Ville Mäntymaan nousujohteinen jääkiekkoura päättyi dramaattisesti taklauksiin. Urheilija on löytänyt uuden ilon valmentamisesta ja muiden auttamisesta.

Ville Mäntymaasta olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tulla pesäpalloilija, sillä hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi Seinäjoella ja hänen isänsä pelasi aikanaan pesäpalloa maan korkeimmalla sarjatasolla.

Hän harrasti lapsuudessaan sekä pesäpalloa että jääkiekkoa. Lahjat sekä taustat olisivat puoltaneet pesiksen valintaa päälajiksi, mutta jääkiekon suuremmat mahdollisuudet vetivät hänen kohdallaan pidemmän korren.

Perheen muuttaessa isän työn perässä Tampereelle Villelle aukesi paremmat olosuhteet jääkiekon tavoitteelliseen harrastamiseen. Hän siirtyi C-juniori-ikäisenä Tapparaan. Siellä valmennuksen taso, harjoitteluolosuhteet sekä oma motivaatio treenaamiseen vain kasvoivat ja kova työ tuottikin pian tulosta: Ville valittiin vuonna 2001 Pohjola-leirin (ensimmäiset maajoukkuevalinnat) parhaaksi puolustajaksi.

Jo seuraavalla kaudella nuorukainen pelasi Tapparan liigamiehistössä, joka voitti keväällä Suomen mestaruuden. Vuonna 2003 toteutui myös yksi unelma, kun NHL-seura Anaheim Mighty Ducks varasi Villen yhdeksännellä kierroksella.

Ura jatkui Tapparan liigajoukkueessa, jossa peliaika oli tiukassa. Kausi päättyi kuitenkin jälleen mestaruusjuhliin, kun Tapparan A-juniorit pääsivät nostelemaan voittopokaalia finaaliputken päätteeksi.

Seuraavat kaksi kautta menivät vielä kohtalaisen pienellä roolilla Tapparan liigajoukkueessa, vaikka kaudella 2006–2007 Ville pelasikin jo kaikki 56 runkosarjapeliä sekä pudotuspelit päälle.

Läpimurto Jypissä

Kaksivuotinen sopimus Jyväskylän JYPin kanssa sai Mäntymaan uran kovaan nosteeseen. Vaikka juuri kukaan ei Risto Dufvan valmentaman JYPin mestaruuteen kauden 2008–2009 alussa uskonutkaan, oli se pelaajille kauden päätteeksi jo lähes itsestäänselvyys.

Kärpät kaatui finaalisarjassa puhtaasti 4–0 ja Mäntymaa oli puolustajien pistepörssin sijalla 8. sekä joukkueen tehokkain puolustaja ja koko liigan pakeista eniten jääaikaa saanut pelaaja.

Mestaruusjuhlien jälkeen Ville siirtyi Ruotsin Elitserienissä pelaavan Frölunda HC:n joukkueeseen kaksivuotisella sopimuksella. Sieltä hän koki saaneensa juuri sen mitä lähti hakemaan.

“Jääkiekko on Ruotsissa pelaavampaa, kiekollisempaa, nopeampaa ja taitavampaa kuin kotoisessa liigassa. Vaikka olin saanut jo suurempaa kiekollista roolia, niin koin edelleen, että juuri kiekollisessa pelissä olivat suurimmat kehittämisalueeni”, Ville kuvasi motiivejaan länsinaapuriin muutosta.

“Pelitaitojen lisäksi koen, että kasvoin myös ihmisenä ja kykenin kehittämään niin pelillisiä, fyysisiä kuin myös henkisiä heikkouksiani Frölundan vuosinani. Lähtisinkin sinne koska tahansa uudestaan”, Ville summaa kokemuksiaan Elitserienissa vietetyistä vuosista.

villemantymaa-01

Kohtalokas kausi Kärpissä

Ville palasi kotoiseen SM-liigaan maaliskuussa 2011 tehtyään jälleen kaksivuotisen sopimuksen, tällä kertaa Oulun Kärppien kanssa. Joukkueessa oli paljon samoja elementtejä kuin Frölundassa ja Ville koki menevänsä henkilökohtaisesti koko ajan eteenpäin ja pelaavansa Kärpissä uransa parasta jääkiekkoa.

