Enemmän liikuntaa vai vähemmän fyysistä passiivisuutta terveyden edistämiseksi? Vol 1

”Pitäis käydä lenkillä” on lause, jota kuulee usein ihmisten suusta. Sen sijaan lause ”pitäis istua vähemmän” kuulostaa äkkiseltään oudolta toteamukselta ja aiheuttaa luultavasti vastareaktioksi pientä kummaksuntaa. Jälkimmäisessä lauseessa piilee kuitenkin enemmän mahdollisuuksia kun on ennen osattu kuvitellakaan, sillä istumme suurimman osan päivästä läpi koko elämämme. Tarkemmin sanottuna keskimäärin 55 % hereilläoloajastamme kuluu toimissa, joissa lihaksemme ovat täysin rentoina. Terveys- tai hyötyliikunta, sohvan välttäminen, arkiaktiivisuus tai miksi sitä kukanenkin haluaa nimittää, on sittenkin terveyden, hoikkuuden ja hyväkuntoisuuden salaisuus!

Oleellisempaa onkin se, mitä teet kun et treenaa!

Terveysliikuntasuositusten mukaan liikuntaa tulisi harrastaa reippaalla tahdilla n. 2,5 tuntia viikossa tai rasittavalla tahdilla yhden tunnin ja 15 minuutin ajan viikossa. Tutkimusnäyttö tällaisen liikunta-annoksen terveyttä edistävistä vaikutuksista on vakuuttava ja kiistaton. Kuitenkaan suosituksissa ei sanota, mitä ihmisten tulisi tehdä loput 15,5 tuntia päivittäisestä hereilläoloajastaan, kun he eivät harrasta liikuntaa. Koko ajan kasvavan tutkimusaineiston mukaan tällä liikunta-annoksen ulkopuolisella ajalla voi kuitenkin olla itsenäisiä vaikutuksia terveyteen. Useissa tutkimuksissa istumiseen käytetyn ajan piteneminen on ollut yhteydessä suurentuvaan kuolleisuuden, sepelvaltimotaudin, aikuistyypin diabeteksen sekä metabolisen oireyhtymän riskiin. Aikuistyypin diabeteksen esiintyvyyden on laskettu kasvavan naisilla n. 26 % jokaista päivittäistä television katsomiseen käytettyä tuntia kohden. Mikä tärkeintä, tulokset ovat riippumattomia painoindeksistä ja varsinaisesta kuntoliikunnan määrästä. Täten alhainen paino tai liikunnan harrastaminen ei vielä takaa autuasta terveyttä, sillä suuri fyysisen passiivisuuden määrä on itsenäinen sairastumisriskiä kasvattava tekijä.

Kuntoliikunnan energiankulutus vain alle 5 % kokonaiskulutuksesta!

Fyysisen passiivisuuden haitallisuus terveyden kannalta johtuu nykytiedon mukaan pääosin kahdesta tekijästä. Ensimmäinen tekijä on fyysisen passiivisuuden vaikutus päivän kokonaisenergiankulutukseen. Istuessa energiaa kuluu vain 1–2 kertaa lepoaineenvaihduntaa enemmän ja onkin todennäköistä, että istuminen on yksi lihavuusepidemian keskeisimpiä syitä. Kahdella samanpainoisella ihmisellä päivän kokonaisenergiankulutus voi vaihdella jopa 2000 kcal. Koska suurin osa ihmisistä ei harrasta liikuntaa (vain 28 % liikkuu terveysliikuntasuositusten mukaisesti USA:ssa), johtuu ero päivän kokonaisenergiankulutuksessa arkiaktiivisuudesta tai –passiivisuudesta. Jopa suurimmalla osalla harjoittelevista ihmisistä keskimääräinen energiankulutus harjoitusta kohti on noin 100 kcal, joten harjoittelun määrällä ei ole vaikutusta päivän kokonaisenergiankulutukseen suurta ihmisjoukkoa tarkasteltaessa. Täten esimerkiksi vapaa-ajalla liikunnallisesti aktiivinen toimistotyöläinen saattaa todellisuudessa kuluttaa huomattavasti vähemmän energiaa päivän aikana kuin ns. liikunnallisesti passiivinen kirvesmies, joka rehkii päivät työmaalla…

Lisää faktaa fyysisen passiivisuuden haitoista ja aktiivisuuden ilosanomasta!

