Olenko jo liian vanha?

Saimme yhteydenoton toimistollemme. Kyseessä oli koulutuksistamme kiinnostunut, miellyttävän kuuloinen mieshenkilö. Hän esitti kiinnostuksensa ja kysymyksensä harkitun rauhallisesti ja esiintyi muutenkin edukseen puhelimen toisessa päässä. Puhelusta välittyi kokemus, näkemys, arvokkuus ja aito innostus.

Henkilö osasi kysyä ja kyseenalaistaa. Hän sai kuitenkin vastaukset kaipaamiinsa kysymyksiin. Ja vaikutti tyytyväiseltä. Uskoin löytäneemme yhteisen sävelen ja saaneemme uuden, innokkaan asiakkaan.

Olenko jo liian vanha?

Kun keskustelu oli loppusuoralla, halusi hän esittää vielä yhden kysymyksen. Se kuului seuraavasti: ”Olen jo liki viisikymppinen, joten olenko liian vanha osallistumaan koulutukseenne?” Hän jatkoi vielä seuraavasti: ”Koen kuitenkin olevani kuin muutkin parikymppiset, mutta kuinkakohan nuoremmat opiskelijat sekä asiakkaat suhtautuvat?”

Ei vuodet kulu ne kuluttaa?

Nieleskelimme hetken hymyämme, sillä olimme mielissämme saadessamme kokemusta, näkemystä sekä iän tuomaa auktoriteettia opiskelija- sekä treenariperheeseemme. Vakuuttelimme tarpeen keski-ikäisille sekä jo kokeneemmillekin treenareille olevan todella kova. Perustelimme asiakaskuntamme koostuvan valtaosin jo varttuneemmista sekä vertaistukea kaipaavista henkilöistä, joille parikymppisen treenarin palkkaaminen voi olla korkeamman kynnyksen takana. Kerroimme myös tulevaisuuden skenaarioista uusien asiakassegmenttien suhteen sekä perustelimme koulutuksemmekin rikastuvan osallistujien erilaisten lähtökohtien ansiosta. Löysimme yhteisen sävelen ja saimme lisää kokemusta opiskelijaryhmäämmeJ.

Koskaan ei ole liian myöhäistä!

Koska henkilö on sitten liian vanha osallistumaan tai oppimaan jotain uutta? Uskon, että esteet ovat useammin omassa mielessä kuin henkilön fysiikassa, oppimiskyvyssä tai varsinkaan ympäristön asettamissa sopivuuden raameissa.

Oma missioni liikunta-alalla!?

Olen miettinyt usein omaa henkilökohtaista missiotani liikunta-alalla tekemäni työuran suhteen. Sen voisi kiteyttää seuraavasti: Henkilökohtainen missioni on liikunta-alan arvostuksen (myös hinnoittelun ja palkkauksen) nostaminen sekä ohjaajien työllistymisen edistäminen. Eikä pelkästään työllistymisen edistäminen, vaan myös ohjaajaurien pidentäminen. Olisi hienoa, että ohjaustehtävät liikunta-alalla, muun muassa personal training, voisivat olla lähitulevaisuudessa varteenotettava eläkeammatti! Lisää kokeneita ohjaajia alalle kaivaten,

Riku

Työntekijän markkinat!?

Mediassa vellovan keskustelun pohjalta täytyy todeta työnantajan aseman olevan syvältä. Ajattelivat työntekijät asiasta mitä tahansa. Etenkin pienissä, alle kymmenen henkilöä työllistävissä, yrityksissä työnantajalla ei tunnu olevan mitään oikeuksia. Toki työntekijän aseman turvaaminen on tärkeää, mutta kohtuus kaikessa!

Henkilöstö – yrityksen tärkein voimavara!

Yksi meidän yrityksemme motoista on ”emme ole täällä pelkästään töissä”. Ajatuksenani on ollut mahdollisimman viihtyisän, mukavan sekä silmääkin miellyttävän toimiston sekä avoimen ja positiivisen ilmapiirin rakentaminen. Työnkuvistakin on pyritty muokkaamaan mahdollisimman avoimia, omatoimisia sekä kunkin työntekijän toiveisiin ja vahvuuksiin sopivia.

Onnistunut rekrytointi – todellinen kilpailuetu!

Rekrytoinnit ovat omassa yrityksessämme onnistuneet pääsääntöisesti todella hyvin. Palkkaamamme ihmiset ovat olleet juuri sitä mitä olemme halunneetkin: Ammatillisesti päteviä, sitoutuneita, omatoimisia ja sopivassa määrin kunnianhimoisia. Kaikilla on ollut myös kova halu oppia sekä opiskella lisää eli kasvattaa yrityksemme tietopääomaa.

Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin elokuvissa. Yksikin epäonnistunut rekrytointi voi jopa kaataa pienen, menestyvänkin yrityksen. Epämotivoitunut, haluton ja pessimistisesti työhönsä suhtautuva työntekijä ei pelkästään henkilökohtaisesti ole tuottamaton, vaan hän saattaa tartuttaa huonoa henkeä, motivaatiota sekä asennetta ympärilleen. Koko työpaikan ilmapiiri saattaa hetkessä muuttua ahdistavaksi ja työntekijät saattavat alkaa vältellä työpaikalla viettämiään hetkiä: Yhteiset kahvi- ja lounastauot, seurusteluhetket sekä ammatillinen, työkavereiden keskinäinen sparraus saattaa jäädä kokonaan pois kuvioista.

