Elämä on joukkuepeliä!

Viikonloppu kului jalkapallokentän laidalla. Pojallani oli vuotta vanhemman paikallisjoukkueen järjestämä jalkapalloturnaus. Tiukkoja pelejä oli kaiken kaikkiaan kuusi. Ja viikkoon niitä mahtui turnaus sekä sarjaspelit yhteenlaskettuna yhteensä kahdeksan. Ja huomenna taas mennään sarjapelin muodossa Virpiniemeen. Reipasta!

Tunneskaalaa laidasta laitaan

Pelejä oli taas kerran mukavaa seurata. Omat pelivuodet tulivat väistämättä mieleen ja joukkueen tunnelmaan oli helppoa samaistua. Yhteen turnaukseen, tai itse asiassa yhteen peliin, saattaa mahtua koko tunneskaalan vaihtelu riemusta pettymykseen, vihasta rakkauteen ja häpeästä ylpeyteen…

Peli opettaa


Olen iloinen siitä, että lapseni harrastavat urheilua, ja nimenomaan joukkueurheilua. Poikaa siis harrastaa fudista ja tyttö muodostelmaluistelua. Jo pelkästään toimiminen joukkueen jäsenenä kasvattaa ja kehittää. On opittava toimimaan ryhmässä, odottamaan vuoroaan, huomioimaan myös kaverit, ottamaan vastuuta ja luottamaan muihin. Menestyminen joukkueena vaatii vielä roolituksen natsaamista, kunkin pelaajan onnistumista oman vastuualueensa hoitamisessa, saumatonta yhteispeliä sijoittumisessa ja ajoituksissa, lähes telepaattista kommunikointia, tiivistä tiimihenkeä sekä ehtymätöntä enegiaa pelistrategian noudattamiseksi.


Hyvä joukuepelaaja

Hyvä joukkuepelaaja on erityisen motivoitunut: Motivoitunut harjoittelemaan, elämään urheilijan elämää ja kehittämään itseään kohti unelmaansa ja päämääräänsä. Hän on kunnianhimoinen hiomaan yksilöllisiä taitojaan, joilla auttaa joukkuettaan menestymään. Hyvä joukkuepelaaja on sopivasti ahne ja itsekäs, mutta ainoastaan auttaakseen joukkuettaan, ei saavuttaakseen henkilökohtaista glooriaa muiden joukkueenjäsenten kustannuksella.

Huippusuorituksen takana on muidenkin onnistuminen

Huippuunsa hiotun suorituskyvyn taustalla on “yksinkertainen” kaava: P=[(A–A’) x (M!M’)] + (D!D’) +L, jossa P= suoritus, A = pysyvä kyky, A’ = hetkelliset kykyyn vaikuttavat tekijät, M = pysyvä motivaatio, M’ = hetkelliset motivaatiotekijät, D = tavanomainen vaikeusaste, D’ =hetkelliset vaikeuteen liittyvät tekijät ja L = onni/ sattuma. Kun pysyvä motivaatio, kyky ja taitotaso ovat tarpeeksi korkealla tasolla, kykenee joukkue voittamaan huonollakin pelillä vastustajiaan. Kun vielä hetkelliset tekijät, motivaatio, fyysinen kyky ja taitotaso, natsaavat yhteen ja onni on myötä, voi tuloksena olla Granlundmainen ilmaveivi tai Immosmaiset maalitalkoot! Niiden takana on kuitenkin aina myös joukkueen onnistuminen. Ilman luottamusta maalivahtipeliin ja puolustukseen, ei hyökkäyksellekään avaudu paikkoja ja tilaa hyökkäyspäässä. “Kun jokaisella on ratkaiseva rooli kunnianhimoisessa joukkueessa => Menestys!”

Tunteita turvallisessa ympäristössä

Joukkuepeli on kuin elämä pienoiskoossa pikakelattuna: Menestyminen vaatii sitoutumista, pitkäjänteisyyttä ja joukkuepeliä. Jokaisen yksilön on noudatettava yhteistä pelistrategiaa saavuttaakseen oman paikkansa joukkueessa ja kyetäkseen auttamaan joukkuettaan voittamaan. Itse peli edellyttää kestävyyttä, malttia, rohkeutta, pelikuria, vastuun ottamista ja jakamista, rohkeutta ja nöyryyttä, itseluottamusta sekä kaverin kannustamista…

Joukkuepelissä pääsee elämään onnistumiset, pettymykset, ilon sekä agression turvallisessa ympäristössä: Missä muualla sitä saa syleillä ja hyppiä kaverin kaulaan kuin maalia tai mestaruutta juhlittaessa? Ja missä muualla voidaan törmäillä, painia ja jopa nyrkkeillä vastustajan kanssa ilman sen suurempia jälkiseuraamuksia?

Säännöt luovat raamit

Joukkuepeleissä on kuitenkin tarkat säännöt, joiden noudattamista valvoo tuomari. Myös valmentajilla sekä jokaisella pelaajalla on vastuu omasta tekemisestään. Jos pelaaja lämpeää liikaa tai rikkoo sääntöjä, on seurauksena rangaistus eli vastustajan hyöty, joka konkretisoituu ylivoimana, vaparina, rankkarina tms. Virallisten sääntöjen lisäksi pelaamista ohjaavat myös ns. kirjoittamattomat säännöt. Ne pitävät törkeydet ja ylilyönnit kurissa. Muun muassa vaalivahtiin ja vastustajan huippuyksilöihin ei kajota ilman rangaistusta. Sen tietävät kaikki, jotka ovat jotain pelanneet.

Elämä on laiffii frendien messis!

Elämä on joukkuepeliä! Siinä menestyminen edellyttää samoja joukkuepelin lainalaisuuksia. On sitouduttava sääntöihin, yhteisiin toimintamalleihin ja oman “pelipaikan täyttämiseen”. On oltava pitkäjänteinen, motivoitunut ja työteliäs. Sopiva määrä positiivista ahneutta ja kunnianhimoa muita kanssaihmisiä unohtamatta auttaa selviytymään arjesta. Omien vahvuuksien vahvistaminen ja hyödyntäminen sekä heikkouksien paikkaaminen sekä vahvistaminen vie eteenpäin tulevia taistoja ajatellen. Joukkueena pelaaminen konkretisoituu esimerkiksi liikenteessä, työyhteisössä sekä vaikkapa luonnonkatastrofissa: Niissä tarvitaan saumatonta yhteispeliä, johtajuutta, oman roolin täyttämistä, uhrautumista joukkueen eteen sekä uskoa paremmasta huomisesta.

