP Practitioner ja NLP Master Practitioner
  • Trainer4You personal Trainer
  • Trainer4You ravintovalmentaja
  • Kaukalopallon A-junioreiden SM-kultaa
  • Kaukalopallon miesten SM –hopeaa ja pronssia
  • Lisäksi pelannut nuoruusvuosina jalkapalloa, jääpalloa sekä salibandyä
  • Motto: ”Olet sitä mitä ajattelet, ennemmin tai myöhemmin”

Onneksi olkoon hyvästä päätöksestä Jorelle ja rekrytoinnista meille! Ja liikunnan suhteen passiiviset varokaa: Muutos voi olla Vaarallisen lähellä!

Elämä on!

Läheinen ihminen on poissa. Suru painaa mieltä ja hartioita lysyyn. Tilanne tuntuu epätodelliselta. Menee varmasti kauan, ennen kuin asian edes ymmärtää, saati siitä pääsee yli.

Elämä on kohdellut minua toistaiseksi hyvin. Olen lähinnä saanut asioita. Välillä liiankin kanssa. Luopumisia ei kohdalleni toistaiseksi ole juurikaan osunut. Tulevaisuudessa niitäkin on odotettavissa. Vuosi vuodelta enemmän.

On se nurinkurista, että silloin kun omat lapset ovat pieniä ja itsellä on energiaa sekä intoa, aika ja raha ovat kortilla. Lapsetkin ovat päiväkodissa aamusta iltaan ja päiväkodin tädeiltä saa kuulla oman lapsensa tuoreimmat taidot sekä kuulumiset.

Sitten kun aikaa ja rahaa liikenisi, ovat lapset jo lentäneet pesästä, vieraantuneet vanhemmistaan tai niin kiireisiä, ettei vanhemmille riitä enää aikaa ja energiaa.

On se väärin, että yhteydenpito ystäviin, läheisiin ja tuttaviin jää niin vähäiseksi kiireiden, etäisyyden tai ihan vain itsekkyyden takia.

On se harmillista, että on niin paljon asioita, joita olisi pitänyt sanoa, tehdä tai toteuttaa, mutta ne jäävät kuitenkin aikomuksen asteelle. Niin monia haaveita, joille löytyi jokin este tai tehosyy, jonka varjolla asia jää ikuiseksi haaveeksi.

Läheisen kuolema on aina äärimmäisen raskas taakka kannettavaksi. Niin paljon jäi sanomatta, tekemättä ja toteuttamatta. Surun keskellä kannattaa kuitenkin palauttaa päällimmäiseksi mieliinsä niitä onnellisimpia, läheisimpiä ja parhaita hetkiä, joita on saanut asianomaisen kanssa viettää. Olemalla kiitollinen niistä vuosikymmenistä, vuosista ja hetkistä, voi sanomattomat sanat, tekemättömät teot ja toteuttamattomat haaveet työntää jossain vaiheessa taka-alalle. Suru kuuluu asiaan, mutta anna itsellesi lupa myös iloita – sitten kun sen aika on!

Elämä off!

“Me emme itke niitä päiviä,
jotka ovat myötäsi menneet,
vaan olemme onnellisia,
että ne päivät ovat olleet.”

Oman elämän huvipuisto

”Elämä on ihmisen parasta aikaa”. Ja kesälomat ovat parhaista parhain osa elämää: Lomalla saa ladata akkuja, ottaa iisisti ja tehdä mitä itse huvittaa. Jotkut makaavat auringossa, toiset lukevat kirjaa ja joillekin loma on hyvä ajankohta sellaisten asioiden tekemiseen, joihin ei löydy riittävästi aikaa arjessa – esimerkiksi remontille. Jopa elämäntaparemontille!

Akkuja ei voi ladata, mutta niiden tehoa voi kasvattaa!

Valitettavasti ihmisellä ei ole akkuja, joita ladata makaamalla. Univelkakin korjaantuu parhaiten unirytmiä säännöllistämällä – ei kertalaakista paljon tai varastoon koisimalla. Oikeastaan ainoa keino akkujen täydentämiseen on niiden tilavuuden kasvattaminen. Siis kuormituskestävyyden sekä kuntoreservin parantaminen. Se onnistuu hyvin kesälomalla, kun työpaineet sekä muut stressitekijät ovat minimissään:)

Teemana aktiivinen kesä

Olen ottanut oman kesälomani teemaksi omaan hyvinvointiini satsaamisen. Aion liikkua enemmän, syödä terveellisemmin sekä huoltaa kehoani sekä mieltäni arkimyllerrystä paremmin. Haluan olla kesän jälkeen paremmassa kunnossa kuin ennen sitä, sillä tiedän selviytyväni syksyn haasteista tyylikkäämmin hyväkuntoisena.

