Ajattelin vaihteeksi pohtia professiotani, sekä varsinkin kysymystä johon olen koko urani ajan päivittäin yrittänyt löytää vastauksen. Millainen on hyvä lääkäri? Miten kehittyä lääkärinä ja olla paras mahdollinen siinä, mitä teen? Ihailen kollegoitani, mutta näen työssäni myös paljon esimerkkejä vältettävistä lääkärityypeistä. Jaan tässä kirjoituksessa omia ajatuksiani aiheesta, kommentoikaa, oletteko samaa tai eri mieltä.

Huom! Kirjoituksen tarkoitus ei ole kehua itseäni vain filosofoida siitä, minkälaiseksi lääkäriksi haluaisin tulla.

1. Jatkuva kehittyminen

Olen vahvasti sitä mieltä, ettei lääkäri ole ikinä “riittävän hyvä”. Tiede syventää osaamistamme jatkuvasti. Lääkärin kuuluisi jatkuvasti kehittää sekä omaa akateemista osaamista että persoonaa ja sosiaalisia kykyjä. “Olen jo hyvä siinä, mitä teen” on minun silmissäni merkki huonosta lääkäristä. Valitettavasti on suurin osa meistä jäänyt jumiin sille tasolle, mikä oli yliopistosta valmistumisen jälkeen. “Koska sillä pärjää”. Samoja virheitä tehdään 30 vuotta suostumatta oppimaan lisää – vielä vähemmän tunnustamaan, että voidaan olla väärässä. Tässä työssä ei kuitenkaan mielestäni riitä “riittävä” vain jokainen asiakas ansaitsee parasta ammattitaitoa, mihin lääkäri kykenee.

2. Empatia

Minua harmittaa, että lääkärin työ on muuttunut sieluttomaksi linjastotyöksi. Monien asioiden ansiosta ovat lääkärit menettäneet empatiakyvyn. Osa siitä on toki lääkärin psyykkeen suojareaktiota, osa muuta. Lääkärin työ ei ole pisteiden A ja B yhdistämistä vain myös kykyä ymmärtää, osata asettautua potilaan kenkiin. Muutamaa lämmintä sanaa tai pelkkä huolella kuunteleminen saattaa helpottaa ihmisen oloa enemmän kuin mikään lääkeresepti. En myöskään usko siihen, että lääkärin pitäisi olla emotionaalisesti jäykkä robootti. Ilo, suru, vitutus ja viitseliäisyys ovat osa persoonaamme ja en näe tarvetta sitä sammuttaa työaikana, hallita toki.

3. Objektiivisuus

Äsken puhuit empatiasta, mutta nyt objektiivisuudesta – onpas ristiriitaista!? Ei ole, kyseessä eivät ole toisten vastakohdat. Mitä tällä tarkoitan, on se, että lääkärin pitäisi kyetä jäämään objektiiviseksi tilanteessa, jossa oma näkemys ja potilaan näkemys “parhaasta hoidosta” eroavat. Tämän kanssa teen itsekin paljon työtä, koska järkevän ratkaisun löytäminen ei ole aina niin helppo. En saa sokeana antaa periksi potilaan vaatimuksille, jos se on potilaan hyvinvointia uhkaava. Toisinaan lääkärin ammatillinen tavoite näyttää olevan potilaan saaminen ulos vastaanottohuoneesta mahdollisimman nopeasti ja sen eteen tehdään hyvinkin epäeettisiä asioita. Esimerkkinä rauhoittavien ja opioidilääkkeiden määrääminen, antibioottien määrääminen flunssaan, tai kipulääkkeen määrääminen sen sijaan, että ohjata asiakas fysioterapiaan tai jatkotutkimuksiin.

4. Kokonaisvaltainen ote ja hoito

Eletään ylierikoistumisen aikakautta. Joka ikiselle sairaudelle ja ongelmalle on oma lääkäri ja kukaan ei pysty enää ihmistä näkemään kokonaisuutena. Sanoisin, että 90% terveydenhuollosta on oireenmukaista tai seurauksien hoitoa. Hoidetaan kipua eikä kivun syytä. Lääkitään koholla olevaa verensokeria eikä taustalla olevaa aineenvaihdunnan ongelmaa. Hoidetaan masennuksen oireita eikä syitä. Hyvä lääkäri näkee enemmän kuin vain henkilön oire. Hänen kykyihin pitäisi liittyä näkemys ruohonjuuritason syistä, asiaan vaikuttavista olosuhteista ja ennaltaehkäisy.

5. Antaa enemmän kuin vain se, mistä maksetaan

Lääkäri on asiakaspalvelutyö. Hyvä lääkäri ei “vain täytä minimivaatimuksia” vain pyrkii antamaan jokaiselle asiakkaalle vähän enemmän kuin sen, mistä hänelle maksetaan. Joko se on joku vinkki, lämmin tsemppilause, lisäpalvelu tai jotain muuta. Aina ei toki onnistu, mutta hyvä lääkäri yrittää aina.

6. Valmentaja, konsultti

Lääketiede ei ole enää vain älymystön mystinen salatiede. Nykyisin on kaikki tieto avointa ja saatavissa. Lääkäri ei ole enää se joka paljastaa tiedon, vaan ennen kaikkea konsultoi vaihtoehdoista. Hyvä lääkäri antaa asiakkaalle kaiken infon ja tekee päätöksen asiakkaan kanssa tiimityönä. Sen lisäksi on hyvä lääkäri nykyisin enemmän valmentajan roolissa. Hänen ei tarvitse niin paljon lääkitä tai hoitaa, vaan lähinnä neuvoa, tukea, valmentaa. Tämä pätee suurimmassa osassa vastaanottoja.

Tämä on minun näkemykseni “hyvästä lääkäristä”. Mielelläni kuulen sinun mielipiteitäsi kokemuksistasi lääkäreiden kanssa?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here