Täytä oman elämäsi Ruutu!

Suomen upean joukkueen ja Maailmanmestaruuden innostamana kannustan Sinua kiinnittämään tällä viikolla huomiota omiin joukkuepelaajan taitoihisi! Oletko Sinä Koivumainen johtajatyyppi, Pihlstöm -tyylin työmyyrä, Komarovmainen hämmentäjä vai Immosmainen ratkaisija?

Laskukaavan taustalla Jarmo Riskin luento liikuntalääketieteen päivillä 2011 ja lähde: DarleyJ.M., GoethalsJ.R. People’sanalysesof the causesof ability-linkedperformance. Kirjassa BerkowitzLeonard (toim.) Advancesin Experimental Social Psychology, vol. 13. Orlando: AcademicPress, 1980

Kuva: Riku Aallon arkisto. Jo hieman vanhempi kuva Kokkola Cupista.

Karvainen arkitreenari vol 2: ”Ei ole koiraa karvoihin katsomista!”

Aloitettiinkin eilen meidän pienimmäisenkin kanssa harrastustoiminta. Siis tuon meidän karvakorvan toko eli tottelevaisuuskoulutus. Edellispäivänä kävimme 10 –vuotiaan tyttäremme kanssa vielä kuulemassa parituntisen luennon koiran kasvattamisen sekä kouluttamisen perusperiaatteista.

Voittajat rakastavat valmistautumista!

Saimme siellä hyvät ohjeet ensitapaamiselle: Sopivasti nälkäinen koira, taskut täynnä herkkupaloja, lempi lelu mukaan, lämpimän ilman sattuessa runsaasti vettä ja juomakuppi sekä pahimmat höyryt pihalle pikku lenkillä ennen koulutukseen tuloa. Toimimme ohjeiden mukaisesti.

Intoa enemmän kuin järkeä!

Saavuimme siis paikalle pienen lenkin kautta taskut pullottaen ja koiruus maha muristen. Talutushihna kiristyi ja halu päästä leikkimään toisten koirien kanssa konkretisoitui riehakkaana hyppimisenä, läähätyksenä sekä yltyvänä vikinänä. Koiria ei saanut kuitenkaan päästää toisiaan villitsemään ja nuuhkimaan. Se aika oli vasta treenien jälkeen.

Salliva ja välittävä ilmapiiri

Ekoissa toko –treeneissä harjoittelimme kontaktin ottamista, leikkimistä, istumista sekä luokse tuloa. Pikkukoiruudet selvisivät mielestäni tehtävistä hienosti. Tehtävät olivat suhteellisen helppoja, niitä oli sopivan vähän ja ilmapiiri oli lämpimän suvaitsevainen. Virheet sallittiin eikä epäonnistumisista rankaistu. Onnistumista sen sijaan kehuttiin, paijattiin, palkittiin ja iloittiin yhdessä!

Mielen syövereistä

Luennolta mieleeni jäi etenkin ohjeet koiran sopusuhtaisuuden arvioimisesta: Kädet kylkiin ja niiden liikuttelua edestakaisin. Helppoa! Jos kylkiiluut tuntuvat selvästi on koira sopusuhtainen. Jos taas eivät, on koira liian lihava. Jos taas kylkiluut törröttävät, on koiruus aliravittu. Vyötärön täytyy erottua selvästi, eikä vartalo saa olla tasapaksu pötkylä. Ylipainosta näet seuraa terveydellisiä ongelmia, muun muassa lonkkavaivoja.

Ravitsemus kuntoon!

Keskustelimme myös koiriemme ravitsemuksesta. Aikuiselle koiralle ruokaa pari kertaa päivässä, pennulle taasen kolmesti. Koosta riippuen jotakuinkin desin verran kuivanapsuja sekä runsaasti vettä. Makkaroita, leikkeleitä, nakkeja ja herkkuja vain kohtuullisesti. Ja niiden energiamäärä pois seuraavalta aterialta, muuten kaverista tulee pullukka. Eikä kukaan halua koiransa näyttävän tasapaksulta pökkelöltä, eihän!?

Edustuskämppä, kiiltävä auto ja ränsistynyt kroppa?

Jep jep. Koiran täytyy olla linjakas. Auton täytyy kiiltää. Ja kämpän täytyy säteillä. Mutta oma kroppa, terveys ja hyvinvointi ovat tabuja! Kuinkahan koiranomistaja tai –kouluttaja suhtautuisi kommenttin, ”sulla on tainnut jäädä penturuokinta päälle”? Tai testiin, jossa käsiä liuútellaan pitkin kylkiä ja todetaan liikakiloja uuman muodoista? Peilin edessä hyppiminenkin menee samaan kastiin edellisen kanssa.

Tee niin itsellesi, kuin teet koirallesi – vai miten se nyt oli?

On hienoa, että omasta koirasta pidetään hyvää huolta. On upeaa, että koiria koulutetaan positiivisen johtamisen mentaliteetilla. On hienoa, ettei pentukoiralta vaadita enempää kuin terhakkaalta pikkuvesseliltä voidaan vaatia. Vielä hienompaa olisi, jos me omistajat ja koirattomatkin lajitoverimme noudattaisivat samoja terveellisen ravitsemuksen, aktiivisen elämäntavan sekä positiivisen vuorovaikutuksen periaatteita omassakin elämässään!

Pidä huolta itsestäsi, näin koirasikin saa aktiivisen elämänkumppanin!

T: Riku

Rikastavan vuorovaikutuksen kulttuuri

Vierailijakirjoittaja Lasse Seppänen on Trainer4You:n koulutuspäällikkö ja Oulun toimipisteen yksikönjohtaja.

Kohtaan työssäni päivittäin paljon vuorovaikutustilanteita. Niin varmasti Sinäkin!? Säntäämme niihin usein hyvinkin oman näköisellä tavallamme. Olemmehan ihmistyypeiltämme hyvin erilaisia. Sen lisäksi olemme saaneet vaikutteita ympäriltämme vuorovaikutukseen sekä omaan ajatteluun. Lisäksi meillä jokaisella on oma arvomaailmamme, uskomusjärjestelmämme sekä tavoitteemme, jotka omalla optimaalisella tavalla johdattelevat vuorovaikutustilannetta. Halusimmepa tai emme!

Vuorovaikutus vaikuttaa

Joskus saatamme törmätä vuorovaikuttaessamme tilanteisiin, jotka jättävät meihin pysyvän jäljen. Arvot määrittävät pitkän aikavälin mukautumisvaikutukset kyseisiin tilanteisiin. Joskus vuorovaikutustilanteen akuutti vaikutus saa meidät muuttamaan ajatteluamme hetkeksi, joskus taas lähes pysyvästi.