Toistaiseksi kesäloma on sujunut aktiivisesti: On tullut juostua, fillaroitua, kahvakuulailtua ja käytyä muutaman kerran kuntosalillakin. Syötyäkin on tullut hyvin: Välillä turhankin runsaasti ja pitkän kaavan kautta.

Perhe mukaan ja lapsille liikunnallisia elämyksiä

Perheen kanssakin ollaan pyritty aktivoitumaan. Yhteiset fillariretket, minivaellukset, kalareissut ja kuntoilutuokiot ovat olleet mukavia. Niin vanhempien kuin muksujenkin mielestä.

Taivalkoskellakin käytiin kiipeilemässä ja seikkailupuistossa. Koko perheen voimin. Kolmetoistametrinen kiipeilyseinä ja seikkailuradat kolmessa, kuudessa sekä kymmenessä metrissä näyttivät melko haasteellisilta näin aikamiehenkin silmin. No, ei auttanut perääntyminen kun lapsetkin kirmasivat intoa puhkuen valjaita sovittamaan.

Omien rajojen tunnustelua

10 –vuotias tyttäremme valloitti kiipeilyseinän ensimmäisenä. Hän kiipesi sujuvan näköisesti alhaalta ylös saakka. Laskeutuminen näytti tuottavan enemmän ongelmia kiipeämisen sijaan. 12 –vuotias poitsumme nousi seinän huipulle seuraavana. Pirjo –vaimolle seinän nouseminen sai riittää puolessa välissä. Korkeat paikat kun eivät ole lainkaan hänen heiniään. Nieleskelin ja vilkuilin seinän yläreunaa valjaita sekä kiipeilykenkiä pukiessani. Jos muksut, niin silloin kyllä minäkin… Kunniastahan tässä vähintään on kyse.

Pääsin kuin pääsinkin seinän huipulle kyynärvarret hoosiannaa huutaen. Alas laskeutuminen oli minulle tutumpaa ja sujui, kiitos serkkupoikien Elämystaikuri –aikojen, helposti. Sitten oli seikkailuratojen vuoro: Ensin opeteltiin turvallisuussäännöt, karabiinien käyttö ja valittiin sopivat kypärät kullekin. Sitten sännättiin kolmemetriselle radalle koko porukan voimin, josta innokkaimmat jatkoivat vielä korkeuksiin…

Jälkipelejä Taivalvaaralta

Seikkailupuistossa käynnistä riitti juteltavaa ja jälkipelejä vielä pidempäänkin. Päätettiin heti tulla uudelleen viimeistään ensi kesänä. Ja kuultiin ohjaajalta myös upeasta pujotteluradasta koskessa. Sen saattoi kuulemma laskea niin kanootilla kuin vatsallaan lainelaudan tapaisella ”kelkalla” maaten. Upeita aktiviteettejä, mutta varmasti kalliita? Kaikkea muuta. Meille koko perheen kiipeilyreissu maksoi ohjaajineen, varusteineen sekä varmistuksineen 16 euroa!!

Kyselin ohjaajalta varauksista ja palveluiden suosiosta. Hiljaista kuulemma oli. Liekö ihmiset jo kokeilleet kaikkea ja kyllästyneet kyseisiin lajeihin. Tuskin! Totesimme kunnan palveluiden olevan vaikeasti löydettävissä. Nettisivut eivät pelkästään riitä. Palveluista pitäisi tiedottaa ja niitä tulisi markkinoida ainakin kuntalaisille. Lomalaiset ja matkailijat ovat toinen kohderyhmä, jolle kyseiset palvelut varmasti uppoaisivat. Liekö kuitenkin niin, että ihmiset ovat passivoituneet ja vieraantuneet liikunnasta sekä omasta kehostaan. Elämyksiä haetaan virtuaalimaailmasta sekä huvipuistoista, vaikka oman kehon käyttäminen voisi tarjota niitä runsain mitoin!

Aktiivista kesää toivottaen!

Työn ilo – minne se välillä katosi?

Olen ollut aina luova persoona. Pääsykokeidenkin psykologisissa testeissa se useampaan kertaan todettiin. Nautintoa ovat tuottaneet ennen kaikkea työtehtävät, joissa olen saanut käyttää luovuutta, tuottaa uutta materiaalia sekä miettiä uusia keinoja edistää bisnestä. Valmiin näkeminen ja aikaiseksi saaminen ovat tuottaneet mielihyvää. Näpertelystä ja pilkun viilaamisesta en ole koskaan saanut tyydytystä.

