Erään ryhmäliikuntatunnin tarina
Trainer4You-kouluttaja Liina Sievers kertoo erään ryhmäliikuntatunnin tarinan.Tarja viiskytvee aikoo aloittaa ryhmäliikunnan. Hän ajaa viisitoista kilometriä lähimpään kuntokeskukseen ja odotuksen sekaisin hytinöin jonottaa päästäkseen seuraavalle tunnille mukaan.Mukana on juomapullo, kaapin avain ja uudet trikoot jalassa. Huomaakohan kukaan, että ne ovat uudet, Tarja miettii.Salissa Tarja ottaa paikan takarivistä. Eturivissä kaikki varmaan tuijottavat. Ohjaaja näyttää kamalan hyvältä. Sillä on tiukat reidet ja hiukset ponnarilla. On se aika kauniskin. Ei sille uskalla mitään sanoa.Tarjalla on ollut polvi vähän kipeänä. Sen huomaa etenkin työpäivän aikana, kun nousee rappuja.Tunti alkaa. Tarja ottaa samat painot kuin kaikki muutkin. Ne tuntuvat aika painavilta. Alkulämmittely saa sydämen takomaan korvissa asti ja Tarja vähän kompastelee askelissaan. Nolottaa. Kaikki varmaan nauravat mielissään.Hypyissä Tarja huomaa, että hän laittoi liian löysät urheiluliivit päälle. Tai eivät ne mitkään urheiluliivit edes olleet, vaan tyttären vanhat imetysliivit, jotka Tarja otti käyttöön, kun muuten olisivat menneet roskiin. Rinnat pomppivat inhottavasti, ihoon koskee. Rintakehää on pakko työntää kaarelle eteen eikä askel voi olla kovin korkea. Se helpottaa oloa, paitsi, että alaselkään alkaa koskea.Ohjaaja antaa ohjeita mikrofonin kautta. Ei sillä näytä vielä olevan edes hiki. Tarjalla on selkä märkänä ja kainalot hiessä. Hän ei uskalla enää nostaa käsiä kovin korkealle, koska hikiläikät kasvavat kasvamistaan. Poskia alkaa inhottavasti punottaa, on aika tukala olo.Seuraavaksi otetaan painot käsiin, jotain ohjeita se ohjaaja antaa. Tarjalla hakkaa sydän ja vähän huimaa. Hän muistaa, ettei ole puolenpäivän salaattilounaan jälkeen syönyt mitään. Saankohan tunnin jälkeen syödä, Tarja miettii. Onkohan tästä tunnista mitään hyötyä, jos syö vielä illalla kotiin päästyään?Onneksi kassissa taitaa olla joku suklaapatukka. Ehkä se riittää. Tarjan mieli vähän kirkastuu. Mitä se ohjaaja sanookaan, jotain varvaslinjasta? Tarja ei näe kunnolla edessä kyykkäävän naisen takaa.Yhtäkkiä ohjaaja ilmestyy jostain Tarjan eteen, katsoo silmiin ja hymyilee. Ohjaaja kysyy, saako korjata hieman tekniikkaa. Hän neuvoo, miten polvi tulee ohjata kakkosvarpaan kanssa linjaan kyykätessä. Ohjaaja tarttuu lantioon, kääntää sitä ja sanoo, että alaselän notko on tärkeä säilyttää. On haettava tuki keskivartalosta, vatsaa hieman tiivistämällä.Ohjaaja ottaa pari askelta taaksepäin, seuraa muutaman toiston ja näyttää sitten peukkua. Tarjan polveen lakkaa koskemasta, kunhan muistaa vain pitää polven oikealla kohdalla ja viedä peppua tarpeeksi takaviistoon.Läheltä katsottuna Tarja näkee hikikarpalot ohjaajan kasvoilla. Aika ystävälliset silmätkin sillä on.Ohjaaja jatkaa matkaansa, käy välillä salin edessä ja neuvoo pitämään leukaa sisällä ja niskan pitkänä. Ohjaaja kuuluttaa, että tunnin jälkeen saa jäädä kysymään, jos haluaa.Tunnin lopussa tehdään vatsalihasliikkeitä. Ne ovat Tarjan mielestä hieman kummallisia. Käsiä ei rutistuksissa saisikaan pitää niskan takana ja osa liikkeistä tehdään seisten. Voiko tästä olla hyötyä, jos ei tunnu pahalta? Tuntuu aika kivalta, oikeastaan.Ihan viimeisenä himmennetään valoja ja pötkötellään matoilla. Tarja sulkee silmänsä ja venyttää itseään pitkäksi. Jännityksen jälkeen tulee rentoutus, olo tuntuu kevyeltä.Ohjaaja muistuttaa jokaista vielä syömään iltapalaa ja juomaan vettä. Tunnille saa tulla vain hyvin syöneenä, kuuluu komento. Se on tärkeää jaksamisen kannalta, ohjaaja jatkaa.[avatar user="Liina Sievers" size="thumbnail" align="right" link="http://www.trainer4you.fi/blogi/author/liina-sievers/" target="_blank"]Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You-kouluttaja Liina Sievers.[/avatar]Tarja ajaa väsyneenä ja hyvillä mielin kotiin. Jos hän nyt sitten ottaisi sitä iltapalaa, kun ohjaaja niin käski. Ensi kerralle hän päättää hankkia kunnon urheiluliivit, sellaiset samanväriset kuin ohjaajan pusero oli.