Trainer4You

View Original

Omasta linjasta kiinni pitäminen tuottaa parhaat tulokset: Timo Ahon personal trainer -tarina

Vuonna 2015, kun olin juuri päässyt armeijasta, minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Lähden joko Uttiin armeijan erikoisjoukkoihin kouluttautumaan ammattisotilaaksi tai lähden liikunta-alalle opiskelemaan personal traineriksi. Henkilökohtaisista syistä ”jouduin” valitsemaan jälkimmäisen vaihtoehdon ja voin sanoa, että en kadu päätöstäni lainkaan.Personal trainer koulutusputken aloitin vuoden 2015 syksyllä Trainer4Youlla. Suunnitelmia tulevaisuuden varalle oli jo olemassa, mutta ei sitä silloin osannut arvioida, että missä pisteessä sitä tullaan olemaan vuoden tai parinkaan päästä. Parasta PT -opinnoissa oli käytännönläheisyys, ”ahaa –elämykset” sekä se, että omiin tietoihin ja taitoihin sai varmennusta. Opinnoissa keskityttiin olennaiseen ja kaikki opiskeltavat tiedot sekä taidot olivat sellaisia, että niistä on takuulla hyötyä kentällä valmennustyötä tehtäessä.Parasta itse personal trainerin työssä on mielestäni yksittäisten treenien, harjoitusohjelmien ja harjoituskausien suunnittelu. Kun suunnitelmat viedään käytäntöön ja asiakas pääsee tavoitteisiin, on se konkreettista ja palkitsevaa. Ohjelmat ja suunnitelmat eivät olekaan vain numeroita ja kirjaimia paperilla, vaan niillä saavutetaan juuri se asiaa mihin olemme tähdänneet: Valmennettavan terveydentila, itsetunto, suorituskyky, elämänlaatu ja fysiikka paranevat ja juuri tämä on se, mistä itse henkilökohtaisesti saan eniten kiksejä.Oman urheilutaustani (yleisurheilu ja jalkapallo) takia valmennusfilosofiani on hyvin hmm…tuloskeskeinen. Vaikka toinen vahva osaamisalueeni on fysiikan muokkaaminen ja lihaksen kasvattaminen, en siltikään valmenna asiakkaitani "body building- tai fitness –tyyliin”. Mikäli pohjat eivät ole kunnossa, ei tuloksia voida saavuttaa pitkällä aikavälillä ja ilman loukkaantumisia.Harjoitusohjelmia suunnitellessani, uskon vahvasti siihen, että voimakkaat kontrastit periodisoinnissa tuottavat parhaita tuloksia fysiikan ja harjoittelijan motivaationkin näkökulmista. Kun harjoittelijan kestävyyspohja on kunnossa, voidaan seuravana keskittyä voiman hankintaan ja vasta sen jälkeen lähdemme valjastamaan hankittua suorituskykyä johonkin muuhun: Urheilijoilla lajiharjoitteisiin, räjähtävän voiman hankintaan sekä nopeuden kehittämiseen tai kehonmuokkaajilla lihasmassan kasvattamiseen, sillä kohonneilla voimatasoilla saamme enemmän rautaa liikkeelle, jolloin mekaanisen kuormituksen ollessa kovempi, myös se lihas kasvaa paremmin. Valmennan siis aina enemmän tai vähemmän atleettisesta näkökulmasta, valmennettavan lähtötason ja yksilölliset tarpeet huomioiden.Tällä hetkellä kalenterini on täynnä. Uskon, että syynä tähän on oma vahva valmennusfilosofia ja näkemys asioista sekä niistä kiinni pitäminen. Tietenkään eteenpäin ei voi mennä laput silmillä, ottamatta huomioon muiden ideoita, ehdotuksia ja näkemyksiä. Kaikkea voi soveltaa omaan työkalupakkiin ja niin pitääkin. Kukaan ei tiedä kaikkea. Kaikesta huolimatta kysymys on mielestäni siitä, millaisena pt:nä ihmiset sinut näkevät ja kohtaako edustamasi linja heidän tarpeensa sekä tavoitteensa. ”Kaikille kaikkea –linja voikin helposti kääntyä ”ei mitään yhtään kenellekään –linjaksi”.