Kasvuyrittäjä maksaa kovia veroja

Pienen yrityksen kasvattaminen vaatii kovia panostuksia. Useimmiten yrityksen perustajan on uhrattava oma asiantuntija-asemansa hallinnollisiin, liiketoimintaa edistäviin sekä myyntilukuja kasvattaviin ponnistuksiin. Samalla työn luonne muuttuu spesialistista joka paikan höyläksi. Tai vielä pahemmassa tapauksessa asiantuntijasta henkilöksi, joka hallitsee monia asioita, muttei mitään kunnolla. Siis expertistä luuseriksi – ainakin omien tuntemustensa mukaan!

Kasvukivut kangistaa

Itsekin olen nuo kasvukivut kokenut. Aluksi yritykseni oli yhden miehen puulaaki, jossa tuote olin minä itse. Vielä kasvutaipaleen alkusuoralla firma oli henkilöitynyt: Kaikki halusivat minut koulutuksia ja valmennuksia pitämään. Olin tärkeä – firman näkökulmasta elintärkeä.

Todellisia kasvupyrähdyksiä

Henkilöityneisyydestä piti päästä eroon. Sehän oli suorastaan kasvun este. Se onnistuikin yllättävän nopeasti. Pian kukaan ei vaatinut, hetken päästä edes halunnut, allekirjoittanutta estradille. Työpanos painottui yhä enemmän bisneksen kehittämisen ja edistämisen puolelle. Uudet asiantuntijat olivat täyttäneet saappaansa ja kasvaneet todellisiksi spesialisteiksi. Koin tilanteen upeaksi ja olin ylpeä valmentajistamme ja kouluttajistamme. Samaa ei voinut sanoa tunteesta omaa työpanostani kohtaan!

Läpi mehupuristimen

Rutiinityöt ja toimenpiteet pienen firman kasvattamiseksi resurssipulan sekä taantuman keskellä veivät minusta mehut. Rakastamani työ ja yritys muuttui pikku hiljaa pakkopullaksi. Sängystä nousu, töihin lähtö ja asioihin tarttuminen tuntuivat välillä vaikeilta, vaikka työ, työkaverit sekä työn merkityksellisyys tuntuivat yhä tärkeiltä ja yritys kasvoi koko ajan asettamiemme tavoitteiden mukaista vauhtia. Olin kai väsynyt, uupunut ja hieman molemmista päistä loppuun palanut?

Työn ilo on tarttuvaa!

Vaikeat ajat vaativat veronsa. Toipuminen hetkellisestä hapotuksesta vaati oman aikansa. Itse asiassa työn ilo palasi ja tarttui minuun muun tiimimme uskosta, energiasta, innostuksesta sekä kunnianhimosta. Se, että ydinporukkamme on koossa entistä tiiviimpänä heimona, jonka usko tulevaan on vain lujittunut matkan varrella, lämmittää mieltäni eniten. Tuon energian, positiivisuuden, yhteishengen sekä asiantuntijuuden aistiminen sai minutkin taas täyttymään työn ilosta! Nyt tunnen sen voimakkaampana kuin koskaan: Työlläni on taas merkitystä!

Innolla uutta työnkuvaa odottaen sekä työkavereitteni huimaa kasvuvauhtia seuraten. Odottakaa vaan, vielä se ”vanhakin koira” oppii uusia temppujaJ.

Positiivisia muutoksia Trainer4You:n ja allekirjoittaneen tulevaisuudessa!


Kevätkausi alkaa olla pulkassa ja lomafiilis puskee päälle. Ennen lomia, on kuitenkin hyvä valmistella syksyn muutoksia tiedottamalla niistä itselleni tärkeille henkilöille, kumppaneille sekä muille sidosryhmille. Ohessa hieman muutosten taustaa sekä itse asiaa:

Lyhyt T4U historiikki


Trainer4You Oy perustettiin reilut seitsemän vuotta sitten. Ketjumuotoisuuden se saavutti syksyllä 2007. Franchising –paikkakuntia oli parhaimmillaan kymmenkunta, kunnes keväällä 2011 strategisesti ja maantieteellisesti tärkeimmät yksiköt ”fuusioitiin” (osakevaihto) emoyhtiön siipien suojaan. Nyt Trainer4You Oy omistaa Oulun yksikön lisäksi tytäryhtiöt Helsingissä, Jyväskylässä ja Lappeenrannassa. Kokoonpanon liikevaihto oli edellisellä tilikaudella noin 0,9 milj€. Meneillään olevan tilikauden osalta lv:n odotetaan olevan 1,5 milj€:n luokkaa. Yhtiö työllistää 11 henkilöä sekä 50 tuntityöohjaajaa sekä alihankintakumppania.