Myös asiakkaiden ja yhteistyökumppaneidenkin suuntaan tilanne voi mutkistua. Huonoa palvelua saaneet asiakkaat äänestävät jaloillaan. Heitä ei välttämättä saa käännytettyä enää edes reklamaatioiden hyvittämisellä eikä edes ruhtinaallisilla hyvityksillä. Kumppanitkin saattavat pahimmassa tapauksessa kaikota, sillä harva haluaa kumppanikseen hapanta, ammatillisesti motivoitumatonta ja kelloa vilkuilevaa toveria. Kumppanuuden kun tulisi edesauttaa molempien osapuolien liiketoimintaa, yrityskuvaa ja työssä onnistumisen edellytyksiä.

Epäonnistunut henkilövalinta voi kaataa koko firman!

Olen kuullut lukuisia tarinoita vääristä valinnoista rekrytointitilaisuuksissa. Tilanne on sinänsä haastava, että lähes jokainen osaa olla valintatilanteessa todellisuutta parempi. Vielä koeaikakin jaksetaan peitellä todellisuutta ja olla työnantajalle mieliksi. Vasta sen jälkeen alkaa todellisuus työnantajan sekä –tekijän välisessä suhteessa. Suhteessa, jonka tulisi perustua molempien osapuolten hyvinvoinnin edistämiseen. Siihen ainoa keino on parantaa yrityksen tuottavuutta, jonka jälkeen voidaan ottaa henkisesti rennommin sekä antaa vapauksia, joita työssään onnistunut työntekijä on ansainnut.

Toimeliaisuus lisää työhyvinvointia

Valitettavan usein kuulee tarinoita, joissa työnantaja- ja tekijäosapuoli ovat motiivisessaan valitettavan kaukana toisistaan. Työntekijä ei ymmärrä, että sitoutumalla ja tekemällä työnsä hyvin, hän voi saada enemmän vastuuta, vapauksia ja varmasti myös viihtyä työssään paremmin. Työnantaja taas ei ehkä osaa innostaa, kannustaa ja antaa vastuuta alaisilleen.

Joissain tapauksissa työntekijä on ”vain täällä töissä”. Hän haluaa päästä kaikessa mahdollisimman helpolla. Henkilö pyrkii välttämään vastuuta ja haasteita. Vaikka kaikki saattaakin näyttää hetken ihan hyvältä, alkaa ongelmia ilmetä ja ”pommeja” löytyä ajan kuluessa. Tällaisissa tapauksissa yrityksen kasvojen pesussa saattaa mennä valitettavan pitkän aikaa ja luottamusta laiminlyötyihin asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin voi olla mahdotonta enää ansaita.

Työntekijän palkkaaminen on sairaan kallista!

Harva työntekijä ymmärtää millaisen vastuun työnantaja hänestä kantaa. Kuukausittaisen palkan lisäksi hänestä maksetaan sivukuluja reilu puolet palkkakustannusten määrästä. Sairauspoissaolojen palkkakustannukset ovat alasta riippuen noin 350 euroa per päivä. Eikä lyhyistä sairasteluista saada korvausta, ei sitten mistään. Suoria kuluja ovat myös lomakorvaukset ja rahaa palaa myös kouluttautumiseen, erilaisiin työvälineisiin, ohjelmistolisensseihin sekä tietenkin vakuutuksiin, mahdollisiin bonuksiin jne. Nämä korvaukset ja kulut on hoidettava meni firmalla hyvin tai huonosti. Pienessä yrityksessä kuukausittainen laskutus- ja tulostaso saattaa heilahdella rankastikin. Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että palkat, sivukulut, lomarahat sekä muut kustannukset on hoidettava kuukausittain. Ensin tulee työntekijä, sitten vasta –antaja!

Tasa-arvo kunniaan – työntekijän ja –antajan välisessä suhteessa!

Mielestäni työnantajan asemaa tulisi parantaa! Samoja sääntöjä ei voida noudattaa Nokian ja muutaman henkilön työllistävän pienyrityksen kohdalla. Ei ole reilua, että työntekijät voivat hyppiä työpaikasta toiseen ”syömässä sokerit pullien päältä”. Työvoimapulan lisääntyessä ja kilpailun kiristyessä hyvistä työntekijöistä, pitäisi työnantajien asemaa parantaa nykyisestä. On selvää, että palkitsemisjärjestelmiä ja sitouttamiskeinoja täytyy miettiä työnantajan toimesta. Toisessa tapauksessa, väärän valinnan sattuessa kohdalle täytyisi työntekijästä päästä eroon yhtä helposti kuin työnantajasta. Vanhan viisauden ”sitä saa mitä tilaa” tulisi ohjata työsuhdetta nykyistä enemmän: Hyvä työntekijä ansaitsee hyvän palkan sekä edut ja hyvä työnantaja taas motivoituneen, sitoutuneen, kunnianhimoisen sekä tuottavan henkilöstön!

Trainer4You käynnistää koulutukset pohjoismaiden suurimmassa sisämaakaupungissa!

