Pedagogiikkaa kuntosalille -artikkelisarjan toisessa osassa Samuli Pentinniemi pureutuu motivaatioon ja taitojen oppimisen vaiheisiin.

Kun puhutaan taitojen oppimisesta ja opettamisesta on hyvä lähteä liikkeelle motivaation käsitteestä. Motivaatio on edellytys oppimiselle. Sen kautta saadaan energiaa tavoitella jotain. Motivaatio siis määrittää sen, kuinka palavasti ihminen haluaa oppia annetun tehtävän, esimerkiksi harjoittelun ahkeruudella mitaten.

Motivaatio – sisäistä vai ulkoista?

Motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon, riippuen syistä, joiden perusteella toimintaan osallistutaan. Sisäisestä motivaatiosta puhutaan, kun oppija osallistuu omasta halustaan, esimerkiksi tulee kuntosalille kehittääkseen omaa kuntoaan. Ulkoisesta motivaatiosta on vastaavasti kyse, kun toiminnan motiivina ovat palkkiot tai pakotteet. Yleisesti voidaan todeta, että ulkoisen motivaation kautta voi saada aikaan oppimista, tehokkaitakin tuloksia, mutta pidempiaikainen toiminta vaatii oppijoiden sisäistä motivaatiota.

Sisäiseen motivaatioon vaikuttavia tekijöitä ovat koettu pätevyys, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja autonomia. Koetulla pätevyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka oppija uskoo suoriutuvansa annetusta tehtävästä. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus taas kertoo siitä, miten oppija kokee olevansa osa ryhmää, voiko hän samaistua muihin tai auttaa muita suorituksissa. Autonomian käsitteen voisi avata siten, että oppijalla on mahdollisuus tehdä päätöksiä millaiseen toimintaan osallistuu tai kuinka hän voi olla mukana sen suunnittelussa.

Opettajalla on suuri vastuu oppimiselle suotuisan ilmapiirin luomisesta. Liikunta-alan kirjallisuudessa puhutaan usein motivaatioilmastoista, jotka jaetaan tehtävä- ja kilpailusuuntautuneisiin ilmastoihin. Kilpailusuuntautuneessa motivaatioilmastossa oppijat kokevat pätevyyttä verratessaan omia taitojaan muihin, kun taas tehtäväsuuntautuneessa ilmastossa arvostetaan yrittämistä ja omaa kehittymistä. Ilmastoissa on muitakin eroja, esimerkiksi autonomian määrä on suurempi tehtäväsuuntautuneessa ilmastossa.

Kuntosaliohjauksessa ja -opetuksessa opettajan kannattaa tavoitella tehtäväsuuntautunutta motivaatioilmastoa, koska sen kautta voi vaikuttaa oppijoiden sisäisen motivaation tasoon positiivisesti. Tämä on tärkeä asia oppimisen ja varsinkin viihtymisen näkökulmasta katsottuna. Se luo myös edellytyksiä pitkäjänteiseen harjoitteluun.

Taidon oppimisen vaiheet

Mitkä ovat tunnusomaisia piirteitä eri taidon oppimisen vaiheille ja millaisia haasteita ne tarjoavat opettajalle?

Motoristen taitojen oppiminen alkaa oppijoiden aktivoinnilla ja motivoinnilla. Opettaja pyrkii synnyttämään oppijoissa positiivisen ristiriidan, halun oppia. Tähän hän voi käyttää esimerkiksi mielenkiintoa herättäviä kysymyksiä. Oppijoissa tulisi herättää ajatuksia siitä, miksi juuri tämä taito kannattaa oppia.

Varhainen vaihe

Ensimmäisestä taidon oppimisen varsinaisesta vaiheesta käytetään nimitystä varhainen tai kognitiivinen vaihe. Tässä vaiheessa opettaja auttaa oppijoita luomaan mielikuvan opetettavasta asiasta. Tähän hän voi käyttää erilaisia instruktiotapoja, joilla voi varmistaa erilaisten oppijoiden huomioinnin. Näitä kävin läpi juttusarjan ensimmäisessä osassa.

Tehtävää kokeillessa oppijoiden suoritukset hakevat vielä oikeaa suuntaa, esimerkiksi kuntosaliliikkeissä he voivat jännittää vääriä lihasryhmiä. Tämä johtuu siitä, että he pyrkivät tietoisesti ohjaamaan suorituksiaan, myöhemmin kehittyvän automaation sijaan.