Elän kuten opetan

Omat treenini rakentuvat saman ideologian ympärille, mitä valmennettavani toteuttavat. Suurempia tavoitteita ei oman harjoittelun suhteen tällä hetkellä ole. Tärkeintä on nyt pitää hyvää fysiikkaa yllä ja keskittyä asiakkaiden valmentamiseen sekä tukemiseen.Vaikka en parhaillaan suoritakaan mitään tutkintoa tai koulutusta, tiedostan sen, että opiskelu ei koskaan lopu tässä ammatissa. Erikoistuminen omaan mielenkiinnon kohteeseen ja syventyminen itsensä kehittämiseen mahdollistavat erottautumisen sekä paremman ja asiantuntevamman palvelun.Yrittäjän ei paljoa auta jäädä paikoilleen tai mukavuusalueelleen. Ratkaiseva askel henkilökohtaisessa elämässä tuli otettua tänä keväänä, kun irtisanouduin päivätöistä ja jäin täyspäiväisesti valmentamaan. Tietenkin tämä päätös vaati ”uhrauksia” ja tiedän kyllä, että tuo on dramaattinen ilmaisu, mutta fakta siitä huolimatta.Ymmärrän hyvin, ettei mikään kestävä rakennu viikossa, joten tein irtisanoutuessani toimintasuunnitelman: Paljonko minun pitää saada lisää valmennettavia, millä se hoituu ja miten annan täyden panokseni omalle tiimilleni. Suunnitelma toimi ja nyt olen tässä. Aion myös jatkossa suunnitella tekemiseni aina etukäteen, sillä kirjaamalla tavoitteet ylös ja keskittymällä oikeisiin asioihin, tulokset tulevat ennemmin tai myöhemmin. Sitä saa, mitä mittaa ja se kasvaa, mihin huomionsa keskittää.Teille, jotka harkitsette tai mietitte kokopäiväiseksi PT:ksi siirtymistä, annan omakohtaisen ohjeen: Miettikää ja suunnitelkaa valmiiksi mitä teette, miten teette ja mikä on se teidän oma juttunne, jolla erotutte kaikista muista. Olkaa myös pitkäjänteisiä, sillä halu tehdä unelmaduunia on varmasti enemmistöllä kova, mutta älkää haukatko liian isoa kakkupalaa kerralla. Hiljaa hyvä tulee ja oikea aika kyllä koittaa, kunhan näette riittävästi vaivaa sen eteen.

Asiakkaan suusta

”Olen ollut nyt puolitoista kuukautta Timon valmennuksessa. Salikokemusta minulla oli jo entuudestaan useammalta vuodelta. Salilla käynti alkoi kuitenkin alkuvuodesta "puuduttaa" ja tuntui siltä, että teen joka kerta samoja liikkeitä. Lisäksi en tiennyt treenaanko tarpeeksi monipuolisesti. Olin jo monesti miettinyt, että voisin johonkin pt:hen ottaa yhteyttä, mutta aina se jäi. No sitten MyPT:n kautta löysin Timon ja siitä se sitten lähti, joten me teimme kolmen kuukauden sopimuksen.Tämän valmennuksen aikana olen saanut oppia jo paljon uutta. Salitreenit ovat tulleet ihan erilaisiksi, kuin mitä ne ennen olivat. Muun muassa liikeparijutut olivat minulle ihan uusi juttu. Olen oppinut myös mm. kyykkäämään ja tekemään penkkipunnerruksia. Näitä kahta välttelin ennen, koska en hallinnut oikeita tekniikoita ja kyykkäämistä välttelin myös siksi, etten tiennyt rasittaako se liiaksi selkääni. Timo on huomioinut selkävaivat ohjelmoinnissa ja hän tarkistaa usein, onko selkääni vaivannut mikään.Useampaan liikkeeseen olen saanut pikkuhiljaa nostaa painoja, mikä myös on lisännyt motivaatiota. Kyllä välillä on treenien jälkeen ollut sellainen puolikuollut olo, mutta kuitenkin ihan voittajafiilis, kun on jaksanut treenin loppuun.Myös ruokajuttuja laiteltiin kuntoon ja suuri saavutus minulle, karkkia lähes joka päivä syövälle, on ollut se, että olen nyt pyrkinyt pitämän vain yhden herkkupäivän viikossa.On ihanaa, kun joku, eli Timo miettii minun puolesta mitä teen ja miksi, sekä katsoo, että tekniikat ovat kunnossa. Neuvoja olen saanut myös muulloin kuin virallisilla treenikerroilla, joko salilla törmätessä tai puhelimitse.  Tällä hetkellä fiilikset valmennuksesta on tosi hyvät, enkä ole katunut hetkeäkään, että Timon valmennukseen lähdin.”-Anna Kauppila-