Aivojumppaa

Työyhteisöjä on monenlaisia. Niissä on hyvin erilaisia persoonia, joilla on jokaisella erilainen tapa hahmottaa asioita ja ihmisiä. Usein vielä ihmiset ja asiat tahtovat mennä käsitteinä sekaisin. Ihmisellä on noin 100 miljardia aivosolua, jotka ovat ristiinkytketty noin 10 miljardilla liittymällä. Jokainen vuorovaikutustilanne, joko ihmisen tai ympäristön kanssa, vahvistaa tiettyjä osia radastoista. Usein toistettuna samanlainen ärsyke saa kyseisen radaston vahvistumaan samalla tavoin kuin lihaksen, kun sen poikkipinta-alaa kasvatetaan. Tämä kasvun laki toimii niin hyvässä kuin pahassa. Mikäli vuorovaikutuksessasi on hyvin paljon luottamukseen perustuvia kohtaamisia, kyseistä ärsykettä koordinoivat radastot vahvistuvat. On siis oleellista muistaa, että kaikilla kohtaamillamme ärsykkeillä on vaikutus, hyvässä tai pahassa.

Olet mitä ajattelet!

Mielenkiintoista on myös oman ajattelun vaikutus aivojen anatomisiin rakenteisiin. Kun ajattelet, aistit tai havainnoit negatiivisia ärsykkeitä, vahvistat jokaisella ärsykkeellä negatiivisuuden keskusta. Positiivisella ajattelulla käy luonnollisesti päin vastoin. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että 3 kuukauden mittaisella jaksolla, jossa koehenkilöt meditoivat 3 kertaa viikossa, aivokuori vahvistui keskimäärin 0.01 – 0.1 millimetriä. Kaiken lisäksi rakenteellinen muutos näkyi mielihyvästä sekä positiivisuudesta vastaavassa keskuksessa. Olet sitä mitä ajattelet ja kannattaa ajatella, mitä kannattaa ajatella. Kannattaa myös ajatella mitä haluaa toisten ajattelevan!

Oman edun tavoittelu lamaannuttaa

Syvällisen neurofysiologisen pohdinnan pointti on se, että sillä on todellakin merkitystä, mitä haluat havaita ja mitä haluat, että muut havaitsevat. Usein heittäydymme vuorovaikutustilanteeseen, kuten itsellämme on tapana. Emme siis ajattele välttämättä lainkaan, kuinka meidän tapamme voi lamauttaa vuorovaikutukseen osallistuvien henkilön ajattelun. Itsekeskeisyys on päämäärän saavuttamisen näkökulmasta yksi yleisimpiä kompastuskiviä. Mitä tärkeämpi asia meille on, sitä yleisemmin syöksymme tilanteisiin liian voimakkaasti, omat tavoitteet edellä. Ja pahimmillaan yhteinen vuorovaikutusrytmi rikkoontuu ja tilanne lamaantuu.

Sijoita vuorovaikutukseen…

Rikastavan vuorovaikutuksen sekä ratkaisukeskeisyyden kulttuuri syntyy vain luottamusta henkivässä ympäristössä. Luomalla moitteettoman oleskelun kulttuuria vaikutat myös muiden hyvinvointiin. Luottamus johtaa inspiroivaan sekä energiseen ajatteluun ja tämä taas luovuuteen.

…lopputuloksena intohimon ilmapiiri!

Luottamuksen, rikastavan yhteisön ja luovuuden myötä syntyy ihmiselle unelmia. Yhteisössä nämä tarkoittavat yhteisiä päämääriä. Päämäärään päästään, jos kiinnostuksen kohteet ovat jaettuina kaikkien osallistujien kesken. Luova yhteisö yhdistettynä haluttuun päämäärään luo intohimon ilmapiirin, jossa jokaisella on halu panna parastaan. Lopputuloksena on iloa, imua ja tuloksia!

Ajattelevin ajatuksin,

Lasse Seppänen

Arvaamattomia arvoja vai arvojen mukaista tekemistä?

Vierailijakirjoittaja Lasse Seppänen on Trainer4You:n koulutuspäällikkö sekä Oulun toimipisteen yksikönjohtaja

Nyt on juuri oikea hetki pohtia sitä, miltä tulevaisuuden haluaisi näyttävän. Kyse on huomisesta, ensi viikosta, ensi vuodesta ja seuraavista vuosikymmenistä. Kyse ei ole halusta haluta, vaan nimenomaan halusta tehdä asioita, joiden haluaisi tulevaisuudessa toteutuvan.

Parempaa elämää pidempään?

Nykyinen sukupolvi on ensimmäinen laatuaan, jonka ei tarvitse ponnistella jatkuvasti “hengissä pysyäkseen”, vaan voimme panostaa hyvinvointiimme kukin tavallaan ja omilla resursseillaan. Jos palaamme ajassa taaksepäin noin sadan vuoden verran, oli perheeseen synnytettävä 6 lasta, jotta edes kaksi heistä eläisi yli 40 -vuotiaaksi. Tänään todennäköisyys elää yli 70 -vuotiaaksi on lähes jokaisella. Sata vuotta sitten miehet liikkuivat 4 -5 tuntia enemmän kuin tänä päivänä, naisetkin noin 3 -4 tuntia. Luvut ovat karuja, mutta todellisia.

Huono kunto tappaa varmimmin

On selvää, että visio huomisesta oli erilainen sata vuotta sitten kuin tänään. Satojen vuosien kova pyrkimys hengissä selviämiseen on muuttunut rumasti sanottuna itseään hautaan saattelevaan suuntaan. Ajatus kiiltokuvamaisesta tulevaisuudesta on pelkkä harhainen mielikuva, varsinkin kun vertaamme sitä tämän hetken todellisuuteen: 11 -vuotiasta harrastaa suosituksiin nähden liikuntaa vain 50 %:n verran. 15 -vuotiaissa lukemat ovat heikommat; vain 20 % täyttää liikuntasuositusten minimin. Pahimmalta näyttää työssäkäyvän sekä ikääntyvän sukupolven tilanne, sillä työikäisistä vain n. 10 % ja eläkeläisistä vain alle 5 % kykenee täyttämään terveysliikunnan vähimmäisannoksen. Hallituksen esittämä eläkeiän korotus on siis vain teoreettinen lupaus, sillä harva tulevaisuudessa on 68 -vuotiaana enää työkykyinen.