Toinen Kärppäkausi oli kuitenkin Villen uran näkökulmasta kohtalokas. Hän sai lyhyen ajan sisään kaksi vakavaa aivotärähdystä, joista jälkimmäinen lopetti Suomen A-maajoukkueessakin 17 ottelua pelanneen huippukiekkoilijan uran kokonaan.

Puolen tunnin tajuttomuus sekä kahden päivän pyyhkiytyminen pois muistista kertoivat Villelle sen, että nyt ollaan vakavan päätöksen äärellä. Sairausloman piti kestää vuoden, mutta jo marraskuussa 2013 ilmoitettiin julkisesti Mäntymaan lopettaneen uransa.

Loukkaantumisen jälkeiset 9 kuukautta olivat toipumisen näkökulmasta todella haastavaa aikaa. Henkistä toipumista hidasti jatkuva fyysinen pahoinvointi.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana jo sängystä ylös nouseminen edellytti itsensä voittamista ja tuttujen naamojen kohtaaminen oli vaikeaa sekä todella tunteikasta. Perhe ja Kärppäyhteisö olivat kuitenkin tärkeänä tukena ja syksyllä alkanut neurologinen sekä traumapsykologinen kuntoutus auttoivat Villeä pääsemään pikku hiljaa takaisin elämänsyrjään kiinni.

Intohimon liekki syttyi pikku hiljaa

Valmentaminen ei ollut missään vaiheessa käynyt Villen mielessäkään, kun Kärppien B-junioreiden vastuuvalmentaja Aki Näykki heitti Villelle mahdollisuuden lähteä mukaan joukkueen valmennustiimiin.

Hän sai vapauden osallistua toimintaan täysin jaksamisensa ja fiilistensä pohjalta. Aluksi Ville saapuikin hallille vain 10 minuuttia ennen treenien alkua. Pian hän kuitenkin huomasi saapuvansa sinne jo paria tuntia ennen harjoituksia ja kohta hallilla kuluivatkin jo päivät aamusta iltamyöhään. Uusi intohimon liekki oli syttynyt, joka oli koko kuntoutumisprosessin kannalta todella merkittävä tekijä.

Valmennustyön lisäksi Villelle tarjoutui myös mahdollisuus lähteä opiskelemaan personal traineriksi Trainer4Youn koulutusputkessa.

“Se ylitti iloisesti kaikki odotukseni. Yllätyin koulutuksen laajuudesta, kouluttajien osaamisesta sekä alan ammattimaisuudesta”, Ville hehkuttaa.

“Harmittelin vain sitä, etten ollut ymmärtänyt näitä fyysiseen harjoitteluun, ravitsemukseen ja palautumiseen liittyviä asioita jo urheilu-urani aikana, sillä niistä olisi ollut paljon hyötyä jo silloin”, Ville painottaa.

”Koin koko koulutuksen ajan paljon oivalluksia ja ahaa-elämyksiä. Etenkin liikkeiden ja liikkumisen analysointi, ravintopuoli sekä kestävyysharjoitteluosuus opettivat ymmärtämään, miksi mitäkin tehdään ja miten se vaikuttaa kroppaan sekä suorituskykyyn”, Ville täydentää.
villemantymaa-02

Uran jälkeinen tyhjiö

Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu paljon huippu-urheilijan uran jälkeisestä tyhjiöstä eli siitä, kuinka helposti urheilija turhautuu, syrjäytyy tai sortuu alkoholiin aktiiviuransa lopetettuaan.

Ville kertookin ymmärtävänsä kokemustensa pohjalta erittäin hyvin tyhjiöön putoajia.

”Kun urheilija ansaitsee paikkansa ja arvostuksensa suoritustensa pohjalta, ei vastaavaa ‘hierarkiaa’ enää ole reaalimaailmassa. Etenkin joukkuelajit tarjoavat mahdollisuuden koko tunneskaalan elämiseen ‘turvallisessa ympäristössä’. Uran loputtua mielessä kalvavat kysymykset: kuka oikein olen ja mitä hyötyä minusta on maailmalle?

“Jokainen pölyttyy ja olet uran loputtua nobody ennen kuin olet osoittanut olevasi jotain muuta. Siksi on tärkeää, että löydät uuden jutun, jossa arvostat jälleen itseäsi”, Ville kuvaa uran jälkeisiä tuntemuksia.

