Trainer4You

View Original

Paraskin valmentaja tarvitsee valmentajan - Sarin matka triathlonille

Sari on kilpahiihtäjän taustan omaava fysioterapeutti, joka kaipasi vuosi sitten uusia haasteita. Näitä hän päätyi etsimään T2M Seinäjoelta ja aloitti pian treenit personal trainerin Maijan kanssa. Matka on ollut täynnä uusia haasteita, onnistumisen tunteita ja hieman myös mustelmia. Vaikka Sarin oma urheilutausta on vahva, toteavat sekä Sari että Maija kokeneimmankin treenaajan tarvitsevan ajoittain valmentajaa.

 Sari_t2m

Liikkumisen vuosirenkaat

Tarkalleen vuosi sitten astuin innostunein ja odottavin askelin T2M:n ovesta sisään. Ehkä jopa vähän haastaen, löytyykö täältä nyt jotain uutta minulle.Olen koko ikäni harrastanut liikuntaa, kilpaillut, kuntoillut ja siltä väliltä. Naama kuolassa ja räkä poskella kaatunut maaliviivalle. Tarvitsen treenaamiselle jonkin tavoitteen, jonkin kisan. Osaan valmentaa itseäni, koska olenhan fysioterapeutti ja vanha kilpahiihtäjä. Treenataan niin että tuntuu ja on puoliraato. Painonhallinnan periaate: Turpa kiinni niin läskit lähtee. Mutta… En ole kehittynyt, kipuja kylläkin on tullut.Ensimmäiset tunnit T2M:lla olivat Maijan ohjaamat työpaikan Happitiimin harjoitukset. "Hidasta tahtia, tee tukiharjoitteita, lisää liikkuvuutta. Ja ennen kaikkea kuuntele kroppaa." Tajusin, että en olekaan täydellinen itseni valmentaja vaan joku muu tietää paremmin mitä tarvitsen, miten etenen ja miten syön.Jäin koukkuun, tahdoin lisää. Tunsin, kuinka monta kertaa leikattu lonkkani ei ollutkaan enää kipeä, jäykistynyt rankani alkoi liikkua. Kun ryhmätunnit loppuivat, jatkoin Maijan kanssa yksilöharjoituksia. Mietimme yhdessä, miten voisin harjoitella monipuolisesti ja mielekkäästi, itseäni haastaen.Niinpä marssimme valkun kanssa yhdessä tien toiselle puolelle Cycliin mSari2_t2maastopyörän hankintaan. Täysin uusi tuttavuus minulle lukkopolkimineen ja jousineen. Ensimmäisen lenkin jälkeen oli pakara mustelmilla, naarmuja lapojen välissä, kyynärpäät arkana ja paidan selkämys jäkälissä. Mutta silti hymyilin. Hymyilin leveämmin kuin pitkään aikaan. Olin ollut valkkuni kanssa Seinäjoen Joupiskalla harjoittelemassa (=opettelemassa). Jalat kiinni polkimissa, pyörä vei naista eikä nainen pyörää.Ja kuinka Maija tsemppasi minut maastolenkillä ajamaan kivikkoisen laskun: "Sä pystyt siihen." Ja mä pystyin!

Itsensä haastamista valmentajan kanssa

En ole koskaan tykännyt juoksemisesta. Raskasrakenteinen ja hidas kuin etana. Lonkkia sattuu ja on tylsää. Entä uiminen. Karmea tunne kun vesi tulee naamalle, hallitsemattomasti. Henki salpaantuu ja tuntuu että tukehtuu. Pyöräilykään ei kuulu lempilajeihini, paitsi maastossa. Siellä ei tuule eikä rekat ajat kylkeä viistäen ohi.Ja mitä meninkään tekemään viime kesänä. Minut houkuteltiin Vaasa Sun City Triathlonin pikamatkalle. Ja yht`äkkiä huomasin olevani märkäpuvun kanssa meren aallokoissa. Minä, joka inhoan kylmää vettä enkä osaa uida. Ja kyllä. Suoriuduin maaliin. En hukkunut, vaikka järjestäjien kanoottimiehet kyselivät yhtenään, jaksanko. Minä nautin koko rahan edestä +16 asteisessa vedessä.Siitä se sitten lähti. Itsensä voittamisen tunne oli sanoinkuvaamattoman hieno. Vaikka olen ollut monenlaisissa kilpailuissa elämäni aikana, niin mikään niistä ei ole saanut aikaan sellaista fiilistä. Sellaista tunnetta, että pystyin siihen. Vaikka tulostaulukossa olin kärkipäässä, väärinpäin luettuna, se ei haitannut. Vaan se, että minä uskalsin ja minä pystyin.Ja jäin taas kerrasta koukkuun. Tätä tahtoo lisää. Tahdon oppia uimaan, vapaauintia. Tahdon voittaa pelkoni ja uskaltaa laittaa kasvot veteen pelkäämättä, että tukehdun. Että uskallan uida enemmän kuin 400 metriä. Että opin nauttimaan juoksemisesta. Ja siitä, että viiletän pyörällä tuulta uhmaten. Ja niin löysin itseni taas Maijan ”hellästä” huomasta, Triathlon Start ryhmästä. Nyt jo sukellan, liu`un ja vedän jopa käsillä. Pala kerrallaan ollaan harjoiteltu. Ja harjoitellaan. Kohti kesää. Yhdessä tiimin kanssa.Liikunta on tällä hetkellä vahvasti mukana arjessani. Inhoan aikaisia aamuja, mutta Lauran aamun voimatunnit ovat niin mahtavia, että aamukin tuntuu ihanalta. Tärkeintä on, että se tuntuu hyvältä ja tuo omalta osaltaan sisältöä ja elämänlaatua. Tunnen kroppani, haastan sitä ja olen sille armollinen. Rankan työpäivän jälkeen on joskus vaikea vetää treenivaatteita päälle, mutta jo muutaman askeleen jälkeen ei voi muuta kuin tuntea mielihyvää. Mieli on nollaantunut, kroppa väsynyt ja uni tulee odottamatta.Olen vihdoin oppinut kuuntelemaan itseäni, tasapainottamaan työn, kodin ja harrastukset. Kroppaa kuunnellen, toipuen ja opiskellen. Tiedän, että elämäni parhaat vuodet ovat vasta edessä. Kun kaadutaan, noustaan ylös! Kiitos Maija ja Laura, tästä on upea jatkaa yhdessä kohti tulevia haasteita!