Opettajan rooli taidon oppimisen varhaisessa vaiheessa on ensisijaisen tärkeä. Oppimisen alkupuolella tunteet ovat voimakkaasti mukana suorituksessa. Voisikin sanoa, että tässä vaiheessa tehdään tärkeimmät ratkaisut taidon oppimisen kannalta. Jos suoritus tuntuu mielekkäältä, oppijat tallentavat sen paremmin muistiinsa. Epämiellyttävät kokemukset taas pyritään unohtamaan, eikä niitä haluta kokea välttämättä uudelleen. Kuinka sitten tällainen ristiriita voidaan ratkaista? Suoritus saattaa tuntua hankalimmalta juuri siinä vaiheessa, kun siitä tulisi saada positiivisia kokemuksia. Tämä tarjoaa opettajalle suuren haasteen.

Opettajan tulee selittää tehtävä niin hyvin, että oppijoille muodostuu kokonaiskuva opetettavasta asiasta. Liian pieniin yksityiskohtiin ei vielä kannata panostaa. Taidon oppimisen varhaisessa vaiheessa positiivisen palautteen antaminen korostuu. Oppijat saattavat kiinnittää huomiota suorituksen kannalta toisarvoisiin seikkoihin, joten opettajan tulee korostaa suoritusten ydinasioita. Tähän kannattaa käyttää apuna avainsanoja. Ne voivat itse asiassa vähentää oppijan tiedollista suorituksen ohjausta ja saada liikkeen “virtaamaan” paremmin. Yksi hyvä tapa on myös antaa oppijalle mielikuva suorituksen loppuasennosta, joka voi edesauttaa itse liikkeen suorittamista.

Ylipäätään ulkoisen palautteen määrä kannattaa pitää kohtuullisen korkeana taidon oppimisen varhaisessa vaiheessa.

Suurin koettuun pätevyyteen vaikuttava seikka lienee tehtävien vaikeus. Ammattitaitoinen opettaja pyrkii valitsemaan kaikille oppijoille heidän omaa taitotasoaan vastaavia tehtäviä, joissa on mahdollisuus onnistua. Tietysti liian helpotkaan tehtävät eivät tue oppimista, vaan saattavat aiheuttaa tylsistymistä.

Autonomia on yksi sisäisen motivaation osista. Taidon oppimisen varhaisessa vaiheessa opettajan kannattaa kuitenkin miettiä, kuinka paljon hän voi antaa valinnanvapautta oppijoilleen. Ennen perusasioiden oppimista opeteltavaa taitoa on vaikea soveltaa.

Ryhmään kuuluminen on tärkeää tässä vaiheessa. Jos opettaja on pystynyt luomaan tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston, oppijat pyrkivät tukemaan toistensa oppimista. Silloin pidemmälle ehtineet voivat auttaa muita esimerkiksi kertomalla, miten he kyseisen suorituksen oppivat. Samassa vaiheessa olevat voivat taas tukeutua toisiinsa, samaistua. Muidenkin kuin opettajan mielikuvien ja kokemusten jakaminen voivat edesauttaa koko ryhmän oppimista.

Harjoitteluvaihe

Taidon oppimisen seuraavaa vaihetta kutsutaan harjoitteluvaiheeksi. Tässä vaiheessa oppijoiden kokema pätevyys nousee usein korkeammalle, koska taito on kehittynyt tasolle, jolla harjoittelu tuntuu mielekkäältä. Opettajan antaman ulkoisen palautteen määrän ei tarvitse olla enää niin suuri. Oppijoita kannattaakin tässä vaiheessa kannustaa käyttämään sisäistä palautetta hyödykseen.

Opettajan tulee malttaa olla keskeyttämättä meneillään olevia oppimisprosesseja ja antaa oppijoille aikaa nähdä, tuntea ja kuulostella suorituksia omassa kehossaan. Opettaja voi keskittyä ohjaamaan harjoittelua ydinkohtien suuntaan esimerkiksi johdattelevien kysymysten avulla, ei niinkään antamalla valmiita vastauksia.

Opettajan tulee myös huolehtia siitä, että hän eriyttää opetustaan tarvittaessa rohkeasti. Suuremman ryhmän kanssa toimiessa osa oppijoista voi tarvita lisähaasteita toisia nopeammin. Yhteenkuuluvuuden tunnetta voi lisätä yhdistelemällä pareja tai pieniä ryhmiä samassa vaiheessa olevista oppijoista. Autonomiaa voi taas korostaa antamalla oppijoiden itse valita mihin harjoitteeseen he osallistuvat.