Lisää fyysisen passiivisuuden haitoista ja aktiivisuuden hyödyistä saat lukea huomenna vierailijakirjoituksen toisessa osassa. Vierailijakirjoittaja Arto Pesola on Liikuntatieteiden kandidaatti, joka tekee gradua terveysliikunnan hyöty- ja arkipassiivisuuden haittavaikutuksista. Vankan urheilu- ja valmennustaustan (jääkiekko) omaava Arto työskentelee Trainer4You –ketjussa graafisena suunnittelijana oman yrityksensä kautta.

Viikon treeniliikevinkki: Intro

Sain jälleen palautetta blogistani. Se oli varsin positiivista:) Kiitos siitä! Palautteeseen liittyi toivekin. Se koski uusia ideoita sekä vinkkejä treeniliikkeisiin liittyen. Palautteen antaja kertoi jokaisen uuden liikkeen, uuden toteutustavan tai näkökulman olevan kultaakin arvokkaampi ohjaustyössä ja mukava juttu omaakin treeniä ajatellen.

Täältä siis pesee. Ja vieläpä viikottain. Aluksi vinkkini satavat still -kuvien muodossa, mutta pikimmiten myös treenivideoina. Lupaan pistää itseni ja työkaverini sekä kollegani lujille. Hauskaa on siis luvassa! Ja tarpeellistakin.
Emme aio rajoittua pelkästään kuntosaliliikkeisiin, vaan lavennamme aihetta erilaisiin treenivälineisiin ja kunnon eri osatekijöiden harjoittamiseen. Jos rupeaa tylsistyttämään, niin anna kuulua turhautuneisuudestasi! Pistämme silloin vieläkin paremmaksi:).
Seuraavassa ensimmäinen treeniliikevikkimme, ole hyvä!
1. Jalkaprässi vipunostolla maaten
Kohdistus: Reidet, pakarat, rintalihakset sekä hartialihaksen etuosa
Suoritusohje:
1. Käy selinmakuulle jalkaprässilaitteeseen ja aseta jalkapohjat jalkalevylle lantion levyiseen
haara-asentoon. Varpaat osoittavat suoraan eteenpäin
2. Vapauta varmistinvivut ja ojenna samanaikaisesti polvia hieman suoremmiksi
3. Ota käsipainot käsiisi ja vie ne suorille käsille kasvojesi yläpuolelle
4. Päästä jalat koukistumaan hitaasti liikettä jarruttaen ja avaa samalla rintakehää päästämällä kädet puolikaaren muotoisella liikeradalla vartalon sivuille (kyynärpäät koukistuvat hieman)
4. Ojenna samanaikaisesti jalat ja tuo käsipainot vartalon sivuilta takaisin kasvojen yläpuolelle suorille käsille

5. Jätä polvet aavistuksen verran koukkuun yläasennossa. Huomioi, että polvet ja nilkat osoittavat samaan suuntaan jalkoja ojentaessasi
6. “Viistoprässiliikkeeseen voi hyvin yhdistää myös penkkipunerruksen käsipainoilla ja vaakaprässiin pystypunnerruksen käsipainoilla. Eiks juu?
Ei kun kokeilemaan,
T: Riku
Mallina functional trainingin uranuurtaja Mikko Paunonen, joka työstää parhaillaan kirjaa toiminnallisesta harjoittelusta yhdessä Lasse Seppäsen kanssa.



Lunta tupaan – ei se kunto kohenekaan itsestään!

Kesäkuussa startattiin (alkumittaus 2.6.2010)

Leijuin ja uhosin vain joitain päiviä sitten tiputtavani taas kehon ikääni muutamalla vuodella. Trendihän on ollut laskeva eli oikeaan suuntaan ollaan oltu matkalla. Ensimmäisen kerranhan uskaltauduin Kehon ikä -mittaukseen 2.6.2010, jolloin sain helpotuksekseni ja onnekseni kohtuullisen tuloksen: Kehon ikäni oli 33 vuotta, kalenteri-iän ollessa 38 v. Olin jopa hieman yllättynyt, sillä arkiaktiivisuus ja kuntoiluannos on ollut melko vähissä sekä epäsäännöllistä hektisen työn ja lennokkaan perhe-elämän johdosta.

