Liikunta on erittäin terveellistä. Mutta jos pyrkimyksenä on nimenomaan laihtuminen, ei liikunta yksinään ole kovinkaan tehokas keino. On katsottava, mitä suuhunsa laittaa.

Tämä kesä alkaa olemaan taputeltu ja yhdelle jos toisellekin on saattanut jäädä muutama kilo ylimääräistä muistoksi. Monella saattaa käydä mielessä pienimuotoinen kuntoprojekti kertyneiden kilojen karistamiseksi. Aika yleiseltä vaikuttaa ajatus pistää vain vähän tanakammin töppöstä toisen eteen, niin kyllä se siitä – lisää liikuntaa niin kyllä kilot karisevat.

Tarkastellaanpa, kuinka toimivalta idea vaikuttaa tutkimusten valossa sekä millaisia tuloksia millaisellakin panostuksella olisi lupa odottaa.

Liikunnan hyöty laihdutuksessa

Keväällä julkaistiin tarkasteluumme sopiva tutkimus (Donelly ym. 2013). Siinä ylipainoisille (painoindeksi 31 ± 4,6) ja liikunnallisesti passiivisille henkilöille määrättiin aerobista liikuntaa viisi kertaa viikossa, kymmenen kuukauden ajan. Jokainen liikuntasuoritus valvottiin.

Koehenkilöt jaettiin kolmeen osaa, joista kahdessa liikuttiin eri teholla ja kolmas toimi verrokkina (ei liikuntaa). Ensimmäisessä ryhmässä oli määrä kuluttaa 400 kcal yhtä liikuntasuoritusta kohden (vastaten vaikkapa noin tunnin kevyttä kävelyä) ja toisessa 600 kcal  (vastaten noin tunnin kevyttä hölkkäilyä). Syömään kehotettiin kuten ennenkin eli mitä nyt sattui huvittamaan.

Tulokset olivat seuraavanlaiset. Ensimmäisessä (400 kcal) ryhmässä keskimääräinen painonpudotus oli 3,9 kg (4,3 %) ja toisessa (600 kcal) 5,2 kg (5,7 %). Verrokkiryhmässä painoa päinvastoin tuli lisää keskimäärin puoli kiloa. Ei kuulosta järin päätä huimaavalta tulokselta, eihän?

Vaikka liikunta onkin kiistatta terveyttä edistävää, ei sen itsenäinen hyöty nimenomaan laihdutuksessa ole kummoinen.

Saavuttaakseen pelkästään liikuntaa lisäämällä merkittävän painonpudotuksen (≥ 5 % lähtöpainosta), pitää liikuntaa olla melkoinen määrä. Tämä kävi ilmi amerikkalaisia liikuntasuosituksia laadittaessa, kun joukko asiantuntijoita kävi läpi vallitsevaa tutkimusaineistoa.

Asiantuntijoiden mukaan laihtuakseen liikuntaa tulisi harrastaa 26 kcal/painokilo/viikko. Jos asiaa tarkastellaan edellä mainitun tutkimuksen kohdalla, jossa tutkittavien keskipaino oli noin 90 kg, saadaan seuraavanlainen laskelma: 90 x 26 = 2 340 kcal. Tämä jaettuna viidelle harjoituskerralle viikossa tarkoittasi 468 kcal kulutusta yhtä liikuntasuoritusta kohden eli vaikkapa tunnin reipasta kävelyä tai kevyttä hölkkää.

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Ainakin sitä, että pudottaakseen painoaan on kiinnitettävä merkittävässä määrin huomiota siihen, mitä suuhunsa laittaa. Kesäkilojen karistamisesta vain pistämällä töppöstä hieman tanakammin toisen eteen vaikuttaa joko itsensä huiputtamiselta tai vaatii toteutuakseen huomattavan määrän töppöstelyä.

Onneksi kesämakkaroiden karistajilla on palveluksessaan kasvava joukko osaavia personal trainereita, joiden pakeille on suhteellisen helppo hakeutua.

Lisättäköön vielä loppuun, että se, mikä näistä kesämakkarakeskusteluista helposti unohtuu on, että jo puolet edellä mainituista liikuntamääristä vähentävät riskiä noin 30 % sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään sekä kuolla ennenaikaisesti. Tämä hyöty saadaan riippumatta siitä, tippuiko paino vai ei. Nämä ovat niitä hyötyjä, joiden vaikutus elämänlaatuun on monesti paljon muutamaa vyönreikää suurempi.


Lähteinä käytetty mm.

Ari Langinkoski
Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You-kouluttaja Ari Langinkoski, jonka intohimona on saada koko Suomi liikkeelle.

Donnelly JE, Honas JJ, Smith BK, et al. (2013). Aerobic exercise alone results in clinically significant weight loss for men and women: Midwest exercise trial 2. Obesity (Silver Spring). 2013 Mar;21(3):E219-28.

Physical Activity Guidelines Advisory Committee (2008). Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report. U.S. Department of Health and Human Services, Washington, DC, 2008.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here