Loppuunpalaminen on yksi yleisimmistä syistä, minkä takia vastaanotolleni tullaan työterveydessä. Jokainen tapaus on vähän erilainen. Satojen uupuneiden haastattelemisen ja konsultoimisen jälkeen olen luonut omat teoriani siitä, miten tilanne pääsee kehittymään niin pitkälle. Suurin osa heistä, jotka hakeutuvat vastaanotolleni, kokevat etteivät he tule enää töissä toimeen ja sen takia käytetään tälle tilanteelle turhankin usein työuupumuksen nimikettä. Kuitenkin lähes poikkeuksetta taustalla on muitakin kuormitustekijöitä kuin vain työ.

“There’s no such thing as too much stress, there’s too little recovering.” Vapaa lainaus, Tohtori Nick Hall

Käytän tekstissä termejä uupuminen, loppuunpalaminen, burnout ja työuupumus synonyymeinä.

Stressi on paha?

Yleisin väärinkäsitys on se, että stressi on huono asia ja sitä pitäisi välttää keinolla millä tahansa. Päinvastoin, tarvitsemme stressiä elämäämme – stressi on kehittymis- / sopeutumisreaktio. Se pakottaa meidät sopeutumaan olosuhteisiin ja tulemaan paremmin toimeen. Kun urheilet, altistat kroppasi vapaaehtoisesti stressille, jotta se vahvistuisi. Kun opiskelet jotain uutta, altistat aivojasi stressille, jotta se sisäistäisi uusia tietoja. Ongelma on distressi, eli tilanne jolloin sopeutumista ei tapahdu syystä tai toisesta. Stressin aiheuttaja ei häviä ja elimistön resurssit käytetään loppuun.

Voimavaralähtöinen teoria uupumuksen taustalla

Pidän voimavaralähtöisestä käsityksestä eniten, koska se on käytännöllinen ja selittää syy-seuraussuhteita hyvin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jokaisella meistä on tietty määrä voimavararesurssia, joita käytämme joka päivä tullaksemme toimeen erilaisten haasteiden (pienten stressien) kanssa. Joka päivä kulutamme siitä X prosenttia ja päivän lopuksi jäljellä on 1X määrä. Uni ja muut palauttavat asiat saavat normaalissa olosuhteissa voimavarareservin takaisin täyteen, jotta selviäisimme taas seuraavan päivän. Me emme lähes ikinä käytä reserviämme loppuun asti lyhyessä ajassa. Poikkeavuudet ovat esimerkiksi isot onnettomuudet, akuutit traumat tai odottamattomat isot muutokset elämässä. Tästä syystä stressin määrä on vain erittäin harvoin pitkäkestoisen uupumuksen taustalla, vaan yleensä kyse on siitä, että voimavararesurssi ei ehdi palautua normaalitasolle. Toisin sanoen, voimavaroja kulutetaan enemmän kuin ne palautuvat.

Mistä syntyy distressi ja miten se johtaa uupumukseen?

Tyypillisen syy distressille eli stressin kroonistumiselle on ongelma ilman ratkaisua. Esimerkkejä tästä:

  • parisuhdekriisi
  • taloudelliset ongelmat, velat
  • parantumaton sairaus
  • tyytymättömyys työolosuhteisiin
  • merkityksen tunteen puuttuminen
  • huoli/huolenpito läheisestä
  • sekä monia monia muita syitä.

Kaikkia näitä yhdistää se, että ihminen ei koe pystyvänsä ratkaisemaan ongelmaa. Koska alitajuntamme ei tykkää epätasapainosta, se kuluttaa joka päivä merkittävän osan energiastaan yrittäessä keksiä ratkaisuja asialle (oletko ikinä nähnyt unessasi asiaa, joka sinua stressaa?). Yksi distressi harvoin syö voimavarojamme liikaa, voimavarat lähtevät laskuun useamman voimavarasyöpön yhteisvaikutuksesta. Töissä yksi eniten uuvuttava tekijä on kokemukseni mukaan autonomian/hallinnan tunteen puuttuminen. Työympäristö voi olla hyvin haasteellinen ja kuormittava, mutta niin kauan kuin ihminen kokee, että hän pystyy hallitsemaan tilannetta ainakin jollain tasolla, hän saa siitä voimaa. Toisaalta, jopa vähemmän rasittavassa työssä hallinnan puute johtaa usein uupumiseen.