Paljon on vettä virrannut Oulujoessa siitä, kun ensimmäinen Trainer4You Personal trainer –koulutusputki startattiin 11 opiskelijan voimin Oulussa vuonna 2004! Sittemmin koulutustoiminta lanseerattiin osana Vuokatin Urheiluopiston koulutustarjontaa ja sisällytettiin myös LOP-, LAT- ja Urheiluhieroja –koulutusohjelmiin. Seuraavana olivat vuorossa SATS –ohjaajat, joille tarjottiin avoimien koulutusohjelmiemme lisäksi myös räätälöityä SATS & Trainer4You –lisenssiohjaajakoulutusta. Vuonna 2008 koulutusohjelmat

startattiin myös Lappeenrannassa, Jyväskylässä sekä Kuopion Ammattikorkeakoulussa (Savonia). Perässä seurasivat Rovaniemi, Kokkola, Nurmes sekä v. 2009-2010 myös Helsinki ja Tanhuvaaran Urheiluopisto.

Meitä on jo lähes joka kolkassa

Kaiken kaikkiaan kouluttamiamme ohjaajia on nyt jo reilusti yli 3000 ja vuonna 2010 koulutettiin kaiken kaikkiaan n. 1000 ohjaajaa! Koulutuksia pyörii päällekkäin keskimäärin n. 3-4 per viikonloppu eri puolilla Suomea.

Koulutustarjoomaa monipuolistettu ajanhenkisillä lisäkoulutuksilla

Koulutustarjoomamme on laajentunut alun kolmiportaisesta Personal trainer –koulutusohjelmasta (Hyvinvointivalmentaja, Kuntosalivalmentaja, Personal trainer) monipuolisilla lisäkoulutuksilla. Ryhmäliikunnanohjaajakoulutus, Kahvakuulaohjaajan perus- ja lise

nssikoulukset sekä Ravinto-ohjaaja ja –valmentajakoulutukset ovat saaneet rinnalleen myös toiminnalliseen harjoitteluun perehdyttävän Functional trainer –koulutuksen sekä liikunta-alalle räätälöidyn myynnin ammattitutkinnon (yhteistyössä EduHouse).

Tampereella tavataan!

Vaikka keskitämmekin jatkossa koulutuksiamme enenevässä määrin Helsinkiin, Jyväskylään, Ouluun ja Lappeenrantaan, käynnistetään koulutusohjelmamme ensimmäistä kertaa nyt Pirkanmaan maakuntakeskuksessa, pohjoismaiden suurimmassa sisämaakaupungissa TAMPEREELLA! Tervetuloa käynnistämään Trainer4You –personal trainer –koulutusputki Hyvinvointivalmentajakoulutuksella tai opiskelemaan oman hyvinvointisi ja harjoittelusi parhaaksi asiantuntijaksi sekä päivittämään tietosi, vaikka et treenariksi saakka opiskelisikaan! Koulutus järjestetään GoGo –liikuntakeskuksessa 13.-14.5.2011 klo 12.00 alkaen!

A-P:n koulutusterveiset Lontoosta: Tarkoituksenmukaista liikettä

Terveisiä Isolta Kirkolta! Lontoon murre tehostaa upeita esityksiä kehon rakenteesta ja toiminnasta Performance Stability – koulutuksessa. Jälleen kerran koulun penkissä istuessani täytyi vain todeta, kuinka jotkut asiaan perehtyneet vain löytävät sen oleellisen tiedon eri asioista. Onneksi viisaampien ohjauksessa yksinkertaisempikin kykenee rakentamaan oman käsityksensä kehon tarkoituksenmukaisen nerokkaasta toiminnasta!

Kertaus on opintojen äiti!

Neljä loistavaa päivää tiedon lähteillä kiisivät kuin corvette moottoritiellä suoritus- ja toimintakykyä opiskellessa. Vaikka mielestäni panostinkin anatomian osaamiseen jo peruskoulutuksen aikana ja toista vuosikymmentä erilaisissa jatkokoulutuksissa, joutuu koulutuksissa silti lähes aina taipumaan osaamisen äärirajoille ja sen yli. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että tietotaitoa vain täytyy ylläpitää ja tyytyväisenä pysähtyminen tietää auttamatta osaamispääoman taantumista.

Vaivat tuppaavat uusiutuvan – mikä avuksi?

Kehon suorituskykyä, toimintakykyä sekä lihasvoiman ja venyvyyden yhteyttä vammojen uusimiseen on mitattu jo vuosikausia erilaisin testein. Varsinkaan vammoihin, jotka uusiutuvat ilman syytä ei vielä ole löydetty systemaattista ennaltaehkäisykeinoa voimaharjoittelusta tai liikkuvuuden lisäämisestä. Ongelma kuitenkin on monelle kuntoutujalle, liikkujalle ja huippu-urheilijalle enemmän kuin kiusallinen. Kauden alussa tullut pienikin vamma voi pilata koko kauden uusiutumalla kerta toisensa jälkeen. Yleensä pienestä vammasta kasvaa kaiken lisäksi joka kerralla astetta vakavampi haitta.

Optimoi kehosi käyttö!

Yksi erittäin tehokas keino näyttäisikin olevan kehon ja tuki- ja liikuntaelimistön toiminnan optimointi. Ei vain silmitöntä nousujohteista harjoittelua kivun sallimissa rajoissa, vaikka sitäkin tarvitaan, vaan lihasten käytön opettelua niin, että ne toimivat niiden oikeissa toiminnallisissa rooleissa. Niissä toiminnallisissa rooleissa, joissa niiden rakenne sekä ominaisuudet ovat parhaimmillaan.

