Tuijotin itseäni peilistä. Ihastuneena. Tältäkö minä näytin? Minä se olin! Missä olin piileskellyt kaikki nämä vuodet?

Pullistin käsivarttani. Heiluttelin takamustani, uusia kurveja, lihaksia, suonia.

Sinkosin kaapin ovet auki ja kiskoin sieltä esiin kaiken mahdollisen. Ne saivat mennä. En halunnut nähdä enää yhtään rumaa vaatekappaletta, ruskeaa mummokalsaria, mustaa housua, säärisukkaa tai birkenstokkia.

Kuka kauhean väritön olinkaan ollut ennen syntymääni?

Minulla oli nälkä. Himoitsin oranssia, kirkkaan punaista. Liilaa, keltaista ja taivaan sinistä. Sidoin punapilkullisen huivin hiuksiini ja lisäsin huulikiiltoa.

Nettikaupasta tilasin nahkasaappaat ja muotiliikkeen tiukat farkut. Varpaankynsistä tuli vihreät ja rakennekynsistä iskivät kultaiset salamat. Joogamaton väri oli vanilja ja meditaatiosta tuli uskonto. Tuoksuin maailman hajuvesiltä, askeleeni kulki määrätietoisena.

Minä nostin rautaa ja hikoilin, hakkasin lekalla kiviä ja kiroilin. Suuni syöksi kipinöitä, piikkikorkoni savukiehkuroita. Seisoin kallionkielekkeellä, kiihkeä tuuli kiharoillani.

Liina
Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You-kouluttaja Liina Sievers.

Minulla oli ollut monta elämää ja kaikista olin selvinnyt hengissä. Entiseen ei ollut enää paluuta.

Oli aika nostaa kissa pöydälle.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here