Suunta oli oikea (23.9.2010 seurantakartoitus)…
Kolme kuukautta myöhemmin tulos oli parantunut edelleen vuoden verran. Kehon ikäni oli siis 23.9.2010 toteutetussa seurantakartoituksessa 32 vuotta, mahdollisen kehon iän eli haamurajan ollessa 26 vuotta.
Sain vuoden tingityksi tuloksesta varsin helposti. Noudatin vain testaajani eli Seppäsen Lassen ohjetta ja lisäsin hieman teholiikuntaa matalatehoisen lenkkeilyn kustannuksella. Juurikaan muita muutoksia ei tarvittu. Oletin vissiinkin homman olevan jatkossakin helppoa. Toisin kuitenkin kävi. Kaikki ei mennytkään ihan niin kuin suunnittelin.
…aluksi (seurantamittaus 24.11.2010)
Kolmas testi on nyt takanapäin. Ihan mukava kokemus se oli, vaikkakin tulos oli pienoinen pettymys. Nyt jälkiviisaana kaikki on hyvinkin loogista. Kehon ikä -tuloksen nousulle on siis monen monta selitystä:) Tässä kuitenkin ensin tulokset tarkasteltavaksesi:
Tiivistelmä tuloksistani (Riku Aalto)
2.6.2010 23.9.2010 24.11.2010
BODYAGE (Kehon ikä)
Minun ikäni 38 38 38
Minun kehoni ikä 33 32 35
Minun mahdollinen kehon ikäni 26 27 28
FYYSISET OMINAISUUDET
Painoindeksi 28,1 28,5 29,1
Pituus 170 170 170
Paino 81,1 82,5 84,1
Systolinen 135 127 125
Diastolinen 79 74 78
KEHONKOOSTUMUS
Bioimbedanssi 23,6 21,2 21,6
Kehon vesimäärä 54,9 57,9 57,8
VOIMA
Seinäistunta (s) 152 156 121
Hauiskääntö (kg) 55,8 55,4 53,3
Vatsaliike (Toistot) 41 45 45
NOTKEUS
Eteentaivutus (cm) 36,2 33,7 27,7
KESTÄVYYS
OwnIndex (ml/ kg/ min) 54 55 49
Mikään ei ole ilmaista!
Kehon ikäni nousi siis kahdessa kuukaudessa kolme vuotta: 32 vuodesta 35:een. Perhana! Ja selityskin on jo olemassa. Vika on poikamme Eetun:)
Poitsulla oli reilun kuukauden mittainen talvipaussi jalkapallosta. Ja jääkiekko jäi lajivalinnassa kakkoseksi eli pois ohjelmasta samoihin aikoihin. Treenikuskaamiset loppuivat siis kuin seinään hetkeksi. Samalla rutiiniksi muodostunut lenkki tai salikäynti jäi neljästi jopa viidesti viikossa pois ohjelmastani. Näin ollen treenaamaan olisi siis pitänyt lähtemällä lähteä – ihan erikseen. Ja arvatkaapas kuka ei lähtenyt? Ainakaan tuloksista päätellen.
Kaikki ei käy kuitenkaan yksi yhteen: Pojan kunto parani selvästi tauon aikana. Aamusta iltaan pihapelejä, lumilautailua itse rakennetussa pihamäessä, pimeähippaa ja jatkuvaa touhua. Oma piha tarjosi siis kaikki mahdollisuudet ja työkalut kunnon kohentamiseen.
Toinenkin syy löytyi nopsasti: Lisäsin teholiikuntaa Lassen ohjeen mukaisesti viikkoon matalatehoisen liikunnan kustannuksella. Tai oikeastaan siinä kävi niin, että liikuin pari-kolme kertaa viikossa (ehkä neljästikin) tehokkaammin, mutta leppoisa liikunta jäi kokonaan pois pelistä. Urut auki siis mentiin, mutta kokonaisaktiivisuus romahti tai ainakin notkahti.
Summa summarum
Jotain on siis tehtävä, muuten ei hyvä seiso! Onneksi Eetun treenit taas alkoivat tauon jälkeen. Pääsen kuskaamaan ja hyödyntämään treeniajan omaan liikkumiseeni. Sen lisäksi muistan olla väheksymättä matalatehoisen liikunnan hyötyjä. Työmatkat ovat luonnollinen paikka tälle touhulle. Pihapeleihin, hyppyrin rakentamiseen ja muuhun poikien sekä tyttöjen touhuun olisi myös syytä osallistua – jos pikkukaverit vielä huolivat mukaan. Edellisten lisäksi pidän mielessäni seuraavan viisauden: Aika ei muuta mitään – tekeminen muuttaa! Säännöllistä ja pitkäjänteistä sen olla pitää!
Huom! Ollaan edelleen kavereita Kehon ikä -testimööpelin kanssa (niin kuin kuvasta näkyy). Testaajani Junnilan Anu osasi esittää palautteen sekä liikuntaneuvonnan niin kannustavaan sekä positiiviseen sävyyn:)