Hermosto on kehon kontrollikeskus

Tällaisessa roolitukseltaan optimoidussa toiminnallisessa harjoittelussa itse asiassa päivitetään koneistomme ohjelmistoa. Päivitetyllä ohjelmistolla autonkin moottori on tehokkaampi ja usein taloudellisempi kasvaneesta tehosta huolimatta. Kyseessä on siis loppujen lopuksi hermoston ja hermotuksen kehittäminen perinteisen rakenteellisen (kuten auton kaasuttimen tai pakoputkiston vaihto tai koneen porauttaminen eli lihasmassan lisääminen) kehittämisen sijaan.

Veivaaminen ei auta, jos tehdään vääriä asioita

Esimerkkinä voidaan käyttää perinteistä selkä- ja vatsalihasten lihasvoiman ja kestävyyden lisäämistä alaselkäongelmien uusiutumisen ehkäisyksi. Joillakin, valitettavasti ei kovin monella, kyseiset harjoitteet lievittävät uusiutuvia ongelmia. Suurimmalla osalla em. harjoitukset eivät vaikuta ollenkaan, osalla jopa pahentavat tilannetta. Näyttäisikin siltä, kehon toiminnallisen liikkeen analysoinnin perusteella ohjatulla kehon hallintaa optimoivalla liikkeellä päästäänkin huomattavasti parempiin tuloksiin.

Opettamalla alaselän asennon hallinta eri liikkeissä ja tilanteissa voidaankin usein lievittää rakenteellistakin ylikuormitusta, jolloin uusiutumisherkkyys vähenee merkittävästi.

Oleellista onkin ymmärtää rakenteellinen erotusdiagnostiikka sekä toiminnallinen diagnostiikka ja näiden välinen yhteys, mutta siitä lisää ensi kerralla…

A-P Lindberg, Fysioterapeutti OMI Adv., MDT Cert., erikoistunut selän toimintaan ja terapeuttiseen harjoitteluun, Personal Trainer

Herää ajoissa – pääset vähemmällä!

Olen huono käymään hammaslääkärissä. Tai siis pelkään hammaslääkärin tuolia ihan julmetusti. Olen yksi niistä, jotka haaveilevat hammashoidoista nukutuksessa, mutta piheys voittaa pelkotilan. Tai lykkää ongelmaa eteenpäin. Siihen asti, että muita vaihtoehtoja ei ole kuin ryhtyä googlettamaan päivystävien hammaslääkäreiden yhteystietoja.

Legot kuntoon!

Pari vuotta sitten äitynyttä hammastani hoidettiin. Liian pitkälle päässyt karies oli porautunut hermojuureen saakka ja kipu oli sanoin kuvaamaton. Otin yhteyttä päivystävään, yksityiseen hammaslääkäriin ja pääsin pian hoitoon. Vaivat hävisivät puudutuksen myötä kokonaan, mutta juurihoidoissa sain käydä reilun puolikymmentä kertaa.

Viimeisellä, tai itse asiassa toiseksi viimeisellä kerralla, kun jynssättyyn monttuun laitettiin väliaikainen paikka, luulin päässeeni pälkähästä. Juhlistin hammashoitojen taittumista ja vähän muutakin kavereiden kanssa illallisella ja kuinka ollakaan puraisin jotain kovaa. Se taisi olla siemen tai joku vastaava. Kuului raks! Ja jokin painoi ientäni. Luulin ruoankappaleen menneen hampaiden väliin, muttei sieltä mitään löytynyt.

Viimeinen voitelu

Seuraavana päivänä menin ”viimeistä kertaa” vastaanotolle. Kävin hymy kasvoillani selinmakuulle ja vedin syvään henkeä. Se oli sitten siinä, ajattelin. Ja niinhän se olikin! Hammaslääkäri totesi heti leegolaatikkooni kurkatessaan: ”Sehän on sitten halki, poikki ja pinoon!”. ”Njiihn Mjhgä?”, kysyin suu täynnä pumpulia ja letkuja. ”No se hammas”, hammaslääkäri totesi. Eikä kuulemma auttanut muu kuin repiä hammas juurineen päivineen pois rivistöstä. Viereistä hammasta vähän porailtiin vielä kosmeettisista syistä ja sekin paikka mureni suuhun, autolle lekurireissulta kävellessäni.

No, asia unohtui ja elämä ilman kulmahammasta on sujunut lähes entiseen tapaan. Mitä nyt joskus jokin kurkkupastilli tai miniporkkana hampaanväliin takertuu. Hoidoissa en kuitenkaan ole viitsinyt asian takia käydä. En edes määräaikaishuolloissa, vaikka hammaslääkäriasemalta on useampaan kertaan oltu yhteydessä.

Lomalla sattuu ja tapahtuu! Tai ainakin sattuu…

Juuri päättynyt hiihtoloma tuli tarpeeseen. Töitä on tullut paiskittua urakalla, joten keho ja mieli kaipasivat hellyyttä ja huolenpitoa. Mutta kuinka ollakaan, niin olisi kaivannut hammaskalustokin – ja jo vähän aikaisemmin! Se suuhun murentunut paikka olisi ehkä kannattanut joskus uusituttaa. Tai ainakin käydä tarkastuksessa, kun siihen tarjottiin puhelimitse useita vaihtoehtoisia aikoja. Mutta ei! Tyhmästä päästä kärsi nyt koko kroppa, mieli ja perhekin.