Ruutu on paras kaveri!

Samaan aikaan kun fyysinen kunto heikkenee, ihmiset etääntyvät toisistaan ja psyykkinen pahoinvointi lisääntyy. Ihmiset eivät osaa enää vuorovaikuttaa toistensa, ainoastaan asioiden kanssa. Silmiin katsominen on ulkoistettu näyttöpäätteelle, käden puristus taas hiirelle. Kaverista ei enää aidosti välitetä, vaan annetaan muiden välittää meidän puolestamme. Tyypillistä tälle ajalle on myös vapaa-ajan optimoiminen. Työkulttuurin hurja tahti jää päälle myös kotona. Vapaa-aika on niin aikataulutettua, että ystävillekin pitää varata kalenterista aika. Liiallinen optimoiminen aiheuttaa haluttomuutta sekä riittämättömyyden tunnetta. Maksimi on siis harvoin optimi!

Jonkun se on maksettava hyvinvointivelkakin!

Nykyinen sukupolvi on perinyt ”tulokset” vanhemmiltaan, jotka ovat verta, hikeä ja kyyneleitä vaatineiden ponnisteluiden myötä pystyneet turvaamaan selviytymisen kurjista oloista. Nämä ansiot ollaan nyt tuhlattu oman navan ympärysmitan kasvattamiseen sekä itsensä viihdyttämiseen. Lisäksi on perustettu lihavuuden vastaisia päiviä sekä komiteoita. Näiden lisäksi olemme ottaneet niin sosiaalista kuin fyysistä velkaa tulevilta sukupolvilta. Tilanne alkaa muistuttamaan Portugalin taloussotkua, jossa veroja pudotettiin, jotta kansa sai pitää hauskaa ja päättäjät nauttivat kansalaisluottamusta. Palkanmaksun aika tulee. Ennemmin tai myöhemmin!

Mitkä ovat Sinun arvomerkkisi?

Toivoisin Sinun miettivän, millaisen perinnön haluat jättää jälkipolville. Ajattelua voit jalostaa esimerkiksi kysymällä itseltäsi: mitä arvoja haluaisit Sinussa tunnistettavan, kun olet kiikkustuolissa ja kerrot 2010 -luvusta lapsenlapsille.

Terveiden arvojen puolesta,

Lasse Seppänen

Supermeininki!

Sain eilen mieluisan paketin. Ystäväni siirtyi vastikään töihin superfoodien pariin. Lupasin testata tuotteita ja etenkin raakasuklaan valmistuspakettia odotettiin kotipuolessa innolla. Hain paketin postista ja availin sitä jännityksellä jo matkalla kotiin. Sieltä löytyi raakasuklaan lisäksi myös Goji –marjoja, Mulpereita ja Maca –jauhetta.

Avarakatseinen skeptikko?

Asenteeni Superfoodeja kohtaan on ollut skeptinen. Toki ravintorikkaat raaka-aineet ovat hyvä asia ja on mielestäni fiksumpaa niellä ravinnetiheää siitepölyä kuin katkuista katupölyä. Lähinnä skeptisyyteni johtuu tietämättömyydestä. Uuteen asiaan suhtautuu helposti hieman negatiivisesti. Lupasinkin mieluusti kokeilla tuotteita, sillä näin niihin olisi pakko tutustua tarkemmin. Ja raakasuklaan valmistuspaketti kuulosti sen verran houkuttelevalta ajatukselta.

Pieni suklaapuoti

Ryhdyin suklaanvalmistushommiin päällystakki päällä heti keittiöön päästyäni. Laitoin kookosöljyn ”sulamaan” vesihauteeseen ja tutkiskelin paketin sisältöä kulmat kurtussa. Innostus mulpereita kohtaan heräsi tuotteeseen tarkemmin tutustuttuani. Sen nimittäin väitetään virittävän tunnelmaa ja halukkuutta…

Kookosöljy oli muuttanut vesihauteessa olomuotoaan nestemäiseksi. Kaadoin sen suurampaan astiaan ja lisäsin sekaan Agave -siirapin sekä kuiva-aineet eli raakakaakaojauheen. Sekoitin ainekset keskenään vesihauteessa astiaa pitäen. Näin sekoittaminen oli helpompaa ja seoksesta tuli juoksevaa, jolloin sen kaataminen annosteluastioihin sujui helposti. Lisäsin annoskuppeihin vielä Goji –marjoja, mulpereita ja mantelilastuja ikään kuin koristeeksi ja makua antamaan. Sitten vain astia pakastimeen ja malttamatonta odottelua, että suklaa kovettuisi ja pääsisimme koeponnistamaan superfood –suklaamme.

Mulperit maistuivat

Katoin odotellessa iltapalapöydän perheellemme. Leivät, jogurtit ja mananmunat saivat tällä kertaa lisämaustetta mulpereista, Goji –marjoista ja Maca –jauheesta. Niitä oli tarkoitus lisätä jogurttiin ja kaakaon sekaan (maca –jauhetta). Malttamaton 3 –vuotiaamme istui jo omalle penkilleen ja tyhjensi mulperi –astian ennen kuin ehdin mainita kokeilevasta ja maistelevasta asenteesta.

Toiset tykkää – toiset ei!

Nostin myös houkuttelevannäköiset raakasuklaakonvehdit pöytään, joihin tyttäremme iskivät kiinni korppikotkan ahneudella. Ilmeet muuttuivat kuitenkin hieman väkinäisiksi ja suklaat jäivät tyttöjen osalta pöytään pienen nakertelun jälkeen. Toisin kävi 12 –vuotiaan urheilijanuorukaisemme kohdalla. Vati konvehteja upposi mieheen lähes kerralla. Suositeltu kerta-annos ylittyi rankasti ennen kuin ehdin muistuttaa muidenkin haluavan maistaa aikaansaannoksiamme.

Sain kuitenkin pelastetuksi yhdet suklaanpalat itselleni ja vaimolleni. Itse luonnehtisin valmistusprosessia helpoksi ja ketteräksi. Sotkua ei syntynyt, mitään ei tarvinnut keittää tai käryttää ja tiskiäkin kertyi vain valmistusastian sekä vispilän verran. Valmistusprosessi kesti vartin ja suklaa oli maistuvaa. Eihän se mitään Fazerin Sinistä ollut, mutta ehtaa ja täyttä tavaraa. Kylmäpuristetut neitsytkookosöljy ja kaakaovoi, Maca – ja Lucuma –jauhe, Himalajan suola sekä Agave siirappi antoivat raakakaakaolle hieman suolaisen, täyteläisen ja tuhdin maun. Goji –marjat ja mulperit toimivat ravinnerikkaina rusinoiden ja riisimurojen korvaajina antamassa lisämakua ja –pureskeltavaa suklaanautinnolle.

