Uusi D-vitamiinin saantisuositus on herättänyt keskustelua. Osa pitää suositusta aivan liian pienenä. Mutta mitä D-vitamiinista todella tiedetään? Ravitsemustutkija Jyrki Virtanen avaa asiaa.

Elettiin vuotta 2006. Yhdysvalloissa oli juuri saatu päätökseen jättimäinen Women’s Health Initiative -tutkimus. Kyseessä oli 90-luvun alussa aloitettu miljoonahanke, jonka pyrkimyksenä oli kartoittaa terveysriskejä keski-ikäisten naisten keskuudessa. Samalla haluttiin tutkia uusia lupaavia hoitomahdollisuuksia. Yksi tulokkaista oli D-vitamiini.

WHI oli laajamittainen, yli 160 000 henkilöä kattava tutkimus. Aineistosta poimittiin myös pienempiä otantoja, joista yhdessä tutkittiin kalsium- ja D-vitamiinilisän vaikutuksia.

Tässä osatutkimuksessa oli mukana reilut 36 000 naista. Puolelle heistä oli annettu kalsium- ja D-vitamiinilisää seitsemän vuoden ajan, puolelle taas lumevalmistetta. Ravintolisien oli odotettu ehkäisevät ennen kaikkea lonkkamurtumia, mutta myös muita luunmurtumia ja paksusuolen syöpää.

Toisin kuitenkin kävi. Vaikka kalsium- ja D-vitamiinilisä vähensivät lonkkamurtumien esiintyvyyttä, ei ero ollut tilastollisesti merkitsevä – se saattoi siis olla vain sattumaa. Luunmurtumien kokonaismäärään tai paksusuolen syövän ilmaantuvuuteen kalsium- ja D-vitamiinilisällä ei näyttänyt olevan mitään vaikutusta.

Vaikka lopputulos oli pettymys, ei D-vitamiinin matka päättynyt vielä siihen. Edelleen on paljon selvittämättä.

Nykytietoa D-vitamiinista

D-vitamiinin puutos näyttää väestötutkimusten perusteella liittyvän melkein kaikkien yleisimpien kroonisten sairauksien suurentuneeseen riskiin. Näihin kuuluvat esimerkiksi sydäntaudit, syöpä ja diabetes.

Kokeellisten tutkimusten tulokset eivät ole olleet yhtä lupaavia. D-vitamiinilisällä ei ole havaittu läheskään yhtä suuria hyötyjä kuin mitä väestötutkimusten perusteella olisi voinut olettaa, ravitsemustutkija Jyrki Virtanen Itä-Suomen yliopistosta huomauttaa.

Virtasen mukaan tähän mennessä tehdyissä kokeellisissa tutkimuksissa on ollut ongelmansa, esimerkiksi käytetty D-vitamiiniannos, suhteellisen lyhyt kesto sekä pieni tutkittavien määrä. Vaikka tutkimus olisi ollut suuri ja pitkäkestoinen, niin käytetty annos on todennäköisesti ollut liian pieni vaikutusten havaitsemiseksi, Virtanen jatkaa.

Women’s Health Initiative on nimenomaan yksi esimerkki tästä. Siinä tutkittaville annettiin vain 10 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä, jota osa asiantuntijoista pitää liian pienenä annoksena. Tutkimuksen tuloksia on perusteltu myös sillä, että tutkittavat eivät käyttäneet ravintolisää sovitusti.

Toisaalta tutkimukset, joissa on annettu isoja annoksia – esimerkiksi 100 mikrogrammaa päivässä – ovat olleet yleensä pieniä ja kestoltaan enintään vuoden. Niistä ei voida vetää johtopäätöksiä pitkäaikaisen käytön terveysvaikutuksista.

– Toisaalta isoillakaan annoksilla ei alle vuoden kestäneissä tutkimuksissa ole havaittu negatiivisia sivuvaikutuksia, joten D-vitamiini on ollut hyvin siedetty ja turvallinen, Virtanen korostaa. Toistaiseksi kuitenkin puuttuu näyttö isojen D-vitamiiniannosten pitkäaikaisen käytön mahdollisista haittavaikutuksista.

Voi tosin olla, hän täydentää, että kyse ei sinällään edes ole itse D-vitamiinista. Elimistön D-vitamiinitilaa kuvaava kalsidiolipitoisuus on nimittäin hyvä terveellisten elintapojen yleismittari.

– Koska auringon UVB-säteily ja kalansyönti ovat merkittäviä D-vitamiinin lähteitä, ja seerumin kalsidiolipitoisuudet ovat yleensä matalammat ylipainoisilla ja lihavilla henkilöillä, voi suuri seerumin kalsidiolipitoisuus olla vain osoitin runsaasta ulkoilusta, runsaasta kalan syönnistä ja normaalipainosta. Näiden tekijöiden tiedetään olevan terveyden kannalta hyödyllisiä.