Hammas kipeytyi tietenkin loman alettua ja äityi koko ajan pahemmaksi. Aluksi kipu kaikkosi Buranalla. Pian vaikutus lakkasi, ja oli vaihdettava Ibusaliin. Sillä pärjättiin muutama tunti, jonka jälkeen oli vaihdettava järeämpään kalustoon. Panacod vei kivun ja tajunkin joksikin aikaa. Sunnuntaipäivä kun oli, ajattelin sinnitteleväni arkeen ja halvempiin vastaanottohintoihin. Illalla ei enää panacodista ollut apua. Ei edes kahdesta. Ainoa helpotusta tuova hoito oli jääpala hampaiden välissä. Kun se oli sulanut suuhun, kipu äityi puolessa minuutissa sellaiseksi, että puoli päätä tuntui räjähtävän.

Jäätävä yö

Tuli nukkumaanmenoaika. Tai itse asiassa muu perhe oli painunut sänkyihinsä jo tunteja sitten. Telkkaristakin tuli enää pelkkiä tietovisoja ja zumba –mainoksia. Koetin ummistaa silmäni. Se onnistui aina jääpalan ajaksi, mutta sen sulettua, alkoi jomotus. Pistinkin nukkumaan jääpaloilla täytetyn ämpärin kanssa. Ne kuitenkin hupenivat nopeammin kun pakastinarkkumme kykeni uusia valmistamaan. Juoksin paniikissa ulos ja huidoin harjan varrella jääpuikkoja räystään alta. Keräsin tyytyväisenä jääpalaset ämpäriin ja menin jatkamaan unia. Nukahdinkin, mutta vasta klo 6:32. Ja vaimon herätyskello herätti meidät kahdeksan minuuttia myöhemmin…

Fiksu herää ajoissa!

Tyypillinen tarina suomalaisesta, jääräpäisestä ja mukamas (itsensä mielestä) urheasta miehestä, joka pärjää omillaan eikä apua kaipaa. Asioihin tartutaan ja apua pyydetään sitten, kun on jo liian myöhäistä. Eikö yhdestä kerrasta jo voisi oppia? Onko sen tosiasian tajuaminen liian vaikeaa, että heräämällä ajoissa, toimimalla ennaltaehkäisevästi ja tekemällä pieniä asioita oman hyvinvointinsa eteen jatkuvasti, voisi säästää vaivaa, rahaa ja paljon kipua!!

Ennaltaehkäisy ja suunnitelmallisuus hienojen termien takana

Puhutaan paljon varhain välittämisestä, työkyvyn johtamisesta ja strategisesta hyvinvointikumppanuudesta. Kaikessa ydinajatuksena on suunnitelmallinen, pitkäjänteinen ja ennaltaehkäisevä toiminta henkilöstön hyvinvoinnin edistämiseksi. Hyvä juttu! Eteenpäin mennään. Puhe ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että on toimittava – ja nopeasti! Muuten sammutellaan taas tulipaloja, paikkaillaan haavoja ja kalkuloidaan sairauspoissaoloja.

Sairauspoissaolot aiheuttavat vuositasolla 25 miljardin euron loven työnantajien kukkaroon. Työhyvinvoinnin edistämiseen käytetään rahaa n. 2 miljardin euron verran samassa aikayksikössä. Se on kuitenkin vain ”kärpäsen kakka” verrattuna siihen, maksetaan sairauksien hoidosta, kuntoutuksesta sekä ”tulipalojen sammuttelusta”. Etenkin kuin varhaisella välittämisellä voitaisiin vaikuttaa myös ilmapiiriin, yritysimagoon, sitoutumiseen sekä henkilöstötuottavuuteen positiivisesti!

Herää ajoissa välittämään itsestäsi ja henkilöstöstäsi – niin minäkin aion tehdä!!

Viikon treeniliikevinkki: Taivutus eteen ja taakse kuntopallolla

Tsau!

Pienen hiljaiselon jälkeen ajattelin taas palata treeniliikevinkkien julkaisemistilaan:) Nyt vuorossa on lihaskuntoa ja liikkuvuutta samanaikaisesti parantava harjoite kuntopallolla. Tee liikettä rauhallisesti ja anna takareisien sekä suorien selkälihasten venytä kunnolla. Vatsalihakset, lonkan koukistajat ja rinnan sekä yläselänkin lihakset aktivoituvat mukavasti palloa käsistä jalkoihin siirrellessäsi. Mainio treeniliike!

Taivutus eteen ja taakse kuntopallolla

Kohdistus: Vatsalihakset, lonkan koukistajat, rintalihakset sekä yläselän lihakset

Suoritusohje:

· Asetu selin makuulle lattialle, kevyt kuntopallo käsissäsi

· Lähtöasennossa kädet ovat suorana vartalon jatkeena

· Nosta ylävartalo ilmaan kädet ojennettuina ja vie pallo eteen taivuttaen jalkojen väliin ja jätä pallon siihen.

· Ojentaudu jälleen selin makuulle, ota pallo nilkkojen väliin ja vie jaloilla kurkottaen pallo pään yli takaisin käsien väliin.

· Jatka liikettä rauhalliseen tahtiin.

Yrittäjä – Älä lannistu!

Olen toiminut yrittäjänä vuodesta -98 lähtien. Vaihdoin vakkariduunin, turvallisuuden tunteen sekä kapean, mutta pitkän ”leivän” kaupungin työntekijänä turvattomaan yrittäjän vapauteen.

…pienemmät puut kestää paremmin tuulta!