Summa summarum – skeptinen avarakatseikko?

Asenteeni superfoodeja kohtaan ei muuttunut yhdellä kerralla vielä kummoisestikaan, mutta raakasuklaamakuelämys oli kokeilun arvoinen. Samoin mulperit maistuivat pikkunaposteltavina ja jogurtin seassa mukavasti. Maca –jauheen mausta en pitänyt, mutta tulikohan annosteltua vähän liian runsaskätisesti? Seuraavalla kokeilukerralla hieman maltillisemmin. Uskon kuitenkin superfoodien olevan varteenotettava vaihtoehto lisäravinnepillereille sekä lisä ihmisille, jotka haluavat parantaa ravitsemuksensa terveellisyyttä ja ravinnerikkautta sekä ehkä myös omaa vireyttään, vastustuskykyään ja hyvinvointiaan. Saapa nähdä onko superruoilla vaikutusta allekirjoittaneen vireystilaan? Se selviää muutaman viikon aikanaJ. Seuraavaksi ajattelin kokeilla Supersmoothieita, -pirtelöitä tai -drinkkejä. Niihin saat vinkkejä ainakin täältä:http://cocovishop.com/fi/kaytto/superfood-reseptit.

Superenergistä viikkoa toivottaen,

T: Riku

Kuva: Cocovi Import Oy

Ilmiö nimeltä Mikael Granlund

Suomella on pitkästä aikaa kasassa todella mielenkiintoinen ja iskukykyinen A-maajoukkue jääkiekon MM -kisoissa. Ainakaan allekirjoittanut ei ole vuosiin seurannut kisoja näin suurella innolla ja odotuksilla. Jokainen Suomen kentällinen saa aikaan fiiliksen nousun laatikkoon hypätessään. Etenkin nuoret, nousevat tähdet, Juha-Matti Aaltonen sekä Mikael Granlund ihastuttavat ja saavat aikaan paniikkia vastustajan puolustajien keskuudessa. Juhis takoi kovaa jälkeä ensin Pelicansissa ja viimeiseksi Venäjän KHL:ssä, kun Granlund löi itsensä läpi SM -liigassa mestari HIFK:n paidassa. Granlundin nousukiito on ollut poikkeuksellisen vauhdikasta. Siitä kertoo muun muassa vajaat kaksi vuotta sitten tekemämme haastattelu kirjoittamaamme kirjaan Nuoren urheilijan fyysinen harjoittelu.

Mikke antoi haastattelun empimättä (haastattelijana kirjailijakollegamme, Granlundin fysiikkavalmentajana toiminut Harri Tapio) ja vastasi kysymyksiimme antaumuksellisen huolellisesti. Vastikään 17 -vuotta täyttäneen nuoren miehen vastauksista paistoi läpi poikkeuksellinen intohimo lajiaan kohtaan sekä ikäisekseen ihaltava kypsyys, älykkyys ja ammattimaisuus. Ohessa sensuroimaton haastattelu tutustuttavaksesi, ole hyvä!

Mikael Granlund

Ikä: (tuolloin) 17 -vuotta

Juniori-iän saavutukset: C-nuorten SM-hopea 2007 Oulun Kärpät, C-nuorten SM-kulta 2008 Oulun Kärpät, B-nuorten SM-pronssi 2009, U-18 MM-pronssi 2009

Aikuisiän saavutukset: – (Myöhemmät saavutukset varmasti lukijoiden tuoreessa muistissa:)

  1. Minkä ikäisenä aloitit liikuntaharrastuksen? – 2-vuotiaana ensimmäisiä kertoja isän kanssa luistelemassa
  2. Mikä/ mitkä tekijät vaikuttivat urheiluharrastuksen aloittamiseen? – Vanhemmat kysyivät, että haluaisinko lähteä urheilemaan ja vastaus oli tietenkin kyllä, sillä liikkuminen on aina hauskaa
  3. Minkä ikäisenä aloitit ohjatun valmennuksen? – 5-vuotiaana menin Kempeleen Kiekko-Kettujen jääkiekko harjoituksiin, samoina aikoina aloitin myös jalkapalloilun Oulunsalon Pallossa
  4. Mitä eri lajeja harrastit lapsuudessa/ murrosiässä/ nuorena? – Jääkiekko, jalkapallo, kaukalopallo, (pesäpallo, salibandy)
  5. Mitä muuta harrastit laji/ urheiluharrastuksen lisäksi? – Lähes kaikkia mahdollisia pallopelejä, mm. tennis, koripallo, pesäpallo, salibandy, pingis, sulkapallo…
  6. Minkä ikäisenä teit lajivalintasi? – 12-vuotiaana täytyi tehdä valinta, sillä jääkiekko vei niin paljon aikaa, ettei ollut aikaa monelle lajille
  7. Mitä ominaisuuksia omasta mielestäsi olisi pitänyt harjoittaa enemmän omassa nuoruudessasi? – Pelitaitoja vielä enemmän ja sellaisia nopeus-/kimmoisuus-ominaisuuksia
  8. Mitkä tekijät ovat mielestäsi vaikuttaneet siihen, että olet menestynyt urheilijana? – Vanhempien tuki, ainainen halu pelata, urheilusta nauttiminen, hyvät valmentajat, siinä tärkeimmät
  9. Mistä liikuntalajeista olisit itse hyötynyt enemmän omassa nuoruudessa? – Yleisurheilusta olisin voinut hyötyä hyvinkin paljon
  10. Mikä on mielestäsi valmentajan tärkein rooli/tehtävä
    1. Nuoruusiässä? – Kertoa kuinka tärkeää on monipuolinen harjoittelu, opettaa lajitaitoja, innostaa nuoria pelaamaan/liikkumaan aina kun on mahdollisuus, kertoa mitä vaatii tulla huippu-urheilijaksi, opettaa hyvät elämäntavat
    2. aikuisiässä? – Harjoittaa lajitaitoja, fyysisiä ominaisuuksia, henkisiä ominaisuuksia
  11. Mitä mielestäsi tarkoitetaan monipuolisella harjoittelulla? – Mahdollisimman monen eri lajin harrastamista, oman lajin eri osa-alueiden monipuolista kehittämistä
  12. Mitä mieltä olet nykynuorison harjoittelusta? – Isoin puute on omatoiminen harjoittelu. Omatoimisesti pitäisi liikkua ja harrastaa todella paljon enemmän. Pihalla pelaamista, kavereiden kanssa vaikka pelaa futista tai koripallo tai vastaavaa. Pallopelejä jos miettii, niin ylivoimaisesti tärkein asia on, että pelaa. Kavereiden kanssa jotain pientä peliä aina pystyyn, ihan höntsäämällä vaikka. Siinä kehittyy sellainen pallosilmä ja pelin ymmärtäminen, jotka ovat mielestäni tärkeimpiä asioita pallopeleissä.
  13. Mitä tarkoittaa mielestäsi termi ”lahjakkuus”? – Minun mielipide on, että lahjakkuus ei tule äidin maidosta tai geeneistä. Tietenkin geenitkin vähän vaikuttaa, mutta suurin asia on se, että pienestä asti on liikkunut/harrasttanut/pelannut. Sieltä se tulee, toistojen kautta. Lahjakkuutta on myös kyky tehdä töitä ja pistää itsensä lujille. Eli millainen luonne on, luovuttaja vai taistelija?
  14. Kärsitkö nuoruusiässä loukkaantumisista tai rasitusvammoista? – Ei ole ollut mitään isompia vammoja tai loukkaantumisia
  1. Missä fyysisen kunnon osa-alueessa Sinulla mielestäsi on eniten parannettavaa? – Kaikessa, mutta tärkeimmät on voima, nopeus ja aerobiset ominaisuudet
Onnea, menestystä ja pitkää NHL -uraa idolipelaajallemme toivottaen,