Sama laji eri perspektiivistä

Ville kokee personal trainer -koulutuksen avanneen hänen silmiään. Hän kokee entistäkin kokonaisvaltaisempaa kiinnostusta rakastamaansa lajia, jääkiekkoa kohtaan.

Vaikka laji on edelleen sama, avaa sen tarkasteleminen valmentamisen, vuorovaikutuksen, fysiologian sekä psyykkisen valmennuksen kautta täysin uusia ulottuvuuksia. Ne samat kicksit, joita Ville koki vetäessään edustamansa joukkueen pelipaidan päälleen, ovat palanneet, mutta nyt peliä käydään vaihtopenkin takaa vaihtoaitiosta.

Ville kertoo saavansa nyt parhaat fiilikset muiden auttamisesta.

”Kun kykenen vaikuttamaan positiivisesti valmentamieni ihmisten hyvinvointiin, suorituskykyyn tai pelisuoritukseen, olen todella onnellinen. Antaminen on itse asiassa usein vahvempi kokemus kuin saaminen. Se on kuin nappisyöttö kaverille, josta saa maaliakin suuremman tyydytyksen. Kun pystyn hyödyntämään urheilusta saamiani kokemuksia muiden hyväksi, koen jälleen olevani arvokas ja tekemiseni merkitykselliseksi”, Ville kuvailee kokemuksiaan.

Villen unelmana on kyetä yhdistämään personal trainer -osaaminen jääkiekkomaailmaan. Personal hockey trainingin -ideaa Ville makustelee sellaiseksi, jossa yksilö huomioitaisiin nykyistä paremmin ja häntä valmennettaisiin vieläkin kokonaisvaltaisemmin.

”Taitoharjoittelu, fyysinen puoli, lihashuolto, lepo, ravitsemus, psyykkinen valmennus ja yksilöllinen ohjelmointi sekä kokonaiskuormituksen optimoiminen olisivat osa-alueita, joista ainakin osa pitäisi tulevaisuudessa ‘ulkoistaa’ lajiin perehtyneiden personal trainereiden vastuualueiksi.”

Villen vinkit urheilu-uran jälkeiseen elämään

Juuri nyt Ville toimii Kärppäorganisaatiossa A-Kärppien kakkosvalmentajana, vastuualueinaan puolustajien peluuttaminen sekä fyysinen valmennus.

Mäntymaa valmistui hiljattain Trainer4You Personal trainer -koulutusputkesta ja aloittaa keväällä jääkiekon huippuvalmentajatutkinnon, haaveenaan yhdistää tulevaisuudessa personal trainer -osaaminen kiinteäksi osaksi jääkiekkovalmennustyötä.

Riku Aalto
Artikkelin kirjoittaja on Riku Aalto, Trainer4Youn perustajajäsen ja personal trainingin uranuurtaja Suomessa.

Ville on selvästi päässyt takaisin jalkeilleen. Hänestä paistaa ilo, elämänmyönteisyys ja rauha. Hän on selvästi sinut itsensä kanssa. Hän onkin juuri oikea ihminen antamaan vinkkejä henkilölle, joka on lopettanut tai pian lopettamassa aktiiviuraansa urheilijana.

  • Näe tulevaisuus mahdollisuutena, älä uhkana. Tartu siihen ja hyödynnä urheilussa oppimaasi myönteisyyttä, pitkäjänteisyyttä sekä rasitushakuisuuttasi jatkossakin.
  • Ole ylpeä urheilussa saavuttamista onnistumisista.
  • Heittäydy uusien haasteiden kimppuun. Elämä tarjoaa niin paljon mahdollisuuksia kuin jaksat ottaa vastaan.
  • Koeta löytää uusia intohimon kohteita muustakin kuin urheilemisesta.
  • Positiivisuus on suuri voimavara. Itsesääliin ja negatiivisuuteen on helppoa ryvettyä – älä anna niille edes pikkusormea.
  • Toisten vilpitön auttaminen antaa parhaat kiksit. Valmentaminen ja personal training tarjoavat siihen erinomaisen mahdollisuuden!

Kuvat: Jussi Määttä, Kärppien arkisto

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here