Toiminimiyrittäjänä kaikki oli pientä: Toiminta, laskutus, huolet ja velvoitteet. Yrittäjyyttä sai harjoitella ”pumpulissa”, kunhan sai omat ja perheen kulut katetuksi. Toiminnan kasvaessa laskutus ja volyymi lisääntyivät, mutta huolien ja velvoitteiden määrä paisui ihan toista tahtia. Enää ei riittänytkään peiliin katselu ja omien menojen kattaminen. Piti huolehtia ensin muista, sitten vasta itsestään!

Isompi kaatuu korkeammalta!

Jotain on tullut saavutetuksi, mutta turpaankin on tullut useampaan otteeseen. Dramaattisin koukku osui suoraan kasvoihin, kun olin myymässä yritystäni “hyvään hintaan” ja odottelin kynä kädessä kauppakirjojen sekä soppareiden allekirjoittamista. Kun pöydän vastapuolelta todettiin konsernista tulleen edellispäivänä käskyn, että kaikki ostot ja kauppaneuvottelut oli jäädytettävä toistaiseksi, romahti maaperä altani hetkessä: ”lottovoittajan sijaan minusta tulikin hetkessä konkurssikypsä yrittäjä”.

Kauppojen raukeamisen lisäksi minulta kärysivät kesälomat ja seuraavana aamuyönä poljin fillarilla työmaalle ravintolasta kotiutuvia juhlijoita vastaan miettimään, minne voisi lähettää laskun ja mitä duuneja saisin akuutisti vireille keskellä heinäkuuta. Eikä riittänyt pelkästään itsestä huolehtiminen: Piti taata muidenkin työntekijöiden palkkojenmaksut, lomarahat sekä muut velvoitteet.

Voittajaksi kasvetaan, mutta vain oppimalla tappioista!

Dramaattisesta juonenkäänteestä on nyt aikaa muutama vuosi. Vaikka osuma jätti jälkensä nenänvarteen, on kentästä noustu rinta rottingilla. Ja vaikka osumia on tullut sen jälkeenkin, en vaihtaisi päivääkään pois yrittäjätaipaleeltani. Onnistumiset ovat antaneet ilon aiheita, mutta osumat ja vastoinkäymiset ovat olleet todellisia mittareita sekä kasvutekijöitä vaiherikkaalla yrittäjänurallani.

Sääli on sairautta!

En halua kerätä tarinallani sääliä enkä sympatiaa. Sen sijaan haluan kannustaa Sinua jatkamaan yrittämistä ja nousemaan yhä uudestaan vaikeuksista sekä vastoinkäymisistä huolimatta. Yrittäjäksi ei synnytä, ei valmistuta oppilaitoksista taikka perehdytä lukemalla. Niillä luodaan ainoastaan pohja oppimiselle. Yrittäjäksi opitaan yrittämällä; tekemällä, toimimalla, kokeilemalla – yrityksen ja erehdyksen kautta! Vain vastoinkäymisten kautta yrittäjästä voi kasvaa onnistuja – oman yritystoimintansa ”lottovoittaja”.

Haaveena virheistä oppiminen!

Mikä sitten on oma haaveeni yrittäjänurallani? Toivoisin tulevilta vuosilta etenkin onnistumisia, mutta haasteita ja vaikeitakin kysymyksiäkin kohtaan mielelläni. Toivon viisautta, oppia ja kehitystä terveyden sekä onnellisen perhe-elämän lisäksi. Niitä tuskin saan ruusun terälehdillä tanssahtelulla tai pilven reunalla istuskelulla. Ottamalla hallittuja riskejä, sijoittamalla resurssini fiksusti ja olemalla avoin uusille asioille jatkossakin voin varmasti nauttia yrittäjyydestä sekä tasapainoisesta ukottumisesta pitkälle tulevaisuuteen. Mutta vain silloin, jos olen tarpeeksi nöyrä oppimaan virheistäni… sekä jatkamaan yrittämistä!!

Voimaa ossaamisesta! -hankkeen suositut koulutukset jatkuvat!

Hyvinvoiva esimies -koulutusohjelma antaa osallistujalle valmiuksia oman johtajuuden kehittämiseen, muutoksen onnistuneeseen johtamiseen sekä henkilökohtaisen hyvinvoinnin parantamiseen. Lisäksi koulutus tarjoaa käytännön neuvoja vakuuttavan ja vuorovaikutteisen viestinnän toteuttamiseen.

Esimiehen jaksaminen on henkilöstön hyvinvoinnin kannalta ensisijaisen tärkeää. Hyvin työssään jaksava esimies vastaa henkilöstönsä odotuksiin, antaa heille tukensa, rohkaisee hyviin tuloksiin sekä tekee näkyväksi työntekijöidensä asiantuntijuutta. Esimiestyö on nykyään entistä enemmän ihmissuhdetyötä, jossa tarvitaan tunnetaitoja. Työn epävarmuus, kiire, jatkuvat muutokset, henkilöstöresurssien niukkuus ja korkeat taloudelliset tavoitteet asettavat suuria haasteita ihmisläheiselle johtamiselle.
Koulutus toteutetaan Oulussa 18.3.-14.6.2011 välisenä aikana. Koulutusohjelma koostuu viidestä lähiopetuspäivästä, joissa käsitellään käytännönläheisesti tämän päivän esimiestyön haasteita ja henkilökohtaista hyvinvointia.
Kouluttajina toimivat Maarit Räisänen, Tapio Aaltonen, Juha Taskinen, Jouko Kyllönen, Riku Aalto ja Lasse Seppänen.
Koulutuskokonaisuuden hinta on 500 eur/hlö.
Haku koulutukseen on käynnissä. Mukaan mahtuu kaksikymmentä osallistujaa.
Ilmoittautuminen koulutuskalenterin kautta osoitteessa http://www.oamk.fi/voimaaossaamisesta/koulutuskalenteri
Lisätietoja antavat:
Projektipäällikkö Susanna Juusola, 010 272 2324 tai 050 435 2033, susanna.juusola(at)oamk.fi
Projektisuunnittelija Maria Puotiniemi, 010 272 3932 tai 050 347 7581, maria.puotiniemi(at)oamk.fi
Lue lisää: http://www.oamk.fi/hankkeet/voimaaossaamisesta/paivita_esimiestaitosi/

Valmentajaesittelyssä: Heli Männistö – positiivisuuden perikuva!