Positiivisia muutoksia luvassa syksyllä


Reilut seitsemän vuotta yrityksen toimitusjohtajana toimittuani, on tullut aika antaa tilaa, vastuuta sekä tietenkin tukea seuraajalleni. Uusi veturi firmallemme löytyi yrityksen sisältä, Jyväskylän yksiköstä. Liikuntatieteilijä Tapani Määttä on osoittanut kyntensä Jyväskylän yksikkömme vetäjänä. Tapani on myyntiorjentoitunut, positiivisen suoraviivainen sekä liiketoiminnan kehittämiseen intohimoisesti suhtautuva kaveri, joka katsoo tulevaisuutta avarakatseisesti ja riittävän isosti. Virallisesti Tapani astuu toimitusjohtajan saappaisiin 1.10.2011, mutta ryhtyy ottamaan vastuuta liiketoiminnan sekä myynnin kehittämisestä jo elokuusta lähtien.


Kehitys kaipaa kehitystä!


Trainer4You –ketjun isähahmona ja toimitusjohtajana “riittävän pitkään” toimittuani siirryn vastaamaan Trainer4You:n kehityshankkeista tuotekehitykseen, toimintamallien hiomiseen, kansainvälistymiseen sekä yhteisyritysten kehittämiseen satsaten. Työajastani puolet kuluu jatkossa Trainer4You:n kehityshankkeiden parissa ja toinen puolikas kirjallisen sekä sähköisen aineiston tuottamiseen erikoistuneen Fitra Oy:n tuotteita kehittäessä. Fitran käsialaa ovat olleet aikaisemmatkin liikunta-, ravitsemus- ja hyvinvointiaiheiset kirjat (n. 20 kpl) sekä asiantuntija-artikkelit (n. 500 kpl). Tulevaisuudessa Fitra keskittyy WSOYpron sekä SUL –julkaisuiden kanssa tuotettavien materiaalien lisäksi omakustannettaviin koulutus- ja valmennusoppaisiin sekä sähköisten hyvinvointivalmennustyökalujen kehittämiseen. Liiketoiminnallinen yhteys Trainer4You:n kanssa on siis symbioosinomainen.


Tulevaisuus näyttää lupaavalta!


Tuleva syksy näyttää ennakkoon mainiolta! Koulutuksemme käynnistyvät nyt Oulun, Jyväskylän, Helsingin, Vuokatin, Lappeenrannan, Joensuun, Tanhuvaaran sekä Tampereen lisäksi myös Turussa ja Niittylahden opistolla. Kahvakuulaohjaajakoulutukset pyörivät ympäri Suomenniemen ja uusia koulutustuotteita lanseerataan Functional trainer –koulutusohjelma etunenässä.

Valmennustenkin osalta syksy näyttää kautta aikojen parhaalta: Yritysten fyysistä hyvinvointia edistävät ohjelmat ovat nyt suurempia, suunnitelmallisempia ja pitkäjänteisempiä kuin koskaan. Personal training –asiakkuuksiakin on myyty jo useita satoja tulevan syksyn ratoksi. Hauskaa on siis luvassa meille ja varmasti myös uusille rekrytoinneille, se on varma!


Eteenpäin täytyy päästä!


Olen kiitollinen vuosista Trainer4You:n keulakuvan paikalla. Työ on ollut mielekästä, palkitsevaa ja haasteellista. Vaikeiden aikojen selviytymistaistelut ja onnistumiset “kasvukipujenkin” keskellä ovat kasvattaneet sekä vahvistaneet. Vaikka työ on maistunut hyvälle, olen jo pidempään haaveillut löytäväni tilalleni itseäni vahvemmat sekä kunnianhimoisemman johtajan. Sellaisen löytäminen ei ollut ihan helppoaJ. Nyt pääsen keskittymään siihen, minkä parhaiten osaan! Ja siihen, joka tuottaa minulle eniten mielihyvää: Uuden luomiseen, kehittämiseen, rekrytointeihin sekä suhdeverkostojen ylläpitämiseen. Nähdään syksyllä asiat uudessa valossa!


T: Riku


Riku Aalto

Trainer4You Oy
Limingantie 5
90400 OULU
050 349 4099

Tervetuloa liikuttaville ostoksille: www.4store.fi!
Liikutu blogistani: www.liikuttavia-ajatuksia.fi!

Motivoitunut henkilökunta – työnantajan kallein aarre!

Kahvakuulamiehemme Tuomo Kilpeläinen kotiutui toimistollemme viikonlopun koulutuskeikan jälkeen. Yleensä mies on sitä energisempi ja latautuneempi mitä enemmän hän on päässyt ohjaajia kouluttamaan. Nyt mies näytti uupuneelta. Jopa hieman ilottomalta. Eikä se todellakaan ole tyypillistä Tuomoa!