Nopeaa kehitystä!?

Viime viikonloppuna korkattiin rinnekausi käyntiin Pikkusyötteellä. Sinne painuttiin koko perheen voimin. Isommat lapset streettiin lumilautojensa kanssa ja iltatähti Elle (3 v) lainavarusteissa ekan kerran skimbaamaan. Vaimo jännitti pienimmäisen puolesta kameran takana.

Ensimmäinen nousu ei antanut paljoa toiveita laskettelun elämyksistä. Elle ei ottanut jalkoja alleen, vaan oli täysin roikuteltava. Kannattelin koko hissimatkan häntä toppapuvun harteista ja jalat kävivät tuskin kertaakaan maassa.

Ensimmäinen lasku oli hauska, joskaan ei kovin itsenäinen suoritus. Roikotin Elleä jalkojeni välissä ja kaartelin loivasti rinteessä. Elle hihkui ja nauraa rätkätti isoon ääneen. Puolessa välissä rinnettä vedin liinat kiinni ja ohjeistin Elleä pitämään suksenkärjet eteenpäin. Löysäsin hieman tukea ja annoin Ellen liukua omin jaloin, häntä vain kevyesti tukien. Sehän meni ihan mukavasti!

Toinen hissinousu alkoi heikosti. Hissi nykäisi meidät rajusti liikkeelle ja keräilimme kamppeita jo alkumatkasta. Ellen sukset vinksottivat eri suuntiin ja pelkäsin kaatumisen käyneen kipeää. Kikatus paljasti kaiken olevan kunnossa. Otettiin siis uusi lähtö.

Korjasin vain pariin kertaan Ellen asentoa, mutta muuten hissimatka sujui varsin itsenäisesti jalkovälissäni. Rinteen huipulla Elle sanoi haluavansa laskea itse. Mikäs siinä, ajattelin. Päästin hänet hiljaiseen liukuun kohti jyrkempää rinnettä ja laskin pienen matkan päässä perässä. Vauhdin kiihtyessä otin Ellen kiinni ja nappasin hänet jalkojeni väliin. Se ei Ellestä ollut lainkaan mieluisaa. Rimpuilu ja huuto jatkui siihen saakka, että päästin taas hetkeksi irti. Vauhti kasvoi ja spurttasin taas hänet kiinni ja kaappasin jalkojeni väliin. Tällä tavalla tultiin rinne alas, välillä itse laskien ja välillä minun toimestani vauhtia jarrutellen. Loppuliuku paineltiin omin jaloin äidin syliin saakka maireasti hymyillen. ”Haetaanko nyt lumilauta”, oli tytön kommentti alas päästyämme. ”Seuraavalla kerralla”, vastasin hieman huvittuneena itseluottamuksen ja kokeilunhalun määrästä.

Joku arvioi lapsen oppivan herkkyyskausinaan motorisia taitoja jopa seitsemän kertaa aikuisia nopeammin. Vähättelyä, sanoisin näiden kokemusten pohjaltaJ. Oppimisen edellytyksiä lisää roimasti lasten ennakkoluuloton kokeilunhalu, rajaton itseluottamus, itsesuojeluvaiston “puuttuminen” sekä sinnikkyys satojen ja tuhansien toistojen jauhamiseen.

Lapsenomaiseen kokeilunhaluun kannustaen,

T: Riku

Missä menee kohtuuden raja?

Usein kuulee taivasteltavan liikunnan suhteen aktiivisten liikunta-annosta. Joku treenaa viidesti viikossa, toinen päivittäin ja jollekulle treenikertoja kertyy jopa pari päivää kohti. Aktiiviselle ryhmäliikunnanohjaajalle vedettäviä tunteja saattaa kertyä jopa reilut kaksikymmentä viikossa. Missä menee kohtuuden raja liikunnan annostelussa? Mikä on liikaa? Ja mikä sopivasti?

