Paremmaksi puhujaksi: Vaikuttavan esityksen ainekset

”Hyvässä puheessa on aina kolme vitsiä, paitsi hautajaispuheessa kaksi”. Edellinen viittaa huumoriin ja pilkkeeseen, jota toivoisi sisälukutaitoisille turhauttavien PowerPointtien ja likinäköisille lohduttomien diagrammien rinnalle lisää. Narratiiviset ainekset kuten tarinat, tapahtumankuvaukset, esimerkit ja anekdootit ovatkin usein mieleenpainuvan esityksen suola. Vaikuttava esitys onkin kokonaisuus. Se koostuu kiinnostavasta asiasisällöstä, välittömästä tunnelmasta ja puhujapersoonan persoonallisesta luonteesta.

Aristoteles oli aikaansa edellä

Vaikka jo Aristoteles sen antiikin aikaan oivalsi, on asian jalkautuminen kentälle kestänyt hetken: ”Tärkeintä on puhujan persoonallisuuden ja esitystavan sopusointu”. Erilaisuus ja omaperäisyys ja jopa rankatkin puutteet ulosannissa, annetaan anteeksi kun esiintyjä on aito, vilpitön ja innostunut. Vastaavasti taas rautaisinkin asiantuntija ”lynkataan”, jos esitys on väritön, mauton ja hajuton. Asia ei siis ole välttämättä pääasia, vaan se on logoksen, pathoksen ja ethoksen pyhä kolminaisuus.

1)      Logos = Asia ennen muotoa vai asia kiinnostavassa muodossa?

Sana logos viittaa esityksen asiasisältöön. Se tulisi rakentaa järkevien, loogisten ja perusteltujen argumenttien varaan. Tärkeintä on esitettävien asioiden selkeys, ymmärrettävyys ja kytkeytyvyys toisiinsa eli iso kuva.

2)      Pathos = Ei paatosta vaan liikuttavaa tunnelmaa

Positiivisen tunnelman perustana on esiintyjän oma innostuneisuus. Itsensä likoon laittava esiintyjä saa monta muoto- ja asiavirhettä anteeksi. Mutkaton tunnelma edistää interaktiivisuutta ja muutenkin avointa ilmapiiriä. Huumorikin voi olla mustaa ja roisia, kunhan se on hyvällä pelisilmällä heitettyä ja leikin kohteena on myös esiintyjä itse.

3)      Ethos = Ratkaisevaa luonnetta

Sana ethos tarkoittaa puhujan luonnetta ja ominaisuuksia, joista jokainen kuulija muodostaa omanlaisensa kuvan. Se siis luodaan edellisistä poiketen yleisön tulkinnan kautta. Esityksen vaikuttavuus riippuu suurelta osin juuri ethoksesta eli puhujan avoimuudesta, rehellisyydestä, luotettavuudesta ja vakuuttavuudesta.

Vaikka sanoman sisältö ja esitystapa olisivat briljantteja, mutta ethos jää uupumaan, floppaa esitys pahemman kerran. Vastaavasti taas vaikka logos ja pathos tökkisivät, mutta esiintyjä saa pisteet ethoksesta, voi esitys olla varsin kelvollinen. Aitous ja omaperäisyys siis kannattaa!

Esityksen rakentaminen starttaa inventiosta

Inventiolla tarkoitetaan puheen esityksen ainesten kokoamista. Inventiossa prosessoidaan esityksen sisältöä, rakennetta ja esitystapaa. Juoni punoutuu esitettävästä faktasta ja sen perusteista, mielenkiinnon herättävästä aloituksesta, esimerkeistä, tarinoista, havainnollistavista kuvista ja kaavioista sekä esityksen luonteesta ja luontevasta lopetuksesta. Musiikki, videoklipit, valokuvat ja muut havaintovälineet ylläpitävät kiinnostuksen usein paljon puisevaa PowerPointtia paremmin.

Esitys, jossa tekniset yksityiskohdat käydään läpi aluksi ja sovellukset lopuksi on silkkaa itsemurhaa: Niitä, jotka ovat edelleen hereillä palkitaan mielenkiintoisimmalla sisällöllä. Siksi olisikin viisainta sijoittaa ratkaisut ja lopputuotteet aina esityksen alkuun ja purkaa niitä auki tarpeen vaatiessa vasta myöhemmin.

Startti ratkaisee

Startti ratkaisee kiinnostuksen heräämisen ja kuulijoiden odotukset tulevasta. Siksi siihen kannattaa panostaa kaikkensa. Yllätysmomentti toimii usein hyvin aloituksessa: Jokin odotuksista poikkeava veto; tieto, näkökulma, yksityiskohta, esimerkki tai lupaus voi toimia mainiosti alun herätteenä.

Luennon edetessäkin tärkeimmät keinot kuulijakunnan mielenkiinnon säilyttämisessä ovat yllättäminen ja käännekohdat. Osuva viisaus vireystilan ylläpitoon kuuluukin: ”Hyvä esiintyjä vaistoaa kuulijakunnan odotukset, eikä sitten noudata niitä”. Yleisö kuuntelee kyllä puhujan tarinaa, mutta toisaalta kuulee myös mitä odottaa/ luulee kuulevansa. Odotuksista poikkeaminen toimiikin hyvänä herätyskeinona ihmisten puutuessa odotusten auvoiseen horrostilaan.

Lopetus jättää muistijäljen

Lopetus jättää muistikuvan esityksen tunnelmasta ja sisällöstä. Siksi napakka yhteenveto, johtopäätös tai ydinkohtien kertaus toimii aina hyvin. Myös paralleeli eli paluu alkuun voi taitavasti muotoiltuna niputtaa kokonaisuuden. Heitetty haaste tai lupaus porautuu varmasti mieleen ja visio, ajatelma/ aforismi tai slogan voi jäädä muistiin elämään.

Tarina on kuitenkin vaihtoehdoista paras, jos siinä on hyvä opetus. Sellainen tuskin tulee mieleen esityksen aikana ja pahin moka onkin luottaa valmistelemattomaan spektaakkeliin. Esittäminen tukkii kanavasi, eikä resursseja lopetuksen valmistelemiseen jää esityksen aikana. Toinen emämunaus on loputon lopettelu, jonka jälkeen keksitään vielä jotain nasevaa lisättävää.

Tuhannen taalan kysymys

Minä päätän tällä kertaa tuhannen taalan kysymykseen? Mieti ensi kerralla luentoa tai muuta esitystä valmistellessasi vastaus seuraavaan kysymykseen: Mikä olisi odottamattominta ja yllättävintä, mitä voisit valitsemastasi aiheesta kertoa? Jos keksit vastauksen, niin aloita ihmeessä sillä!

Inspiraatio: Rate -koulutus: Kehity puhujana

Luennoitsija: Tapani Lepomäki

Kuva: "Riku pienenä", Trainer4You arkisto