Fyysinen kuormitus ei Kahvakuulamiestä uuvuta!

Maanantain aikana alakulon syy selvisi: Mies oli ollut taas tositoimissa rakastamansa koulutustyön kimpussa. Ajokilometrejä oli kertynyt kasaan toistatuhatta. Myös fyysisesti raskas 8–tuntinen koulutusrupeama vaatii sekin veronsa. Ne eivät Kahvakuulamiestä yleensä juuri hetkauta. Mies on fysiikaltaan silkkaa terästä. Panssarimaisen pinnan alla on kuitenkin arkakin paikka…

Ennennäkemätöntä asennetta!

Itse koulutus oli alkanut lupaavasti. Paikalla oli hyvänkokoinen ryhmä ja sääkin suosi. Tuomo starttasi koulutuksen tapansa mukaisesti ja pian siirryttiin toiminnan eli kahvakuulailun pariin. Pian tapahtui jotain ennennäkemätöntä: Osa porukasta päätti viettää aikansa hengaillen, aurinkoa ottaen ja ilmeisesti palkallisesta vapaapäivästä nauttien. Heitä ei kahvakuulailun ilosanoma tuntunut nappaavan. Työnteon nurmikolla notkuminen kuitenkin voitti. Sen voi kai päätellä siitä, että koulutuspaikalle oli ylipäätään saavuttu?

Aikuisten kanssa on helppo toimia?

Kahvakuulamies oli odottamattoman tilanteen edessä lähes aseeton. Osa ryhmästä tsemppasi ja osallistui koulutusantiin täysin siemauksin. Osa ryhmästä, vieläpä saman nimeltä mainitsemattoman kuntokeskuksen henkilökunta, taas päätti palvoa aurinkoa ja hengailla palkallisesti koko rahan edestä. Ja tuota rahaa oli työnantaja panostanut henkilöstönsä kouluttamiseen 175 €/ osallistuja!

Kahvakuulamies koki tilanteen kiusallisena. Eihän aikuisia ihmisiä voi pakottaa, käskeä tai komentaa. Omasta halusta ja motivaatiosta kai koulutuksiin osallistutaan? Tilanne oli varsin outo: Yleensä koulutuksiimme osallistujat ovat intoa piukassa eikä motivointia juuri tarvita. Eikä rötväily sekä asennevammaisuus kouluttajaakaan inspiroi saati muuta ryhmää motivoi.

Rahalla saa ja mopolla pääsee… vaan ei läpi koulutuksestamme!

Kahvakuulamies kertoi minulle huolensa. Päätimme lähestyä kyseisen kuntokeskuksen toimitusjohtajaa sähköpostilla, jossa kerroimme tapahtuneesta. Kerroimme ohjaajien käytöksen häirinneen kouluttajaamme sekä muun ryhmän opiskelua. Kerroimme myös koulutustemme läpäisyn edellyttävän aktiivista osallistumista, motivaatiota ja ohjaajana toimimisen edellytysten täyttymistä. Kyseinen ryhmä ei näitä kriteereitä täyttänyt. Eikä myöskään todistuksia ansainnut. Nurinkurisinta tapahtuneessa oli kurssipalautteiden erinomaisuus. Auringonpalvojienkin mielestä koulutus, kouluttaja, järjestelyt ja materiaalit ansaitsivat kiitettävän arvosananJ.

Vain tiimi voi olla täydellinen!

Pidimme iltapäivällä yksikköpalaveria. Katselin porukkamme puuhakkuutta, energisyyttä ja asennetta ennen palaverin alkua. Iloinen, touhukas sekä sitoutunut tekemisen meininki nostatti hymyn kasvoilleni. Kertasin mielessäni yrityksemme arvoja ja palvelulupausta asiakkaillemme: Innostavuus ja kannustavuus, mukava, rento ja leppoisa, ammattimainen ja tinkimättömän laadukas, asiantuntijuus ja edelläkävijyys, luottamus ja luottamuksellisuus, esimerkillisyys, ihmisten arvostus ja ymmärrys, nöyryys, ahkeruus ja omatoimisuus sekä tiimihenki = vain tiimi voi ollä täydellinen! Olen onnekas saadessani työskennellä kyseiset kriteerit kiitettävästi täyttävän tiimin kanssa! Se ei kuitenkaan ole itsestään selvyys. Siitä saimme hyvän muistutuksen kyseisessä Kahvakuulaohjaajakoulutuksessamme.

Tuulipukukansa?