Meidän kirjailijoiden puolesta,

Riku

Kuvat: Mikael Granlundin arkistosta

Olenko jo liian vanha?

Saimme yhteydenoton toimistollemme. Kyseessä oli koulutuksistamme kiinnostunut, miellyttävän kuuloinen mieshenkilö. Hän esitti kiinnostuksensa ja kysymyksensä harkitun rauhallisesti ja esiintyi muutenkin edukseen puhelimen toisessa päässä. Puhelusta välittyi kokemus, näkemys, arvokkuus ja aito innostus.

Henkilö osasi kysyä ja kyseenalaistaa. Hän sai kuitenkin vastaukset kaipaamiinsa kysymyksiin. Ja vaikutti tyytyväiseltä. Uskoin löytäneemme yhteisen sävelen ja saaneemme uuden, innokkaan asiakkaan.

Olenko jo liian vanha?

Kun keskustelu oli loppusuoralla, halusi hän esittää vielä yhden kysymyksen. Se kuului seuraavasti: ”Olen jo liki viisikymppinen, joten olenko liian vanha osallistumaan koulutukseenne?” Hän jatkoi vielä seuraavasti: ”Koen kuitenkin olevani kuin muutkin parikymppiset, mutta kuinkakohan nuoremmat opiskelijat sekä asiakkaat suhtautuvat?”

Ei vuodet kulu ne kuluttaa?

Nieleskelimme hetken hymyämme, sillä olimme mielissämme saadessamme kokemusta, näkemystä sekä iän tuomaa auktoriteettia opiskelija- sekä treenariperheeseemme. Vakuuttelimme tarpeen keski-ikäisille sekä jo kokeneemmillekin treenareille olevan todella kova. Perustelimme asiakaskuntamme koostuvan valtaosin jo varttuneemmista sekä vertaistukea kaipaavista henkilöistä, joille parikymppisen treenarin palkkaaminen voi olla korkeamman kynnyksen takana. Kerroimme myös tulevaisuuden skenaarioista uusien asiakassegmenttien suhteen sekä perustelimme koulutuksemmekin rikastuvan osallistujien erilaisten lähtökohtien ansiosta. Löysimme yhteisen sävelen ja saimme lisää kokemusta opiskelijaryhmäämmeJ.

Koskaan ei ole liian myöhäistä!

Koska henkilö on sitten liian vanha osallistumaan tai oppimaan jotain uutta? Uskon, että esteet ovat useammin omassa mielessä kuin henkilön fysiikassa, oppimiskyvyssä tai varsinkaan ympäristön asettamissa sopivuuden raameissa.

Oma missioni liikunta-alalla!?

Olen miettinyt usein omaa henkilökohtaista missiotani liikunta-alalla tekemäni työuran suhteen. Sen voisi kiteyttää seuraavasti: Henkilökohtainen missioni on liikunta-alan arvostuksen (myös hinnoittelun ja palkkauksen) nostaminen sekä ohjaajien työllistymisen edistäminen. Eikä pelkästään työllistymisen edistäminen, vaan myös ohjaajaurien pidentäminen. Olisi hienoa, että ohjaustehtävät liikunta-alalla, muun muassa personal training, voisivat olla lähitulevaisuudessa varteenotettava eläkeammatti! Lisää kokeneita ohjaajia alalle kaivaten,

Riku

Työntekijän markkinat!?

Mediassa vellovan keskustelun pohjalta täytyy todeta työnantajan aseman olevan syvältä. Ajattelivat työntekijät asiasta mitä tahansa. Etenkin pienissä, alle kymmenen henkilöä työllistävissä, yrityksissä työnantajalla ei tunnu olevan mitään oikeuksia. Toki työntekijän aseman turvaaminen on tärkeää, mutta kohtuus kaikessa!

Henkilöstö – yrityksen tärkein voimavara!

Yksi meidän yrityksemme motoista on ”emme ole täällä pelkästään töissä”. Ajatuksenani on ollut mahdollisimman viihtyisän, mukavan sekä silmääkin miellyttävän toimiston sekä avoimen ja positiivisen ilmapiirin rakentaminen. Työnkuvistakin on pyritty muokkaamaan mahdollisimman avoimia, omatoimisia sekä kunkin työntekijän toiveisiin ja vahvuuksiin sopivia.

Onnistunut rekrytointi – todellinen kilpailuetu!

Rekrytoinnit ovat omassa yrityksessämme onnistuneet pääsääntöisesti todella hyvin. Palkkaamamme ihmiset ovat olleet juuri sitä mitä olemme halunneetkin: Ammatillisesti päteviä, sitoutuneita, omatoimisia ja sopivassa määrin kunnianhimoisia. Kaikilla on ollut myös kova halu oppia sekä opiskella lisää eli kasvattaa yrityksemme tietopääomaa.

Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin elokuvissa. Yksikin epäonnistunut rekrytointi voi jopa kaataa pienen, menestyvänkin yrityksen. Epämotivoitunut, haluton ja pessimistisesti työhönsä suhtautuva työntekijä ei pelkästään henkilökohtaisesti ole tuottamaton, vaan hän saattaa tartuttaa huonoa henkeä, motivaatiota sekä asennetta ympärilleen. Koko työpaikan ilmapiiri saattaa hetkessä muuttua ahdistavaksi ja työntekijät saattavat alkaa vältellä työpaikalla viettämiään hetkiä: Yhteiset kahvi- ja lounastauot, seurusteluhetket sekä ammatillinen, työkavereiden keskinäinen sparraus saattaa jäädä kokonaan pois kuvioista.

Myös asiakkaiden ja yhteistyökumppaneidenkin suuntaan tilanne voi mutkistua. Huonoa palvelua saaneet asiakkaat äänestävät jaloillaan. Heitä ei välttämättä saa käännytettyä enää edes reklamaatioiden hyvittämisellä eikä edes ruhtinaallisilla hyvityksillä. Kumppanitkin saattavat pahimmassa tapauksessa kaikota, sillä harva haluaa kumppanikseen hapanta, ammatillisesti motivoitumatonta ja kelloa vilkuilevaa toveria. Kumppanuuden kun tulisi edesauttaa molempien osapuolien liiketoimintaa, yrityskuvaa ja työssä onnistumisen edellytyksiä.

Epäonnistunut henkilövalinta voi kaataa koko firman!

Olen kuullut lukuisia tarinoita vääristä valinnoista rekrytointitilaisuuksissa. Tilanne on sinänsä haastava, että lähes jokainen osaa olla valintatilanteessa todellisuutta parempi. Vielä koeaikakin jaksetaan peitellä todellisuutta ja olla työnantajalle mieliksi. Vasta sen jälkeen alkaa todellisuus työnantajan sekä –tekijän välisessä suhteessa. Suhteessa, jonka tulisi perustua molempien osapuolten hyvinvoinnin edistämiseen. Siihen ainoa keino on parantaa yrityksen tuottavuutta, jonka jälkeen voidaan ottaa henkisesti rennommin sekä antaa vapauksia, joita työssään onnistunut työntekijä on ansainnut.

Toimeliaisuus lisää työhyvinvointia

Valitettavan usein kuulee tarinoita, joissa työnantaja- ja tekijäosapuoli ovat motiivisessaan valitettavan kaukana toisistaan. Työntekijä ei ymmärrä, että sitoutumalla ja tekemällä työnsä hyvin, hän voi saada enemmän vastuuta, vapauksia ja varmasti myös viihtyä työssään paremmin. Työnantaja taas ei ehkä osaa innostaa, kannustaa ja antaa vastuuta alaisilleen.

Joissain tapauksissa työntekijä on ”vain täällä töissä”. Hän haluaa päästä kaikessa mahdollisimman helpolla. Henkilö pyrkii välttämään vastuuta ja haasteita. Vaikka kaikki saattaakin näyttää hetken ihan hyvältä, alkaa ongelmia ilmetä ja ”pommeja” löytyä ajan kuluessa. Tällaisissa tapauksissa yrityksen kasvojen pesussa saattaa mennä valitettavan pitkän aikaa ja luottamusta laiminlyötyihin asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin voi olla mahdotonta enää ansaita.

Työntekijän palkkaaminen on sairaan kallista!

Harva työntekijä ymmärtää millaisen vastuun työnantaja hänestä kantaa. Kuukausittaisen palkan lisäksi hänestä maksetaan sivukuluja reilu puolet palkkakustannusten määrästä. Sairauspoissaolojen palkkakustannukset ovat alasta riippuen noin 350 euroa per päivä. Eikä lyhyistä sairasteluista saada korvausta, ei sitten mistään. Suoria kuluja ovat myös lomakorvaukset ja rahaa palaa myös kouluttautumiseen, erilaisiin työvälineisiin, ohjelmistolisensseihin sekä tietenkin vakuutuksiin, mahdollisiin bonuksiin jne. Nämä korvaukset ja kulut on hoidettava meni firmalla hyvin tai huonosti. Pienessä yrityksessä kuukausittainen laskutus- ja tulostaso saattaa heilahdella rankastikin. Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että palkat, sivukulut, lomarahat sekä muut kustannukset on hoidettava kuukausittain. Ensin tulee työntekijä, sitten vasta –antaja!

Tasa-arvo kunniaan – työntekijän ja –antajan välisessä suhteessa!

Mielestäni työnantajan asemaa tulisi parantaa! Samoja sääntöjä ei voida noudattaa Nokian ja muutaman henkilön työllistävän pienyrityksen kohdalla. Ei ole reilua, että työntekijät voivat hyppiä työpaikasta toiseen ”syömässä sokerit pullien päältä”. Työvoimapulan lisääntyessä ja kilpailun kiristyessä hyvistä työntekijöistä, pitäisi työnantajien asemaa parantaa nykyisestä. On selvää, että palkitsemisjärjestelmiä ja sitouttamiskeinoja täytyy miettiä työnantajan toimesta. Toisessa tapauksessa, väärän valinnan sattuessa kohdalle täytyisi työntekijästä päästä eroon yhtä helposti kuin työnantajasta. Vanhan viisauden ”sitä saa mitä tilaa” tulisi ohjata työsuhdetta nykyistä enemmän: Hyvä työntekijä ansaitsee hyvän palkan sekä edut ja hyvä työnantaja taas motivoituneen, sitoutuneen, kunnianhimoisen sekä tuottavan henkilöstön!

Trainer4You käynnistää koulutukset pohjoismaiden suurimmassa sisämaakaupungissa!

Paljon on vettä virrannut Oulujoessa siitä, kun ensimmäinen Trainer4You Personal trainer –koulutusputki startattiin 11 opiskelijan voimin Oulussa vuonna 2004! Sittemmin koulutustoiminta lanseerattiin osana Vuokatin Urheiluopiston koulutustarjontaa ja sisällytettiin myös LOP-, LAT- ja Urheiluhieroja –koulutusohjelmiin. Seuraavana olivat vuorossa SATS –ohjaajat, joille tarjottiin avoimien koulutusohjelmiemme lisäksi myös räätälöityä SATS & Trainer4You –lisenssiohjaajakoulutusta. Vuonna 2008 koulutusohjelmat

startattiin myös Lappeenrannassa, Jyväskylässä sekä Kuopion Ammattikorkeakoulussa (Savonia). Perässä seurasivat Rovaniemi, Kokkola, Nurmes sekä v. 2009-2010 myös Helsinki ja Tanhuvaaran Urheiluopisto.