Heli Männistö (os. Kykyri) toimii Trainer4You:ssa valmentajana, ryhmäliikunnanohjaajien pääkouluttajana sekä Kokkolan franchising –yrittäjänä. Pohjakoulutustaan liikunnanohjaajatutkintoa Heli on täydentänyt personal trainer- ja personal fitness coach –koulutuksilla sekä lukuisilla ryhmäliikuntaan sekä erilaisiin liikuntamuotoihin ja –välineisiin painottuvilla koulutuksilla. Näitä ovat muun muassa Kahvakuulaohjaajakoulutus, Gymstick Cardio Instructor- ja Gymstick Muscle Instructor –koulutukset, POLAR Zone Master Trainer –koulutus, Sisäpyöräilyn peruskoulutus, Les Mills –lisenssikoulutukset, uinnin- ja vesitreenin ohjaajakoulutukset sekä erilaiset aerobic -ohjaajakoulutukset (mm. zumba –ohjaajakoulutus v. 2011).

Monipuolisia kirjoja eri liikuntamuodoista ja -välineistä

Heli on kunnostautunut kynänkin varressa. Hänen käsialaansa ovat seuraavat teokset: Keskikeho kuntoon – monipuolista harjoittelua jumppapallolla (H. Kykyri ja R. Aalto, 2009), Sauvaliikunta (H. Kykyri ja R. Aalto, 2009) ja Kuntokeskus tutuksi –kirjat (Tulossa 2011 syksyllä).

Helin valmennusote innostaa ja enerisoi!

Valmentajana Helin tarttuvan energinen ote liikuntaan ja ihmisiin kannustaa sekä motivoi liikkeelle. Heli nauttii työstään ja ihmisten kanssa työskentelystä täysin siemauksin ja antaa sen myös näkyä ulospäin. Tuloksiin päästään takuuvarmasti silloin kun tekeminen on mielekästä ja innostus säilyy !

Monipuolinen ja helposti lähestyttävä kouluttaja

Kouluttajana Heli säteilee helposti lähestyttävää sekä innostunutta olemustaan ympärilleen. Kokemus, innostunut ote alaan sekä avarakatseisuus ovat Helin vahvuuksia ryhmäliikunnanohjaajien kouluttajana. Koulutuspäivät ovat täynnä kannustavaa, kehittävää sekä näkemystä avartavaa sisältöä. Uusien ideoiden lisäksi kotiin viemiseksi jää koulutusta tukevat materiaalit sekä uutta energiaa ohjauksiin !

Kouluttajana Heli painottaa erityisesti opetuksellista, innostavaa, palvelualtista ja asiakaslähtöistä ryhmien ohjausotetta. Trainer4You:n Ryhmäliikunnanohjaaja -koulutuksen lisäksi Heli kiertää ympäri Suomea kouluttamassa kuntokeskusten, opistojen, seurojen ja kaupunkien ohjaajia erilaisilla idea-, laji- ja välinekoulutuksilla. Tavoitteena on viettää aina hyväntuulinen, ohjaajien liikepankkia laajentava ja idearikas päivä yhdessä innostusta vahvistaen. Kouluttamisen ja valmentamisen lisäksi Heliä voi tavata messuilla sekä erilaisissa tapahtumissa Trainer4You:n edustajana. Helin mukaansatempaava, energinen ja innostunut tarttuu väkisin! Kokeile vaikka: Käy lukemassa Helin blogia osoitteessa: http://hyvantuulista-helinaa.blogspot.com/. Hymyilet varmasti!!

Mikä pielessä junioriurheilussa?

Suomen menestys tuntuu olevan laskusuhdanteessa niin huippu-urheilurintamalla kuin juniorienkin pärjäämisessä kansainvälisissä mittelöissä. Sama tuntuu koskevan lähes lajia kuin lajia. Jopa perinteiset suomalaislajit kuten mäkihyppy, autourheilu ja keihäänheitto ovat pian muisto vain kulta-ajoistaan. Tilanne ei olisi ollenkaan niin huolestuttava, jos menestystä tulisi junioritasolla, mutta sielläkin kansainvälinen kärki tuntuu karkaavan yhä kauemmaksi.

Mikä suomalaisessa juniorityössä mättää? Onko geniperimämme laadultaan heikkoa, ilmastomme niin epäedullinen ympärivuotiseen harjoitteluun vai ruok

avaliomme niin ravintoaineköyhää? Vai ovatko harjoitusolosuhteet niin heikot tai harrastapohja liian suppea?

Selittely seis!

Selityksiä voidaan kyllä hakea olosuhteista, pienen kansakunnan kapeasta harrastajapohjasta tai valmentajien koulutusjärjestelmästä. Kaikissa niissä on varmasti toivomisen ja parantamisen varaa, mutta silti luulen todellisen epäkohdan olevan paljon lähempänä. Ja paljon helpommin ratkaistavissa!

