Trainer4You

View Original

Polkuni T4U-kouluttajaksi: Tommi Jalomäki

Kävelen lukion käytävää matkalla kohti opinto-ohjaajan huonetta, mukanani tekemäni urasuunnitelma. Tällainen tuli jokaisen lukiolaisen tehdä ja opinto-ohjaajan tehtävä oli auttaa meitä uravalinnoissa. Minun urasuunnitelmassani luki, että haluan yksityiseen kouluun opiskelemaan personal traineriksi. Pyörittelin ajatusta päässäni: Personal trainerina pääsisi nopeasti käsiksi käytännön työhön, eikä minun tarvitsisi istua koulun penkillä useita vuosia. Lisäksi pelkkä ajatus koutsin statuksesta sai ryhtini suoristumaan ja hymyn huulille - kuinka siistiä olisi voida sanoa olevansa henkilökohtainen valmentaja!Vierailu opinto-ohjaajan luona ei päättynyt aivan kuten olin kuvitellut. Opon ylipuhumana hain muutamaan korkeakouluun ja jätin siinä vaiheessa haaveet personal trainerin ammatista. Opiskelupaikkaa ei sillä yrittämällä irronnut, joten tein jonkin aikaa erilaisia pätkätöitä. Yhdessä vaiheessa opiskelin restonomiksi puoli vuotta, mutta huomasin nopeasti, että tämä ei ollut minun juttuni. Kokeilu itseasiassa vahvisti entisestään tunnettani siitä, että haluan työskennellä liikunnan ja hyvinvoinnin parissa. Niinpä päätin hakea opiskelemaan fysioterapeutiksi ja hierojaksi, joista jälkimmäiseen pääsin sisään vuonna 2015. Samana syksynä aloitin kauan haaveilemani personal trainer opinnot. Vuoden 2017 alussa aloitin myös fysioterapian opinnot ammattikorkeakoulussa sekä kouluttamaan personal trainereita Trainer4Youlla.Vaikka ympyrä on nyt tavallaan sulkeutunut ja muutaman mutkan kautta olen päätynyt toteuttamaan lukioikäisen minän haaveet, olen kuitenkin kiitollinen opolle tämän neuvoista. En usko, että lukion jälkeen motivaationi pt-hommia kohtaan olisi ollut niin kova, kuin mitä se nyt on. Silloin pt:n ammatti houkutti ehkä enemmän pinnallista syistä: olisi coolia olla koutsi ja status houkutti enemmän kuin sisäinen halu auttaa ihmisiä parempaan kuntoon. Nyt syyt toiminnan taustalla ovat selkeät ja miksi-kysymykseen on helppo vastata. Toimintaani alalla ohjaavat vahvasti arvot sekä halu auttaa. On selvää, että työllä on oltava muukin merkitys kuin vain status ja rahallinen korvaus.

Koripallosta voimaharjoittelun pariin

Lapsena olen pudonnut siihen kuuluisaan liikuntapataan. Liikunta on ollut lähellä sydäntäni koko nuoruuden ajan ja olen juossut pallon perässä jo siitä lähtien kun opin kävelemään. Juurikin pallopelit ovat olleet lähellä sydäntäni ja nuorena koripallo nousi ykköslajiksi. Pelasin maajoukkueessa 15-16 –vuotiaana, mutta harmillisesti alaselän loukkaantuminen vei pelitauolle. Kuntoutus toi mukanaan kiinnostuksen voimaharjoittelua kohtaan ja ennen kun huomasinkaan, oli kehonrakennus vienyt mennessään ja pikkuhiljaa koripalloharrastus jäi pois. Nykyisin viihdyn edelleen salilla ja voimaharjoittelun parissa, mutta kehonmuokkaustavoitteet ovat vaihtuneet tekniikka- ja taitotavoitteiksi. Harjoittelenkin paljon kehonpainolla tehtäviä liikkeitä.

Elä kuten opetat?

En tiedä onko olemassa sellaista valmentajaa, joka ei olisi kokenut kaikille tuttua kliseetä: Valmentaja auttaa asiakkaita hyvinvoinnin parantamisessa, mutta unohtaa huolehtia itsestään.Näin kävi minulle viime keväänä ja jouduin koettelemaan jaksamiseni rajoja. Fyssariopinnot yhdistettynä yrittäjyyteen tekivät päivistä pitkiä ja välillä huomasin tekeväni hommia yön pikkutunneille asti. Opintojen alussa en malttanut luopua työmäärästä, mutta rankan kevään jälkeen on kuitenkin ollut pakko opetella sanomaan joillekin töille ei. Aikataulutus ja priorisointi ovat yrittäjän tärkeimmät työkalut. Liialliseen suorittamiseen tai kiirehtimiseen ei pidä sortua.

Somessa ei kannata olla vain siksi, että se on nykypäivää

Moni saattaa tuntea minut Jalosaurina tai tunnistaa Tikiksen kuvista ja videoista. Päätin hiljattain luopua Jalosaur nimestä ja jatkaa toimimista omalla nimelläni. Jalosaur on minusta hyvä ja mieleenpainuva nimi, mutta jatkossa haluan tulla tunnetuksi omalla nimelläni. Sosiaalisen median sisältö tulee edelleen säilymään samanlaisena, toki jatkuvasti kehittyen, mutta nimi vain muuttuu.Vuonna 2013 alkoi ilmestyä ensimmäisiä suomalaisia naisten pitämiä fitnessblogeja. Vitsailimme kavereiden kanssa, että tulisiko mukaan lisätä yksi miespuolinen treenaaja, Jalosaur. Vaikka sillä kertaa idea jäi vain ajatuksen tasolle, 2014 päätin laittaa oikeasti hommat aluilleen. Aloin julkaista blogimaisia tekstejä sekä videoita, joiden ideana oli testata erilaisia treenejä ja tehdä niistä julkaisuja.Blogini lähtikin ihan mukavasti leviämään Facebookissa kavereiden hehkutuksen siivittämänä. Todellinen ”läpimurto” tapahtui kuitenkin Instagramin puolella, kun Tikis treenimedia bongasi minut ja tykkäsi menosta. Sitä kautta päädyimme tekemään aluksi pienimuotoista yhteistyötä ja nykyisin jo vähän enemmän. Somenäkyvyyteni kasvun taustalla vaikuttavat voimakkaasti erilaiset yhteistyöt.Nykyisin erilaisia treenimedioita löytyy blogien, Instagramin, YouTuben ja muiden sosiaalisen median kanavien kautta valtava määrä. Yksi asia, mikä erottaa usein menestyvän tekijän muista, on taustalta löytyvä punainen lanka. Sisällöstä on oltava löydettävissä joku yhteneväisyys ja ajatus taustalta. Minulle some on tärkeä kanava olla vuorovaikutuksessa asiakkaideni kanssa sekä hankkia uusia valmennusasiakkaita. Tähän tarkoitukseen omia kanavia kannattaakin hyödyntää, ei pelkästään kuvien satunnaiseen postailuun siksi, että niin kuuluu tehdä.Seuraa Tommia Instagramissa @tommijalomaki