"Paraskin valmentaja tarvitsee valmentajan."

Maija_kasvokuvaOlen Maija Koskimäki, Personal trainer & ravintovalmentaja sekä fysioterapeutti. Työskentelen T2M Seinäjoella valmentajana kestävyysliikkujien sekä kuntoutujien parissa. Yrittäjyyden lisäksi toimin kouluttajana Trainer4Youlla sekä toimin osa-aikaisena opettajana Seinäjoen ammattikorkeakoulun fysioterapian opinto-ohjelmassa.Sarin valmentaminen on ollut ja on mukavaa! Sarin taustat ovat vahvasti kilpaurheilussa ja hänen harjoitustapansa ovat hyvin tavoitteellinen. Sarin tavoitteet ovatkin olleet alusta alkaen hyvin selkeät: toimivampi keho ja vähemmän kipuja ja kolotuksia. Tavoitteita on tullut matkanvarrella lisää ja ne ovat muovautuneet eteenpäin edistymisen myötä. Yhteinen matkamme Sarin kanssa on ollut antoisa ja hyväntuulinen, Sari iloitsee jokaisesta onnistumisesta ja hänen positiivisuutensa tarttuu ympärillä oleviin ihmisiin.On aina ilo huomata, kuinka kovalla innolla Sari käy haasteisiin kiinni. Nainen motivoituu nimenomaan haasteista joiden eteen täytyy tehdä töitä. Sarin kehon liikkuvuus on parantunut ja sitä kautta myös liiketekniikat ja niiden hallinta. Sarin kanssa on harjoiteltu maastopyöräilyä. Laji oli Sarille täysin uusi mutta nainen sitäkin innostuneempi.Maastopyöräilystä Sari siirtyi T2M triathlon Start-ryhmän treeneihin, joissa mennään eteenpäin sopivin askelin. Sari on oppinut valmennuksen kautta sovittamaan treenit paremmin arkea tukevaksi. Lisäksi Sari on oppinut kuuntelemaan paremmin omaa jaksamistaan ja huolehtimaan palautumisestaan.On selvää, että paraskin valmentaja tarvitsee valmentajan. Valmentajan kautta avautuu uusia näkökulmia asioihin ja usein valmentajan kautta tekemisen määrä ja laatu järkevöityy paremmin tavoitteita vastaaviksi. Kestävyyslajeissa, kuten juoksu ja triathlon, myös lajiominaisuuksien lisäksi tekniikan kehittämiseen kannattaa panostaa ja siinä taitava valmentaja huolehtii eteenpäin menemisestä. Hyvä valmentaja antaa aina tukensa, myös heikolla hetkellä. Ja antaa parhaan osaamisensa valmennettavien käyttöön.Valmentajan työssäni painotan yksilöllisyyttä ja sen huomioimista. Myös vuorovaikutus valmennettavan kanssa on tärkeää. Mielestäni valmennus syntyy juuri vuorovaikutustaitojen kautta. Positiivisuus ja kannustaminen on oma juttuni valmentajana, tehdään asiat hyvällä fiiliksellä vaikka tavoiteltaisiinkin vakuuttavia tuloksia terveyden tai kunnon kannalta. Valmennus ei myöskään saa vähentää asiakkaan voimavaroja ja hyvinvointia arjessa, vaan nimenomaan lisätä sitä. Jokaisella meistä on vahvuudet ja yritän valmentajana tuoda enemmän niitä esille kuin heikkouksia.