työuupumus

(Työ)uupumuksen oireet

Loppuunpalamisen tyyppioireet johtuvat pääasiallisesti stressihormonitasojen noususta ja välittäjä-aineiden tason laskusta. Näitä voivat olla:

  • pätkittäinen, pinnallinen uni (elimistö on “vaaratilassa”, pysyy valppaana)
  • herääminen aamuyöstä, jonka jälkeen ei pysty nukkumaan
  • kohonnut syketaso ja verenpaine
  • alentunut ruokahalu
  • muutokset suolen toiminnassa
  • painon nousu tai lasku (normaalisti stressi laskee ruokahalua, mutta osalla ihmisistä se toimii toisin päin)
  • fyysisen ja mentaalisen suorituskyvyn lasku
  • heikentynyt keskittymiskyky
  • erakoituminen sosiaalisista piireistä (säästämme energiaa)
  • positiivisten tunnekokemusten heikkeneminen
  • lisääntynyt unen määrä (vaikka laatu on heikompi)
  • rytmihäiriöt (lähinnä lisälyönnit)

Palautuminen – avain kaikkeen?

Yksi ongelma nykypäivänä on se, että elämme hyvin stressivapaata elämää verrattuna aikaisempiin vuosisatoihin. Ihmisen elämä ei ole ikinä ollut niin helppoa, mukavaa ja nautinnollista, kuin juuri tällä hetkellä. Ei huolta rutosta, villieläimistä, nälästä tai talven yli selviytymisestä. Usein isoimmat huolemme ovat pseudo-ongelmia, kuten esimerkiksi se, että “joku kommentoi sanomisiani somessa pahasti” tai se, että emme pysty vastustamaan tätä jäätelöä pakastimessa. Jos me emme ole enää useampaan kymmeneen vuoteen oikeasti treenanneet omaa voimavaralihastamme, se on pahasti surkastunut. Jo pienet vastoinkäymiset uuvuttavat meitä. Toinen ongelma tähän liittyen on se, että koska elämä on niin helppoa, me emme ole osanneet enää kiinnittää palautumiseen yhtä paljon huomiota. Välillä me suoranaisesti ollaan unohdettu maailman yksinkertaisimmat palautumiskeinot ja ihmetellään, miksi “elämä on niin haasteellista”. Todellisuudessa meillä on paljon isompi kapasiteetti tulla toimeen ongelmien (stressiemme) kanssa kuin me uskomme. Jos me vain osaisimme palautua oikein.

Väärät tavat tulla toimeen uupumisen kanssa

Seuraavassa osiossa paneudutaan perusteellisemmin siihen, miten tulla uupumuksen kanssa toimeen oikein. Tässä ensimmäisenä hyvin tyypillisiä, mutta valitettavasti vääriä tapoja:

Ongelmien välttäminen (ja korvaavat asiat, kuten lohtusyöminen). Välttävä käyttäytyminen johtaa useimmiten ahdistuksen ja tietämättömyyden nousuun, ongelman pitkittymiseen ilman, että stressitasot vähenisivät. Ongelmat (tällaiset, mistä täällä puhumme) harvemmin “lähtevät pois” odottamalla.

Alkoholi. Tyypillinen tapa etenkin miehille “rentoutua”. Useimmiten syö enemmän voimavaroja kuin palauta.

Unilääkkeet (masennuslääkkeet). Unilääke voi auttaa hetkellisesti palauttamaan voimavaroja, mutta ei ole ikinä ratkaisu ongelmalle ja pidemmän päälle haittavaikutukset muuttuvat huomattavasti suuremmiksi kuin hyödyt.

Ulkoistaminen/syyllistäminen. Kukaan muu ei ole ongelmiemme ratkaisemisesta enemmän vastuussa kuin me itse. Ymmärrän, että työnantaja, lääkäri tai perhejäsen voi olla hankala ja ärsyttävä, mutta eihän sen asian toteaminen päivästä päivään, vuodesta vuoteen auttaa minua ollenkaan eteenpäin. Samalla tavalla kuin itseäni syyllistäminen. Ainoastaan kun otan vastuun omista päätöksistä, olen lähempänä ratkaisua.

Jutun seuraava osa julkaistaan myöhemmin ja siinä perehdytään toimiviin keinoihin, joilla voimarat saadaan nousuun ja voimavarasyöpöt minimiin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here