Meitä on jo lähes joka kolkassa

Kaiken kaikkiaan kouluttamiamme ohjaajia on nyt jo reilusti yli 3000 ja vuonna 2010 koulutettiin kaiken kaikkiaan n. 1000 ohjaajaa! Koulutuksia pyörii päällekkäin keskimäärin n. 3-4 per viikonloppu eri puolilla Suomea.

Koulutustarjoomaa monipuolistettu ajanhenkisillä lisäkoulutuksilla

Koulutustarjoomamme on laajentunut alun kolmiportaisesta Personal trainer –koulutusohjelmasta (Hyvinvointivalmentaja, Kuntosalivalmentaja, Personal trainer) monipuolisilla lisäkoulutuksilla. Ryhmäliikunnanohjaajakoulutus, Kahvakuulaohjaajan perus- ja lise

nssikoulukset sekä Ravinto-ohjaaja ja –valmentajakoulutukset ovat saaneet rinnalleen myös toiminnalliseen harjoitteluun perehdyttävän Functional trainer –koulutuksen sekä liikunta-alalle räätälöidyn myynnin ammattitutkinnon (yhteistyössä EduHouse).

Tampereella tavataan!

Vaikka keskitämmekin jatkossa koulutuksiamme enenevässä määrin Helsinkiin, Jyväskylään, Ouluun ja Lappeenrantaan, käynnistetään koulutusohjelmamme ensimmäistä kertaa nyt Pirkanmaan maakuntakeskuksessa, pohjoismaiden suurimmassa sisämaakaupungissa TAMPEREELLA! Tervetuloa käynnistämään Trainer4You –personal trainer –koulutusputki Hyvinvointivalmentajakoulutuksella tai opiskelemaan oman hyvinvointisi ja harjoittelusi parhaaksi asiantuntijaksi sekä päivittämään tietosi, vaikka et treenariksi saakka opiskelisikaan! Koulutus järjestetään GoGo –liikuntakeskuksessa 13.-14.5.2011 klo 12.00 alkaen!

A-P:n koulutusterveiset Lontoosta: Tarkoituksenmukaista liikettä

Terveisiä Isolta Kirkolta! Lontoon murre tehostaa upeita esityksiä kehon rakenteesta ja toiminnasta Performance Stability – koulutuksessa. Jälleen kerran koulun penkissä istuessani täytyi vain todeta, kuinka jotkut asiaan perehtyneet vain löytävät sen oleellisen tiedon eri asioista. Onneksi viisaampien ohjauksessa yksinkertaisempikin kykenee rakentamaan oman käsityksensä kehon tarkoituksenmukaisen nerokkaasta toiminnasta!

Kertaus on opintojen äiti!

Neljä loistavaa päivää tiedon lähteillä kiisivät kuin corvette moottoritiellä suoritus- ja toimintakykyä opiskellessa. Vaikka mielestäni panostinkin anatomian osaamiseen jo peruskoulutuksen aikana ja toista vuosikymmentä erilaisissa jatkokoulutuksissa, joutuu koulutuksissa silti lähes aina taipumaan osaamisen äärirajoille ja sen yli. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että tietotaitoa vain täytyy ylläpitää ja tyytyväisenä pysähtyminen tietää auttamatta osaamispääoman taantumista.

Vaivat tuppaavat uusiutuvan – mikä avuksi?

Kehon suorituskykyä, toimintakykyä sekä lihasvoiman ja venyvyyden yhteyttä vammojen uusimiseen on mitattu jo vuosikausia erilaisin testein. Varsinkaan vammoihin, jotka uusiutuvat ilman syytä ei vielä ole löydetty systemaattista ennaltaehkäisykeinoa voimaharjoittelusta tai liikkuvuuden lisäämisestä. Ongelma kuitenkin on monelle kuntoutujalle, liikkujalle ja huippu-urheilijalle enemmän kuin kiusallinen. Kauden alussa tullut pienikin vamma voi pilata koko kauden uusiutumalla kerta toisensa jälkeen. Yleensä pienestä vammasta kasvaa kaiken lisäksi joka kerralla astetta vakavampi haitta.

Optimoi kehosi käyttö!

Yksi erittäin tehokas keino näyttäisikin olevan kehon ja tuki- ja liikuntaelimistön toiminnan optimointi. Ei vain silmitöntä nousujohteista harjoittelua kivun sallimissa rajoissa, vaikka sitäkin tarvitaan, vaan lihasten käytön opettelua niin, että ne toimivat niiden oikeissa toiminnallisissa rooleissa. Niissä toiminnallisissa rooleissa, joissa niiden rakenne sekä ominaisuudet ovat parhaimmillaan.

Hermosto on kehon kontrollikeskus

Tällaisessa roolitukseltaan optimoidussa toiminnallisessa harjoittelussa itse asiassa päivitetään koneistomme ohjelmistoa. Päivitetyllä ohjelmistolla autonkin moottori on tehokkaampi ja usein taloudellisempi kasvaneesta tehosta huolimatta. Kyseessä on siis loppujen lopuksi hermoston ja hermotuksen kehittäminen perinteisen rakenteellisen (kuten auton kaasuttimen tai pakoputkiston vaihto tai koneen porauttaminen eli lihasmassan lisääminen) kehittämisen sijaan.

Veivaaminen ei auta, jos tehdään vääriä asioita

Esimerkkinä voidaan käyttää perinteistä selkä- ja vatsalihasten lihasvoiman ja kestävyyden lisäämistä alaselkäongelmien uusiutumisen ehkäisyksi. Joillakin, valitettavasti ei kovin monella, kyseiset harjoitteet lievittävät uusiutuvia ongelmia. Suurimmalla osalla em. harjoitukset eivät vaikuta ollenkaan, osalla jopa pahentavat tilannetta. Näyttäisikin siltä, kehon toiminnallisen liikkeen analysoinnin perusteella ohjatulla kehon hallintaa optimoivalla liikkeellä päästäänkin huomattavasti parempiin tuloksiin.

Opettamalla alaselän asennon hallinta eri liikkeissä ja tilanteissa voidaankin usein lievittää rakenteellistakin ylikuormitusta, jolloin uusiutumisherkkyys vähenee merkittävästi.

Oleellista onkin ymmärtää rakenteellinen erotusdiagnostiikka sekä toiminnallinen diagnostiikka ja näiden välinen yhteys, mutta siitä lisää ensi kerralla…

A-P Lindberg, Fysioterapeutti OMI Adv., MDT Cert., erikoistunut selän toimintaan ja terapeuttiseen harjoitteluun, Personal Trainer