Edellistä kysymystä ja omaa kantaani siihen olen saanut perustella useasti. Muutaman kerran telkkarissakin saakka. Vastasin silloin ja vastaan edelleen seuraavasti: Mielestäni kolme kertaa viikossa liikuntaa voi olla liikaa. Toisaalta kolmesti päivässäkin voi olla ihan sopiva annos. Riippuen henkilön taustoista, kunnosta, innostuksesta sekä liikunnan monipuolisuudesta.

Monipuolisesti kehon eri järjestelmiä, eri kehon osia sekä muutenkin monipuolisesti kroppaa kuormittavaa liikuntaa voidaan harrastaa usein pelkäämättä liiallista rasittumista sekä siitä aiheutuvia vammoja. Jos taas treenataan yksipuolisesti, samoja lihasryhmiä ja samaa elinjärjestelmää aina rasittaen, ei keho pääse palautumaan riittävästi liikuntakertojen lomassa.

Kun pohjakunto on luotu vankaksi peruskestävyysharjoittelua sekä kestovoimatreeniä painottaen, voidaan hiljalleen lisätä tehokkaamman liikunnan osuutta peruskuntotreenin kustannuksella. Toinen työ on toisesta lomaa: Kun harjoitusohjelmassa vaihtelevat kestävyyttä, lihaskuntoa ja liikkuvuutta kehittävät liikuntatuokiot, voidaan liikkua suhteellisen usein ja tehokkaasti.

Sopiva määrä liikuntaa riippuu siis henkilön kuntotasosta, motivaatiosta, liikunnan monipuolisuudesta sekä huoltotoimien huolellisuudesta. Tärkeintä on maltti ja nousujohteisuus. Hyväkuntoiselle päivittäinen tai jopa parikin kertaa päivässä toteutettu liikuntatuokio ei välttämättä ole ollenkaan huono juttu – päinvastoin! Kunhan siitä ei tule pakkomiellettä.

Sitä vastoin mielestäni liikkumattomuus on kohtuutonta ja oman kehonsa laiminlyöntiä. Jos pelto- tai metsätöissä ponnisteltiin vielä sukupolvi sitten helposti työpäivän verran viikonloppuvapaita ja pekkaspäiviä tuntematta, niin voiko muutaman tunnin fyysinen ponnistelu monipuolisen liikunnan merkeissä olla kohtuutonta ja liikaa? Etenkin kun nykyisin ruokahuolto ja varustustaso on melko hyvällä mallilla sukupolven takaiseen verrattunaJ.

Terveysliikuntasuositukset kannustavat karkeasti liikkumaan tunnin joka päivä. Kyseiseen annokseen voidaan laskea kuuluvan kaiken sohvan välttämisen, niin kunto- kuin terveysliikunnankin. Painonpudottamiseen tarvitaan karkeasti kymmenisen tuntia fyysistä aktiivisuutta. Lapsille ja nuorille annos saa olla aikuisiin verrattuna kaksinkertainen. Puhutaan siis 14 viikkotunnista normaalin kasvun ja kehityksen turvaamiseksi ja 16-18 tuntia kilpaurheilijan uraa tavoiteltaessa. Summa summarum: Liikunta on siis kohtuullista ja lähes välttämätöntä. Liikkumattomuus on kohtuutonta!


Kuvan lähde: Les Mills


Senioriliikunnan nykytila ja tulevaisuus!

Suomalaiset ikäihmiset liikkuvat kansainvälisestikin vertailuna erittäin paljon. Seniorien suosituin liikuntamuoto on kävely, jota ilmoittaa harrastavansa useammin kuin neljä kertaa viikossa yli 65 –vuotiaista miehistä 66 % ja naisista 63 %. Lähes puolet kyseisen ikäryhmän ihmisistä harrastaa kävelyliikuntaa lähes päivittäin.

