Avainsana-arkisto: harjoittelu

Nivelten toiminnalliset roolit ja virheasennot – osa 2

Keho on yhteistyössä toimivien rakenteiden verkosto. Kun yhdessä kehon rakenteessa tapahtuu toimintaa, tapahtuu sitä myös viereisissä rakenteissa. Paikallisen virheasennon seurauksena virheliike siis kumuloituu niveltä ympäröivissä sekä sitä seuraavissa segmenteissä. Pitkäaikaiset virheasennot opettavat kehon toimimaan rakenteellisesti sekä toiminnallisesti väärin ja voivat johtaa rasitusvammoihin tai vakavampiinkin loukkaantumisiin.

Tässä artikkelisarjan toisessa osassa käymme läpi keskivartalon ja yläraajojen toimintaa ja virheasentojen vaikutuksia. Ensimmäisessä osassa keskityttiin alaraajoihin. Jatka lukemista Nivelten toiminnalliset roolit ja virheasennot – osa 2

Nivelten toiminnalliset roolit ja virheasennot – osa 1

Keho on yhteistyössä toimivien rakenteiden verkosto. Kun yhdessä kehon rakenteessa tapahtuu toimintaa, tapahtuu sitä myös viereisissä rakenteissa. Paikallisen virheasennon seurauksena virheliike siis kumuloituu niveltä ympäröivissä sekä sitä seuraavissa segmenteissä. Esimerkiksi polven sisäkierto eli pihtipolvisuus, aiheuttaa kyykkyliikkeissä lonkassakin huomattavaa sisäkiertoa, joka vaikuttaa jatkumona alaselän, rintarangan, kaularangan sekä olkanivelen asentoihin. Pitkäaikaiset virheasennot opettavat kehon toimimaan rakenteellisesti sekä toiminnallisesti väärin ja voivat johtaa rasitusvammoihin tai vakavampiinkin loukkaantumisiin.

Tässä artikkelisarjan ensimmäisessä osassa käymme läpi alaraajojen toimintaa ja virheasentojen vaikutuksia.

Jatka lukemista Nivelten toiminnalliset roolit ja virheasennot – osa 1

Mikä on liian kovaa ja liian paljon?

Taas kerran oli tänään puolensuomen sanomalehdessä, Kalevassa pohdittu liiallisen liikunnan vahingollisuutta. Sinällään hyvää tarkoittava, fiksuilla asiantuntijoilla auktorisoitu juttu antoi kuitenkin vahingollisen virheellisen kuvan siitä, mikä on todellisuudessa liikaa ja mikä liian vähän.

Kun arviolta joka kymmenes lajitoverimme kuolee huonon kunnon ja liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden seurauksena, on mielestäni turmiollista toitottaa kovaan ääneen marginaalisen vähemmistön, liikaa treenaavien ongelmasta! Joku voi pahimmillaan ottaa sanoman itseensä.

Turmiollisia liikuntamuotojako?

Artikkelissa oli nostettu esille kaksi liikuntamuotoa, kahvakuulaharjoittelu ja Crossfit, sen enempää perustelematta kyseisten lajien valintaa turmiollisimpien lajien kärkikastiin. Toki molemmat em. liikuntamuodoista ovat tehokkaita nimenomaan juuri toiminnallisuutensa ja kokonaisvaltaisuutensa vuoksi, mutta tekeekö se lajeista huonoja, haitallisia ja välttelemisen arvoisia?

Kustannustoimittajan kusetusta

Itse asiassa, kun osasi lukea artikkelin myös rivien välistä, paljastui sanoma varsin asiantuntevaksi. ”Trendikkäitä teholajeja kahvakuulaa ja Crossfitiä ei saisi harrastaa päivittäin”, oli viestin täsmällinen sisältö. Ja kommentti ”kohtuulliseltakin kuulostava kuntoliikuntamäärä voi olla liikaa, jos elimistöä kuormittavat samanaikaisesti muutkin stressitekijät”, kertoi oleellisen haastatellun asiantuntijan näkemyksestä ja kokemuksesta. Se kuitenkin jäi kertomatta, millaisia ongelmia seuraa liian vähäisestä aktiivisuudesta. Tai mikä sitten on sopiva määrä liikuntaa ja kuinka toimia, jos elimistöä kuormittaa samanaikaisesti myös fyysisesti tai henkisesti raskas työ tms. Palstatila ei vissiin riittänyt tärkeimpään?

Liika on liikaa makasi tai petasi

Liika on liikaa, sitä ei käy kieltäminen. Ja ongelma on todellinen etenkin kuntoliikuntaa aloittelevien noviisien keskuudessa. Itse asiassa yleisimmin pielessä ovat kaikki kuntoliikunnan osatekijät; harjoittelun määrä, kesto ja teho. Ja liikuntamuotokin valitaan omaan kuntotasoon nähden turhan haastavien liikuntalajien listalta.

Mikä sitten on liikaa ja mikä liian vähän? Se riippuu täysin henkilön taustoista, tavoitteista, kuntotasosta sekä harrastettavista liikuntamuodoista. Kolme kertaa viikossa voi olla liikaa. Etenkin silloin, kun harrastetaan erittäin kuormittavaa liikuntaa, kuten vaikka Bodypumpia, yksipuolisesti. Hyväkuntoiselle taas kaksi kertaa päivässä voi olla hyvinkin sopiva määrä liikuntaa, etenkin kun huomioidaan liikunnan monipuolisuus sekä harjoittelun, ravitsemuksen ja palauttavien toimenpiteiden suhde.

Tuloksekkaan kuntoilun ABC

Tuloksekkaasta kuntopolusta olenkin kirjoittanut jo useampaan kertaan, mutta kerrattakoon se vielä: A) Lisää ensin maltillisesti liikuntakertoja viikkoon ja pidättäydy lyhyissä, 20-40 minuutin treeneissä. B) Lisää sitten harjoitusten kestoa, mutta portaittain: Lisää 10-20 min kestoa ensin yhteen, sitten vasta useampaan viikoittaiseen liikuntatuokioon. C) Lisää vasta myöhemmin liikunnan tehoa ja korvaa halutessasi kunnon kohentuessa osa matalatehoisista harjoitteista kovatehoisemmilla treeneillä. Ja muista kuunnella kehoasi: Elvyttävää liikuntaa väsyneenä sekä stressaantuneena ja kunnon kohentamiseen tähtäävää treeniä hyvin palautuneena sekä motivoituneena…

Aina täysillä = Ei taaskaan sen kovempaa kuin viimeksi

Suurin ongelma etenkin monilla tavoitteellista kehonmuokkausharjoittelua harrastavilla henkilöillä on mielestäni asennoituminen harjoitteluun.  Treenataan aina täysillä, mikä ei ole fysiologisesti eikä mentaalisestikaan mahdollista (ainakaan puhtain paperein). Fiksu kuntoilija/ teholiikkuja ymmärtää palauttavien harjoitteiden, viikkojen ja jaksojen merkityksen. Ja kun aika on, niin silloin liikutaan oikeasti kovaa, eikä mukamastaastäysillä.

Tällaisin ajatuksin tällä kertaa,

T: Treenarisi Riku
Kuvat: Trainer4You -arkisto, Kuulahullu -tapahtuma 2012 Vuokatissa