Tuulipuku on suomalaisten kansallisasu. Sitä täydentävät mainiosti lenkkarit ja lippis. Asukokonaisuus on mukava ja se mahdollistaa aktiivisen elämäntavan. Koska tahansa voi hilppaista juoksuun tai osallistua hyötypuuhasteluun. Olosuhteet ovat siis kunnossa. Mutta missä kunnossa ovat suomalaiset?

Tuulipuku on hyvä startti, mutta riittääkö se?
Melkein puolet 12-14 -vuotiaista lapsista liikkuu terveytensä näkökulmasta riittävästi. Pari vuotta myöhemmin aktiivisuus kuitenkin romahtaa ja vain kolmannes 16-18 -vuotiaista täyttää kyseiset kriteerit. Aikuisikään mennessä ollaankin jo pahasti metsässä, sillä vain runsas kymmenesosa työikäisistä pääsee terveysliikunta-annoksellaan edes minimivaatimustasolle. Kstävyysliikunnan osalta tilanne on parempi kuin lihaskuntoharjoittelun: Noin puolet harrastaa kestävyysliikuntaa riittävästi, mutta lihaskunnon puolella vain murto-osa suomalaisista täyttää kriteerit! Eläkeikäisistäkin vain muutama prosentti liikkuu niin kestävyyden kuin lihaskunnonkin näkökulmasta riittävästi. Kestävyysannoksen saa kasaan hieman yli neljännes, mutta lihaskuntoaan harjoittaa riittävästi vain joka kymmenes.
Jotain on tehtävä ja pian!
Lapset lihovat ja heidän motoriikkansa ja harjoitettavuutensa (urheiluharrastusten näkökulmasta) heikkenee vuosi vuodelta. Nuorista miehistä reilu kolmannes ei kykene suoriutumaan asepalveluksesta fyysisten tai psyykkisten esteiden vuoksi. Työikäiset (25-64 -vuotiaat) istuvat keskimäärin 7-8 -tuntia päivässä, mikä on tutkimusten mukaan haitallista heidän suoritus- ja toimintakykynsä näkökulmasta. Ja eläkeläisten aktiivisuus, toimintakyky ja sosiaalinen verkosto heikkenee jatkuvasti. Huolestuttavaa, surullista ja sairaan kallista sanon minä!!
Paniikkinappi pohjaan vai järkeviä siirtoja?
Tilanne on siis huolestuttava. Etenkin kun tietää huonon fyysisen kunnon olevan suurin riskitekijä ennenaikaiselle menehtymiselle ja kansansairauksille. Monet tutkimukset ovat tämän vahvistaneet. Kun tilanne ymmärretään kyseisessä laajuudessaan, pelkään ratkaisun olevan hätäinen, paniikinomainen ja lyhytnäköinen.
Ainoa keino kansakuntamme terveyden ja fyysisen hyvinvoinnin edistämiseksi on suunnitelmallinen, pitkäjänteinen ja kannustava valistustyö, johon resurssoidaan riittävästi aikaa ja rahaa. Lisäämällä kansalaisten ymmärrystä (tieto), osaamista (taito) ja innostusta (tuki), voidaan saavuttaa kansanterveydellisiä ja -taloudellisia tuloksia. Resursseja on painotettava rohkeasti sairaudenhoidosta ennaltaehkäisevään toimintaan. Puhutaanko sitten varhaisesta välittämisestä, varhain puuttumisesta vai ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta? Ihan sama! Pääasia on, että päätöksiä tehdään, asioita pannaan tapahtumaan eivätkä asiat jää taas terminologian, aikomusten ja puheen tasolle.
Tästä lisää tunnempana:)

Tarina jatkuu tavoitteenasettelusta


Kirjoitin jo aiemmin hieman ajatuksia tavoitteellisuuden tärkeydestä. Kiitos myös mainioista palautteista ja keskustelusta aiheeseen liittyen. Keskusteluun yhtyy myös NLP -coach ja kouluttaja Jorma Vaara tavoitteenasettelutehtävän muodossa.

Tarina jatkuu…

Luultavasti jokainen meistä on asettanut itselleen tavoitteita joko tiedostetusti tai tiedostamattaan. Ne ovat voineet liittyä esimerkiksi työhön, liikuntaan tai opiskeluun. Moni on varmasti huomannut, että tavoitteiden asettaminen on huomattavasti helpompaa kuin niiden saavuttaminen:)

Tavoitteenasettelun merkitys motivoitumisen ja sitoutuneisuuden näkökulmasta ymmärretään varsin hyvin, mutta oleellisempaa on tiedostaa millaisia tavoitteita asettaa ja kuinka edetä niiden saavuttamisessa. Alitajuntasi alkaa työskennellä ja kehittämään uusia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi, joten mieti huolella mikä motivoi juuri sinua, sillä saavutat tavoitteesi ennemmin tai myöhemmin, kunhan sitoudut niihin.

