Päämäärätietoinen lapsi voi tietää jo varhain, mikä hänestä tulee isona ja moni liikunta-alalle päätynyt on itse ensin ollut valmennettava, josta tie on luontevasti vienyt myöhemmin valmentamaan ja kouluttamaan muita, seuraavia treenisukupolvia. Mun polkuni on ollut toisenlainen.

Lapsena liikunta ja urheilu on monelle luonnollinen osa elämää. Niin myös mulle. Alakouluikäisenä järjestimme isoveljeni kanssa monilajisia yleisurheilukilpailuja. Mun ykköslempparilaji oli keihäänheitto siihen aikaan lajissa menestyneen Tiina Lillakin innoittamana. Keihäinä toimivat isän tiluksilta karsimat poppelipuun rangat. Hyvin lensivät poppelikeihäämme, vaikka ne olivat kieroja kuin korkkiruuvit.

Liikkuminen oli muutenkin elämässä läsnä monella tapaa ja liikunnallisia harrastuksia oli laidasta laitaan: yleisurheilusta balettiin ja suunnistuksesta lentopalloon. Ulospäin suuntautuneena lapsena liikuin ennen kaikkea harrastusten sosiaalisen puolen takia, en niinkään tavoitteiden vuoksi tai liikuntakärpäsen pureman seurauksena. Maaseudulla asuvana kyyti järjestyi helpommin harrastuksiin kuin muuten vain kavereiden luona kyläilyyn, joten harrastuksia piti olla, jos halusi kavereita ilta-aikaan tavata.

Yläasteen loppupuolella liikkumiseen tuli stoppi. Koin ettei urheilu ole mun juttu ja vähitellen liikuntaharrastukset jäivät kokonaan. Pikku hiljaa myös ruokailutottumukset lähtivät väärille raiteille ja painoa kertyi huomaamatta. Ensimmäisen kerran ryhdyin tosissani laihdutuskuurille parikymppisenä ja karistin parissa kuukaudessa kitukuuridieetillä 15 kiloa. Painonpudotuksen jälkeen en voinut kuvitellakaan enää koskaan hankkivani kiloja takaisin, mutta kuinka kävikään? Seuraavat 10 vuotta elin enemmän tai vähemmän painon kanssa jojotellen – laihdutin yhteensä yli 100 kiloa, 15-25 kiloa kerrallaan. Kaava toistui joka kerta samana: tiukka kuuri ilman liikuntaa, ja kuurin jälkeen paluu “normaaliin elämään” ja vanhoihin elämäntapoihin, ja aina vastaan tuli sama ylläripylläri – paino palasi korkojen kera takaisin.

Minä nyt

Kuvat: Tapio Aulu – MOOVE Kuntokeskus

Nyt 42-vuotiaana takanani on yli 10 vuotta elämää normaalipainoisena, ja parhaillaan mulla on menossa seitsemäs vuosi säännöllisesti liikkuvana ihmisenä. Liikuntainnostus on vienyt kokeilemaan omia rajoja ja juoksemaan mm. puolimaratonin. Ravitsemussuosituksiin tutustuin joitain vuosia sitten ja toissavuonna kuntosalin juoksumatolla välähti kuin salama kirkkaalta taivaalta: musta tulee isona personal trainer! Illalla läppäri syliin, googleen hakusanat personal trainer -koulutus ja tuloksia tutkimaan. Trainer4Youn sivut vakuuttivat heti kattavuudellaan, tietopankki houkutti rekisteröitymään ja ennen kuin huomasinkaan olin ilmoittautunut pt-putkeen ja istuin Tampereen Hämeenpuiston Cumuluksen kokoustilassa sydän pamppaillen valmiina uuteen.

Opiskeluaikana työskentelin vielä päivätyössä graafisena suunnittelijana mainosalalla, jolta olin yli 20 vuotta saanut palkkani. PT-opintoihin lähteminen ex tempore oli alusta asti oma juttu ja päivänselvää, mutta tulevaisuuden työnäkymät eivät olleet vielä alkuunkaan selvillä. Miten yhdistää vanha ja uusi työ? Miten aika riittäisi molempiin?

PT-näyttökokeen jälkeen kouluttaja yllätti mut kysymällä kiinnostustani lähteä kokeilemaan siipiäni koulutustyössä. Otin haasteen vastaan ja kunnia tuntuu edelleen suurelta: minä, entinen sohvaperuna saan olla opetustyössä jakamassa liikunnan ilosanomaa osana todellista huippuasiantuntijatiimiä, josta löytyy osaajia liikunta- ja ravitsemustieteen, fysioterapian, ammattivalmennuksen, liikuntafysiologian sekä psyykkisen valmennuksen saralta. Ehkä juuri omakohtainen kokemukseni elämäntapamuutoksesta sekä kaikkien selitysten selättämisestä on se puuttuva palanen, jolla vahvistan huikeaa kouluttajatiimiämme.

Aiemmat pohdinnat kahden työn yhdistämisestä piti siis vaihtaa pähkäilyihin, miten kolme työtä on yhdistettävissä. Koin että ainoa keino niputtaa vanha ammattini graafisena suunnittelijana, personal trainerin työ sekä koulutustyökeikat, on ryhtyä yrittäjäksi, ja tämän vuoden alussa musta sitten tuli sellainen, täysipäiväinen yrittäjä.

Valmentaminen

Valmennustyössä mun sydän sykkii oman historiani takia erityisesti elämäntapamuuttujille ja liikuntaa aloittaville asiakkaille, mutta valmennan myös kokeneempia treenaajia. Jokaisella asiakkaalla on oma tarinansa, mutta uskon että tiedän ja tunnen vahvemmin syyt jojotteluun, huonoihin ruokailutottumuksiin ja haitallisiin elämäntapoihin kuin jos mulla ei olisi niistä omaa kokemusta, josta ammentaa. Voin auttaa asiakkaita samalla sekä ammatillisesti että tarjoamalla vertaistukea.

Kuvat: Tapio Aulu – MOOVE Kuntokeskus

Parasta pt- ja koulutustyössä

On mahtavaa saada todistaa elämäntapamuuttuja-asiakkaan kanssa tilannetta, jossa vain viiden viikon yhteisen valmennustaipaleen ja suhteellisen pienten muutosten jälkeen, asiakkaalle todetaan työterveydessä, että verenpainelääkkeen annostus pitää jo tässä vaiheessa puolittaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin todeta vilpittömästi, että teen työtä jolla on tarkoitus.

Saan työssäni tavata huikeita tyyppejä, kuunnella ja oppia koko ajan itsekin uutta. Saan auttaa ja olla koko sydämellä mukana, ihan vaan ihminen ihmiselle. Saan käyttää työssäni ominaisuuksia, jotka minussa on jo sisäänrakennettuna. Saan todistaa tilanteita, joissa asiakkaan päässä syttyy lamppu ja lampun syttyminen vie asiakkaan elämän uusille urille. Oivalluksia, onnistumisen iloa, välillä ehkä vähän kompurointiakin ja sellaisten jälkeen matka jatkuu taas yhtä oppimiskokemusta rikkaampana, varmenpana ja vahvempana.

Joten kun kaadut, nouse ylös, pyyhi polvet, korjaa ponnari ja jatka matkaa eteenpäin entistä päättäväisemmin.

Vappu

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here