Kotivoimistelu on ainakin useiden tutkimusten mukaan toiseksi suosituin ikääntyneiden liikuntamuoto Suomessa. Sitä harrastaa noin puolet miesväestä ja 60 % naisista. Kotivoimistelu pitää usein sisällään jumppaa oman kehon vastuksella, harjoittelun pienvälineillä kuten kepillä, jumppakuminauhalla, käsipainoilla tai jumppapallolla. Venyttely, kuntopyöräily ja soutulaitteella soutaminen ovat myös suosittuja kotiharjoittelun muotoja. Muita suosittuja liikuntalajeja senioreiden keskuudessa ovat uinti, vesijumppa ja vesijuoksu, hiihto, pyöräily ja tanssi. Kävelyä tehostamaan otetaan yhä useammin sauvat, joilla saadaan lisätehoa sekä tukea ja turvaa kävelylenkkeilyyn.

Vain noin 10 % senioreista liikkuu ohjatun harrastamisen piirissä. Tämäkin luku saattanee olla yliarvioitu, sillä moni aktiivisista senioreista osallistuu usempaakin ryhmään, jolla voi olla lukua vääristävä vaikutus. Kuntosaliharjoittelua harrastaa vain noin 3 % ikäihmisistä ja palloilulajeja noin 1 % senioreista.

Liikunnallinen aktiivisuus vähenee usein dramaattisesti 75 ikävuoden paikkeilla, jolloin alkaa usein ilmenemään liikkumisvaikeuksia. Itsenäinen ulkona liikkuminen aiheuttaa vaikeuksia yli puolelle 75-85 –vuotiasta naisista ja kolmannekselle saman ikäryhmän miehistä. Helpot ja turvalliset lihaskuntoliikkeet sekä tasapainoharjoitteet ovat erityisen suositeltavia tässä ikävaiheessa. Niiden tulee palvella päivittäisistä toiminnoista selviytymistä ja olla mahdollisimman toiminnallisia.

Liikkumisen motiivit ikäihmisillä

Yleisimpiä ikääntyneiden ilmoittamia syitä liikunnan harrastamiseen ovat terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, ilon ja virkistyksen tuottaminen, ulkoilu raittiissa ilmassa sekä luonnossa, voimavarojen lisääminen sekä vapaa-ajan viettäminen ryhmässä. Ohjattuun liikuntaan osallistuvat mainitsevat terveyden edistämisen sekä sosiaalisten kontaktien lisäksi tärkeiksi syiksi psyykkiset syyt, kuten piristymisen, elämänhalun lisääntymisen, itsetunnon kasvamisen, kärsivällisyyden lisääntymisen sekä toisilta ansaitun arvostuksen saamisen. Myös ammattihenkilöltä saadut neuvot ja ohjeet motivoivat ikäihmisiä osallistumaan ryhmämuotoiseen liikuntaan.

Liikkumisen esteet senioreilla

Yleisimpiä syitä liikkumattomuuteen ovat erilaiset sairaudet, kivut sekä toiminnan vajavuudet, väsymys, kiinnostuksen ja tiedon puute, haluttomuus, laiskuus, liikuntapaikkojen sijaitseminen kaukana kotoa, tulojen väheneminen, motivaation puute, välineiden sekä asusteiden puute, pelko kaatumisesta sekä sosiaalisen tuen ja seuran puute. Myös uskomukset liikunnan vaarallisuudesta seniori-iässä sekä lääkäreiden sekä muiden terveydenhuoltohenkilöiden välittämät varovaiset ja ehkä virheellisetkin asenteet liikunnasta voivat osoittautua esteiksi säännölliselle liikunnalle. Suurin syy seniori-ikäisellä liikunnan harrastamisen keskeytymiselle on kuitenkin vammautuminen. Kuntoutuksessa tuleekin kiinnittää huomiota kokonaisvaltaiseen terveyden ja toimintakyvyn kohentamiseen vamman täsmäkuntouttamisen sijaan. Kuntoutukseen voidaan usein helposti yhdistää arkitoimintaa palvelevia ja kuntoakin kohentavia harjoitteita, joilla on toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä vaikutus.

Senioriliikunnan tavoitteet

Senioriliikunnan tärkein tavoite on tavoite on edistää terveyttä, ylläpitää toiminta- ja suorituskykyä ja tukea luonnollista vanhenemista. Liikunta ylläpitää paitsi liikuntaelimistön, myös aivojen toimintaa sekä tarjoaa virikkeitä, haasteita ja tavoitteita sekä sosiaalisia kontakteja arjen iloksi. Liikunnalla on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia myös unen laatuun sekä ruokahaluun ikääntyneillä. Varsinkin ulkoilmassa toteutettu kestävyysliikunta vähentää unihäiriöitä ja lisää ruokahalua, jolloin energian ja ravintoaineiden tarve saadaan tyydytetyksi varmemmin.