Jos taidon oppimisen varhaisessa vaiheessa opettajan tuli panostaa suorituksen kokonaiskuvan esiintuomiseen, harjoitteluvaiheessa voidaan korostaa myös suoritusten osia. Välillä kannattaa kuitenkin palata kokonaissuoritukseen. Osasuorituksia suosittelen käyttämään varsinkin haastavampien taitojen opettelussa.

Lopullinen vaihe

Taidon oppimisen lopullinen vaihe on automaation saavuttaminen. Olette varmasti kuulleet sanonnan “tulee selkäytimestä”. Tällä tarkoitetaan sitä, että motorista suoritusta ei tarvitse enää tietoisesti ohjata. Tässä vaiheessa oleva oppija pystyy keskittymään täysin sisäiseen palautteeseen ja ohjaamaan suoritusta sen kautta. Hän voi myös suunnata tarkkaavaisuuttaan liikesuorituksen ulkopuolelle.

Opettajalle haastavinta tässä vaiheessa lienee riittävän haastavien tehtävien ja oppimisympäristöjen tarjoaminen, jotta taito voi entisestään kehittyä. Hyviä tapoja kuntosaliharjoitteluun on esimerkiksi käytettävien välineiden muuttaminen, liikesuorituksen asentojen vaihtelu, tukipisteiden vähentäminen, suoritusnopeuden muuttaminen ja useamman nivelen liikkeen yhdistely.

Tässä taidon oppimisen vaiheessa oppijoiden sisäiseen motivaatioon voi vaikuttaa ottamalla heidät entistä enemmän mukaan päätöksentekoon, esimerkiksi tehtävien ja ohjelmien suunnittelussa. Yhteenkuuluvuuden merkitystä ei myöskään kannata jättää huomioimatta. Hyvä ryhmähenki voi olla suurin harjoittelun motivaatioon vaikuttava tekijä.

Lopullisen oppimisen vaiheeseen päästäkseen, varsinkin vaikeimpien taitojen osalta, voi oppijalla mennä vuosia. Kuntosaliharjoittelussa esimerkiksi laitteiden osalta automaation taso voidaan saavuttaa paljon nopeamminkin. Tietysti kuntosaleilta löytyy myös haastavampiakin tehtäviä ja usein suorituksilla pyritään tukemaan jonkin urheilulajin harjoittelua. Silloin tuttuja liikkeitä voidaan muokata lähemmäksi lajin vaatimuksia. Tässä lähinnä mielikuvitus luo rajoja.

Yhteenvetona taitoharjoittelusta voisin todeta, että opettajan tulee luoda ilmapiiri, jossa virheet nähdään mahdollisuuksina, eikä niitä tarvitse pelätä. Joskus harhaan kulkeminen voikin olla reitti oikealle polulle. Opettajan tulee tunnistaa pääpiirteittäin missä vaiheessa oppimisen vaiheessa ryhmä tai yksilö on menossa, jotta hän voi tarjota sopivia haasteita ja tarkoituksenmukaista, oppimista tukevaa palautetta. Oppimiselle tulee myös antaa aikaa. Se, että harjoittelun aikana tapahtuu muutosta suoritettavassa liikkeessä, ei välttämättä tue pidempiaikaista oppimista. Opettajan tulee antaa tilaa oppijan omalle prosessoinnille ja antaa mahdollisuus osallistua hänen oppimistaan koskevaan päätöksentekoon.

Muun muassa oppijalähtöisiä opetusmenetelmiä esittelen juttusarjan viimeisessä osassa. Mikäli taitojen oppiminen ja opettaminen kiinnostaa, suosittelen lukemaan Timo Jaakkolan teoksen Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu.


samuli-pentinniemi
Artikkelin kirjoittaja on Samuli Pentinniemi, liikuntatieteiden maisteri, liikunnan- ja luokanopettaja.

Lähteinä käytetty mm.

Ashworth, S. & Mosston, M. 2008. Teaching Physical Education. first online edition.

Heikinaro-Johansson, P., Huovinen, T. & Kytökorpi, L. (toim.). 2002. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan.

Jaakkola, T. 2010. Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu.

Numminen, P. & Laakso, L. 2001. Liikunnan opetusprosessin ABC.

Rintala, P., Ahonen, T., Cantell, M. & Nissinen, A. 2005. Liiku ja opi. Liikunnasta apua oppimisvaikeuksiin.

Saloviita, T. 2006. Yhteistoiminnallinen oppiminen ja osallistava kasvatus.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here