Onnistuneen tavoitteenasettelun aakkoset

  • Aseta juuri sinua motivoiva mitattavissa oleva tavoite
  • Aseta tavoite riittävän haastavaksi, mutta kuitenkin realistiseksi saavuttaa
  • Aseta tavoitteita lyhyelle ja pitkälle aikavälille sekä merkitsi niiden saavuttamiselle aikarajat
  • Kirjaa paperille tavoitteesi ja menetelmät niiden saavuttamiseen (aseta paperi näköalapaikalle, jossa näet sen päivittäin)
  • Kirjaa tavoitteesi positiiviseen muotoon
  • Rekrytoi taustajoukkoja, eli kerro tavoitteistasi henkilöille joihin luotat ja jotka tukevat sinua niiden saavuttamisessa
  • Arvioi tavoitteissa etenemistäsi ja mieti miten palkitset itseäsi niiden saavuttamisessa
  • Muista joustavuus, eli muokkaa lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita, jos tavoitteiden saavuttaminen tuntuu liian helpolta tai vaikealta. Esimerkiksi vamman jälkeen tavoitteet on hyvä määritellä uudestaan
  • Pohdi ja kirjaa paperille mitä seuraa, kun saavutat tavoitteesi tai jos et saavuta niitä

Tavoitteenasettelutehtävä

Mieti mitkä ovat juuri sinua motivoivia tavoitteita ja kirjaa ne yllä olevaan kuvaan. Aseta tavoitteet mitattavissa olevaan muotoon ja tarpeeksi haastaviksi, mutta kuitenkin realistisiksi saavuttaa. Aseta päätavoitteesi vuorenhuipulle ja määritä sille myös päivämäärä milloin saavutat sen. Kirjoita puiden kohdalle välitavoitteesi (1-6 kpl) päivämäärineen sekä polulle keinot, joilla saavutat väli- ja päätavoitteesi.

Päätavoitteena voi olla esimerkiksi pudottaa paino 65 kiloon tiettyyn päivämäärään mennessä. Välitavoitteina voi olla esimerkiksi pudottaa painoa kaksi kiloa kuukaudessa (merkitsi kyseinen paino kuukausittain) tiettyyn päivämäärään mennessä. Keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi voivat olla esimerkiksi se, että suorittaa viikossa kolme puolentunnin mittaista kävelylenkkiä ja jättää iltaherkuttelun pois. Keinoja voidaan lisätä, mitä lähemmäs päätavoitetta mennään. Eli tavoitekuva toimii samalla karkeana liikuntasuunnitelmana.

Pohdiskelua tavoitteisiin liittyen

Kirjoita myös seuraavaan kuvaan mitä tapahtuu, jos et saavuta tavoitteitasi tai mitä seuraa, kun saavutat tavoitteesi. Voit lisätä listaan asioita sitä mukaan, kun etenet harjoittelussasi ja huomaat mitä seurauksia tavoitteisiin liittyen tulee vastaan. Onnea ja onnistumisia valitsemallesi polulle!


Tervareitti –nimisen tarinan opetus!

Lauantaina 4.6.2011 klo 18:00 starttasi 8 henkinen joukko Oulusta kohti Rokuaa. Tavoitteena oli patikoida 100 kilometrin mittainen matka yhtäjaksoisesti noin 18 tunnissa. Trainer4You:n koulutuspäällikkö Lasse Seppänen oli mukana sekä järjestelemässä että toteuttamassa reissua. Ohessa Lassen mietteitä reitin varrelta ja sen jälkeisen lihaskivun innoittamana:

Once in a lifetime!

Ajatus pitkäkestoisesta, yön yli kestävästä patikoinnista on kiehtonut mieltäni jo kauan. Ylipäätänsä omien rajojen kokeileminen on ollut tärkeää. En tee niitä niinkään suorittamisen vuoksi, vaan henkisen kasvun takia. Niinpä ajattelin tälläkin retkellä olla ”kasvattamassa” henkistä pääomaani.

Unelmat, tavoite vai nykyhetki?

Tänä päivänä korostetaan paljon tavoitteellisuuden, läsnäolon voiman sekä henkisen kehityksen merkitystä. Ihmisiä kannustetaan etsimään ja toteuttamaan unelmiaan ja laativan sekä pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteita. Samalla tulisi kuitenkin osata nauttia myös tästä hetkestä.

Unelmat, tavoite ja nykyhetki voidaan kokea tälläkin hetkellä. Nykyhetki on ainut hetki, johon voimme vaikuttaa. Tavoitteet ovat edessäpäin ja ohjaavat toimintaamme kohti unelmiamme. Kaikkien näiden tulisi olla synergiassa toistensa kanssa.