Liikunta ja aktiivinen elämäntapa ylläpitävät tasapainoa ja kehonhallintaa. Niiden rooli korostuu iän myötä itsenäisessä kotona selviytymisessä. Hyvä tasapaino mahdollistaa turvallisen ja vaivattoman liikkumisen sekä ennaltaehkäisee kaatumistapaturmia. Lihaskunnon, reaktiokyvyn ja tasapainon kolmiyhteys onkin paras suoja kaatumisia vastaan, jota voidaan tasapainottaa vielä erilaisten apuvälineiden, liukuesteiden tai vaikkapa sauvakävelysauvojen avulla.

Syitä pysyä liikkeessä:

• Pysyt terveenä ja toimeliaana mahdollisimman pitkään

• Selviydyt jokapäiväisistä kotiaskareistasi itsenäisesti

• Pysyt solakkana ja vältyt kansansairauksilta

• Hidastat ikääntymisen aiheuttamia rappeutumismuutoksia

Liikunnalla ei voida estää vanhenemista, mutta muutoksia voidaan hidastaa:

• Liikunta vähentää ja hidastaa luonnollisia vanhenemismuutoksia

• Liikunta ylläpitää hyvää reaktiokykyä, tasapainoa sekä muita motorisia taitoja

• Liikunta edistää fyysistä ja henkistä terveyttä sekä jaksamista

• Liikunta ennaltaehkäisee monia sairauksia ja niistä johtuvaa rapistumista

• Liikunta pitää lihakset vahvoina ja kimmoisina

• Liikunta ylläpitää hapenkuljetuselimistön kuntoa eli sydämen, keuhkojen ja verisuonten toimintakykyä

• Liikunta pitää nivelet ja lihakset liikkuvina ja hyvinvoivina

• Pitää luut lujina ja ennaltaehkäisee luukatoa eli osteoporoosia

• Parantaa unen laatua ja ruokahalua


Lisää aiheesta: Liikkelle – Hyvän olon opas senioreille

Treenimestat vertailussa – minne mennä treenaamaan?


Kuntokeskuksia ja treenimestoja on moneen lähtöön. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole mieluinen kaikille. Tarkoituksenani on arvioida puolueettomasti kaupallisten kuntokeskusten, kaupungin liikuntatilojen, ulkoliikuntapuistojen sekä muiden kuntoilupuitteiden hyviä ja huonoja puolia. Tavoitteenani on antaa Sinulle, arvoisa blogini lukija, eväitä ja vinkkejä Sinulle parhaiten sopivien liikuntapaikkojen valintaan:)

Liikuttavaa väline- ja lajitestausta


Outdoor Gym, Waterbird, Fitness Bag, Zumba, Girya, Runner´s Gym, Power Wheels, Gymboss, Chair Gym, Avimotion… Mistä oikein on kyse?

Markkinoille tulvii uusia ja innovatiivisia kuntoiluvälineitä sekä liikuntamuotoja. Liikuttavan väline- ja lajitestauksen tavoitteena on antaa Sinulle puolueettomat asiantuntijakommentit lajien ja välineiden toimivuudesta, tehokkuudesta, hinta-laatusuhteesta sekä saatavuudesta. Kirjoitan ainoastaan sellaisista välineistä ja lajeista, jotka koen potentiaalisiksi ja joista löydän iloa, hyötyä sekä uutuusarvoa. Hauskaa on siis luvassa:)

Nyt vähän jännittää – pian on taas Kehon iän päivityksen aika!


Taas on kolme kuukautta kulunut edellisestä Kehon ikä -kuntokartoituksesta. Vähän ylikin. Edellinen testikaverini Finlandia sijoituspalveluyhtiön Mike Peltola otti ja muutti Helsinkiin. Nyt sain huokutelluksi mukaan uuden kaverin ja ensi viikon keskiviikkona olisi taas seurantamittauksen aika. Mike jatkaa kartoituksia ja kuntoilua Helsingin toimisteemme (Porkkalankatu 1) ohjeistamana. Tsemppiä sinne!