Juuri tämän selvittämiseksi tarvitaan suuria, kokeellisia D-vitamiinitutkimuksia. Sellaisia tutkimuksia, joissa terveestä väestöstä kootulle tutkimusjoukolle annetaan riittävän suuria määriä D-vitamiinia useiden vuosien ajan. Yksi tällaisista tutkimuksista on suomalainen FIND-tutkimus.

Paljonko D-vitamiinia on riittävästi

Uudet Pohjoismaiset ravitsemussuositukset julkistettiin viime kuussa. D-vitamiinin saantisuositus nousi aikuisilla 7,5 mikrogrammasta 10 mikrogrammaan. Suositus on herättänyt keskustelua. On väitetty, että se on edelleen liian pieni. Kriitikkojen mukaan se ei riitä nostamaan elimistön D-vitamiinipitoisuutta kuvaavan kalsidiolin määrää riittävälle tasolle.

– D-vitamiinin saantisuositusten ristiriita perustuu ainakin osittain siihen, ettei ole konsensusta tavoiteltavasta seerumin kalsidiolipitoisuudesta. Osa katsoo, että 50 nanomoolia litrassa on riittävä pitoisuus, kun taas joidenkin mielestä pitoisuus pitäisi olla vähintään 75 nmol/l, Virtanen sanoo.

Yksi ongelma tässä tavoiteltavassa seerumin kalsidiolipitoisuudessa on se, ettei toistaiseksi ole standardoitua menetelmää seerumin kalsidiolipitoisuuden määrittämiseksi.

– Eri menetelmillä voidaan saada hyvinkin erilaisia tuloksia, joten eri tutkimusten kalsidiolipitoisuuksia ei voida suoraan verrata keskenään.Tämä tietenkin hankaloittaa tavoiteltavan kalsidiolitason asettamista.

Toisekseen elimistön vasteessa D-vitamiiniin on huomattavaa yksilöiden välistä vaihtelua. Sama D-vitamiiniannos lisää toisella seerumin kalsidiolipitoisuutta enemmän kuin toisella. Kaikkia syitä tähän ei tiedetä, mutta perintötekijöillä tiedetään olevan merkitystä.

Virtanen jatkaa, että vasteeseen vaikuttavia tekijöitä ovat myös muun muassa runsas rasvakudoksen määrä, joka vähentää vastetta, sekä kalsidiolipitoisuuden lähtötaso. Vaste on sitä suurempi, mitä alemmista pitoisuuksista lähdetään.

– Vielä ei ole kunnolla tietoa siitä, että mikä on tämän erilaisen vasteen merkitys D-vitamiinin terveysvaikutuksiin eli riittääkö joillekin jo pieni D-vitamiiniannos terveysvaikutusten saamiseksi vai vaaditaanko suurempia annoksia. Toisaalta, siitäkään ei ole kunnolla tietoa, että vaaditaanko joidenkin sairauksien riskin pienenemiseen suurempi seerumin kalsidiolipitoisuus kuin joidenkin toisten. Näiden seikkojen takia suurempia lisäyksiä D-vitamiinisuosituksiin tuskin tullaan näkemään ennen kuin tutkimustieto aiheesta lisääntyy, Virtanen toteaa.

Suomalaiset saavat D-vitamiinia suositusten mukaisesti

Suomalaisten ravintoaineidensaanti on pääosin hyvällä tasolla. Tämä selvisi tuoreesta Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Finravinto 2012 -tutkimuksesta. Ainoastaan raudan ja folaatin saanti jäi alle suositusten 25–64-vuotiailla naisilla.

Ravintolisiä ilmoitti käyttävänsä 43 prosenttia miehistä ja 64 prosenttia naisista.

D-vitamiinivalmisteita käytti työikäisistä miehistä 33 prosenttia ja naisista 55 prosenttia sekä ikääntyvistä miehistä 37 prosenttia ja naisista 60 prosenttia.

Miehet saivat ruoasta keskimäärin suositusten mukaisen määrän D-vitamiinia, mutta naisilla saanti jäi puutteelliseksi. Naisilla D-vitamiinivalmisteiden käyttö kuitenkin nostaa saannin suositellulle tasolla.

– D-vitamiinin saanti on lisääntynyt viime vuosina. Jos tavoiteltava pitoisuus on 50 nmol/l, niin siihen päässee jo melko helposti ilman D-vitamiinilisiä, kunhan syö säännöllisesti kalaa tai käyttää margariineja tai maitotuotteita, joita on täydennetty D-vitamiinilla, Virtanen sanoo.

Sen sijaan yli 75 nmol/l pitoisuuksiin voi olla vaikea päästä varsinkin talvella, joten silloin D-vitamiinilisän käyttö voi olla aiheellista.

– Tarkkaa suositusta annoksesta on hankala antaa, mutta yksi keino on käydä mittauttamassa kalsidiolipitoisuutensa ennen D-vitamiinilisän aloittamista ja uudestaan parin kuukauden päästä, jolloin näkee vaikutuksen kalsidiolipitoisuuksiin. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä laboratorioiden ja mittausmenetelmien eroavaisuudet, joten mittaukset olisi hyvä tehdä samassa paikassa, Virtanen sanoo.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here