Ammattimaisempaa kuin ammattiurheilu?

Lasten harrastamisesta on tullut viime vuosina todella ammattimaista. Ohjattujen harjoitusten määrät ovat kivunneet nopeasti parista kolmesta yhteistreenistä lähes päivittäiseen treenaamiseen. Samalla harrastamisen kustannukset ovat lähes karanneet käsistä. Esimerkiksi alle kymmenvuotiailla kiekko- tai futisjunnuilla voi olla 5-6 ohjattua tapahtumaa viikossa ja kustannus lajin harrastamisesta saattaa olla reilut 200 € kuukaudessa. Lisäksi omat kustannuksensa lankeavat vielä varusteista sekä mahdollisista peli- ja kilpailureissuista. Vanhemmat ovat siis tiukoilla. Ja tiukemmaksi homman tekee lähes päivittäinen ”taksikuskin” rooli sekä epäinhimilliset harjoitusajat esim. taitoluistelussa (voivat alkaa esim. klo 7.00 tai klo 14.00).

Missä menestys?

No, eikö suuren harjoitusmäärän luulisi näkyvän pian menestyksessä? Saattaisi luulla, mutta vaikutus on kuitenkin päinvastainen!!

Jo kustannus- ja logistiikkasyistä lapset joutuvat tekemään lajivalinnan entistä aikaisemmin, jonka johdosta liikunta-annos yksipuolistuu, motoriikka- sekä kehonhallintataidot heikkenevät ja liikunnallisuus kärsii. Ohjattujen harjoitusten suuri määrä vähentää myös lasten kokonaisaktiivisuutta. Pihapelien, leikkien ja muun luonnollisen liikunnan määrä romahtaa, kun hallilla tai kentällä kuluu valtaosa aktiivisesta vapaa-ajasta. Ja treeneissä, olivat ne miten hyvin tahansa vedettyjä, toistojen määrä jää olemattoman vähäiseksi ”höntsäpeleihin” tai leikkimieliseen pihapuuhasteluun verrattuna. Myös luovuus ja liikunnan ilo kärsivät väkisin jatkuvan kontrollin vaikutuksesta!

Mistä solmua pitäisi ryhtyä avaamaan?

Mitä sitten pitäisi tehdä? Miten saisimme taas suomen urheilumaailman kartalle?

Mielestäni ensimmäiseksi tulisi muuttaa valmentajien käsitys omasta roolistaan! Valmentajan tulisi ymmärtää, ettei kukaan tule huippu-urheilijaksi parhaimmankaan koutsin ohjaamissa yhteisharjoituksissa. Mestarit tehdään aivan muualla: Pihapeleissä, ulkokentillä, kaveriporukoissa ja yksin toistoja jauhaessa.

Valmentajan rooli on silti tärkeä. Itse asiassa oletettua tärkeämpikin! Valmentaja tulee sytyttää kipinä, ylläpitää innostusta, opettaa ”täydellinen” tekniikka ja antaa malleja ja ohjeita omaharjoitteluun. Toistot hinkataan sitten omalla ajalla ja treeneihin tullaan näyttämään mitä osataan ja saamaan lisää vinkkejä treenaamiseen – omalla ajalla! Yhteinen aika käytetään myös vuosi vuodelta enemmän joukkuepelin kehittämiseen yksilötaitojen hiomisen jäädessä yhä vahvemmin omalle vastuulle.

Suomalaisetko sisukkaita ja fyysisiä?

Myös fyysistä harjoittelua on laiminlyöty mielestäni jo tarpeeksi pitkään!! Senkin kohdalla sama malli toimii parhaiten: Aluksi innostus ja monipuolisuus yhdessä treenaamisen kautta, sitten vastuuta omaharjoiteluun ja tilivelvollisuutta harjoittelusta raportointiin valmentajalle. Jos joku ei viitsi tai halua sitoutua omaharjoitusohjeiden noudattamiseen, niin kynnys nälkäisemmän urheilijan nostamiseen ”asennevammaisen” tilalle vain matalaksi. Jos ei ole halua, ei ole kehitystäkään.

Lahjakkuus – onko sellaista?

En juurikaan usko lahjakkuuteen. Ainoastaan toistoihin ja niiden tuomaan kehitykseen sekä oikea-aikaisuuteen. En myöskään usko suomalaisten huonogeenisyyteen tai liian suppeaan materiaaliin. Uskon edelleen vain toistoihin!! Niitä ei saada kasaan ohjatuissa, superkontrolloiduissa treeneissä eikä varsinkaan omaa vuoroa jonotettaessa. Ne saadaan kasaan lepposissa, vapaamuotoisissa ja leikkimielisissä peleissä ja kisailuissa kavereiden kesken, hauskaa pidettäessä. Tilivelvollisuus täytyy kuitenkin varmistaa jotenkin. Muuten menemme helposti sieltä, mistä aita on matalin. Ja kilpailua täytyy ruokkia. Sehän on kehittymisen edellytys!

Edellinen kannanotto sisältää ainoastaan allekirjoittaneen omia, henkilökohtaisia näkemyksiä ja ajatuksia junioriurheilusta. Ajatukset koskevat kilpaurheiluhenkistä valmentautumista, josta täytyy erottaa harrastusluonteinen liikunta, joka on allekirjoittaneen mielestä vähintään yhtä arvokasta toimintaa!