Tulostrendini on ollut laskeva. Siis positiivisessa mielessä. Lähdin liikkeelle 34 -vuotiaasta kropasta ja viimeksi ikää oli karissut lahkeista 2 vuoden verran. Eli 32 -vuotiaaksi olin itseni tsemppaillut. Toisaalta en kyllä kokenut luopuneeni mistään tai liikkuneeni enemmän. Noudatin vain Lasselta (Seppänen) saamiani neuvoja ja liikuin hieman tehokkaammin lenkkeillessäni. Käytönnössä tein intervalleja silloin tällöin ja pelasin harvakseltaan pallopelejä.
Nyt pian 39 -vuotta täyttävänä tavoitteeni on saavuttaa kolmikymppisen kroppa ja suorituskyky 40 -vuotissynttäreihini mennessä. Se vaatii varmasti pientä pinnistelyä. Suunnitelma on kuitenkin jo olemassa: Aion hiihtää hieman aikaisempaa enemmän tänä talvena, kaivaa fillarin esille työmatkataivalta varten viimeistään huhtikuun lopuilla, pelata säännöllisesti pappalätkää (kerran viikossa) ja käydä salillakin vähintään 1-2 kertaa viikossa. Katsotaan kuinka äijän käy:)
Olen (pian) kolmikymppinen, kolmikymppinen…

Huolien määrä on vakio – asenne ratkaisee elämänilon!?


Olen tässä pohtinut miten vaikeudet, harmit ja murheet tuntuvat kasautuvat tietyille ihmisille. Toiset taas tuntuvat paistattelevan Rouva Fortunan suosiossa ja elämä hymyilee päivästä sekä vuodesta toiseen. Miten se saattaakin mennä niin? Miksi toisia siunataan jatkuvalla onnella ja toisilla kurjuutta riittää?

Töissä on kiirettä ja kurjuutta, kotona ahdistaa, mitään ei ehdi eikä pysty harrastamaan (lapsetkin ovat niin pieniä, ettei
niiden kanssa voi tehdä mitään), ystävillä ja sukulaisilla on monenmoisia sairauksia ja itselläkin selkää jumittaa. Vikaa ja vaivaa tuntuu olevan jokaisessa asiassa, nivelessä ja ehdotuksessa. Kaikki on niin pielessä, kertakaikkisen pielessä!
Toisilla sen sijaan vaikeuksia ja ongelmia ei tunnu olevan ollenkaan. Haasteita ja hidasteita korkeintaan. Positiiviset ja iloiset asiat ottavat selkävoiton kaikista negaatioista. Kertakaikkisen kaikista!
Taitaapa kuitenkin olla niin, että toiset ovat “kuikkia ja toiset kaakkureita”: Toisilla positiivisuus ja elämänilo on perusluonteessa ja toiset suhtautuvat kaikkeen hieman (tai enemmänkin) negatiivisesti sekä varauksellisesti. Toiset säteilevät energiaa ympärilleen ja toiset tuntuvat imevän sen tyhjäksi koko lähiympäristöltään.
En tarkoita sitä, että kaikkien täytyisi olla perusluonteeltaan positiivareita. Enkä si-

tä, ettei empatiaa tulisi tuntea sukulaisten ja naapureiden sairasteluista. Elämä on kuitenkin melko lailla valoisampaa kun suhtautuu asioihin positiivisesti! Jokaisen meistä elämänpolkuun mahtuu paljon menetyksiä, luopumisia ja pieniä sekä suurempiakin murheita. Ratkaisevaa on, miten niihin asennoituu, ja kuinka niistä pääsee yli. Kun koettaa löytää kaikkialta ympäriltään positiivisia asioita ja keskittyy niihin negatiivisten sijaan, on elämä huomattavasti hauskempaa ja helpompaa!
Vuorovaikutuskin toisten ihmisten kanssa on kaksisuuntainen tie. Saat peilin lailla takaisin sen, minkä annat toisen kohdatessasi. Hymyilevä, iloinen ja toiset huomioonottava henkilö saa vastineeksi positiivista sekä huomioivaa kohtelua. Murjottava ja vaikeroiva yksilö saa vastaavasti osakseen surkuttelua sekä ruikutusta. Päätä itse kumman polun valitset: Voit nimittäin itse vaikuttaa ja paljon!
Positiivista viikonloppua!