Takaisin Tervareitille

Tervareitillä toteutui omalla kohdallani kaikki edellä mainituista. Unelma oli edetä yhtäjaksoisesti 100 km:n taival kävellen. Välitavoitteet asetettiin etukäteen huoltopisteiden kohdalle, joissa suoritettiin fyysinen energiahuolto. Todelliset tavoitteet täsmentyivät ja konkretisoituivat kuitenkin vasta matkan varrella. Alkumatkasta sopivia osatavoitteita olivat 10 km välein olevat kilometritolpat sekä huoltopisteet. Mitä pidemmälle matka taittui sitä tärkeämmiksi osatavoitteet osoittautuivat. Väsymyksen painaessa odotukset olivat aina seuraavissa kilometritolpissa. Jos tolpat olivat puolenkilometrin välein, se enemmän masensi kuin kohotti fiilistä. Osatavoitteidenkin on siis oltava sopivan matkan päässä ja sopivasti mitoitettuja.

Tavoitteellisuuden ja nykyhetken ristiriita

Kaikkein haastavinta on yhdistää tavoitteellisuus sekä nykyhetki. Kun mielen suuntaa tulevaan kilometritolppaan, unohtuu läsnäolon tunne helposti. Matkalla on monta tilaisuutta masentua ja lannistua. Tuntuu suorastaan siltä, että mieli hakee enemmän luovuttamiseen kuin onnistumiseen liittyviä ajatuksia: ”Vielä 60 km jäljellä, sehän on lähes puolitoista maratonia”, ”jos jalkakipuni pahenee, en varmasti selviä maaliin saakka”, ”muillakin näyttää menevän heikosti, voin siis hyvällä omallatunnolla jäädä seuraavalla tauolla reitin varteen”. Kaikenlaisia itsesuojeluvaiston reaktioita on ilmassa.

Hetkessä eläminen on harjoittelun tulos!

Olen opiskellut ja pohtinut viimeiset kaksi vuotta sitä, miten henkisesti haasteellisina aikoina, kuten Tervareitin viimeisillä kymmenillä kilometreillä nivelkivuista, rakoista, vatsavaivoista tai väsymyksestä huolimatta, voi mielialan säilyttää positiivisena ja elää tässä hetkessä. Uskon, että opiskelusta on ollut hyötyä, sillä Tervareitillä kykenin säilyttämään rennon mielentilan. Olen huomannut, että kun mielelle antaa luvan myös epäonnistua ja mahdollisuuden luovuttaa, saa huomattavan paljon voimavaroja, joita voi hyödyntää eteenpäin kulkemiseen. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta ainakin allekirjoittaneella toimii käytännössä.

Unelmat energiaksi!

Maalilinja ylittyi väsymyksestä huolimatta! Mitä reissusta jäi sitten kouraan? Hieno pokaali, uusia lujittuneita ystävyyssuhteita ja unelman toteuttamisen riemu. Ikävä kyllä, en osannut nauttia näistä, sillä olin lähtenyt etsimään jotain muuta.

Illalla ollessani kotona, olo oli luonnollisesti tyhjä. Mietin edelleen, mikä oli tarinan todellinen opetus. Ruokaillessani lihakseni ja jänteeni muistuttivat olemassaolostaan aina niveliä liikutellessani. Silloin vasta tajusin, missä matkanteon todellinen merkitys piilee!

Kohdallani lihaskivut olivat konkreettinen muisto yhden unelman ja tavoitteen saavuttamisesta. Luulenpa, että masennus, alakulo ja itseensä tyytymättömyys syntyy siitä, että emme havaitse elävämme unelmaamme. Jonkin täytyisi konkreettisesti (kuten lihaskipu) muistuttaa siitä, että olen tehnyt tai olen tekemässä jotain itselle arvokasta. Luulenpa myös, että moni pitää ”tavallisia” arkiaskareita suoritteina, ei osana elämisen unelmaa. Elämän arvo konkretisoituu usein liian myöhään esimerkiksi läheisen sairastuessa tai terveyden romahtaessa.

Vaikka olenkin pohjimmiltani erittäin määrätietoinen, nautin kuitenkin eniten juuri tästä hetkestä. Asettaessani itselleni seuraavan tavoitteen, teen sitä edistäviä asioita, edelleen elämällä tässä hetkessä!

Tervareitti summary

  • 100 km
  • 21 h 29 minuuttia
  • 11 423 kulutettua kilokaloria
  • Keskisyke 109 lyöntiä minuutissa

Opetus: Elä hetkessä, sillä vain silloin voit olla onnellinen matkalla unelmiin!

Liikuttavin ajatuksin,

Lasse Seppänen