Vilho Ahola on elintapalääkäri, joka hoitaa asiakkaitaan integratiivisella otteella, suurella sydämellä, tieteelliseen näyttöön nojaten sekä ihmisyyden monimuotoisuutta ja ihmisen yksilöllisyyttä kunnioittaen. Tämä artikkeli on poiminta uudesta oppaastamme, Personal trainer – terveyden edistämisen ammattilainen ja siitä voit lukea Aholan ajatuksia liikunnan, elämäntapaneuvonnan ja personal trainingin roolista yksilön terveyden edistämisessä.

Alkuvuodesta 2016 uutisoitiin uudistetusta liikunnan Käypä hoito -suosituksesta. Sen mukaan liikunta tehoaa masennukseen yhtä hyvin kuin masennuslääkkeet tai terapia. Suosituksia laatinut työryhmä huomautti, että toisin kuin monilla lääkkeillä, oikein toteutetulla liikunnalla ei juuri ole haitallisia sivuvaikutuksia.

Masennuksen ohella yhä useampien sairauksien hoitosuosituksissa painotetaan elintapojen, kuten liikunnan merkitystä. Tiedetään, että terveillä liikunta ehkäisee sairauksia ja sairailla hoitaa niitä. Siitä huolimatta elintapahoitoja käytetään terveydenhuollossa heikosti, toteaa Helsingissä työskentelevä lääkäri Vilho Ahola. ”Käytännössä todellista elintapahoitoa ei oikeastaan ole tällä hetkellä.”

Mistä ristiriita johtuu? Aholan mukaan päällimmäisenä syynä on osaamisen puute. Tällä hetkellä ravitsemus- ja liikuntainterventiot eivät kuulu lääkärin koulutukseen. Ellei henkilö ole omatoimisesti perehtynyt aiheeseen tai hankkinut jatkokoulutusta, lääkärin ravitsemus- ja liikuntaosaaminen ei välttämättä ole sen parempi kuin potilaallakaan. Diabeteshoitajat ja sairaanhoitajat toteuttavat kyllä elintapaohjausta, mutta heidänkään toimintansa ei ole kovin vaikuttavaa, Ahola arvioi. Ohjaus jää helposti vain tiedonjakamisen ja puhumisen tasolle sen sijaan, että jalkauduttaisiin potilaan kanssa ruokakauppaan, salille ja lenkkipolulle.

Toinen syy on resurssien puute. Ei ole ammattiryhmää, joka elintapahoitoa toteuttaisi. Fysioterapiaa lukuun ottamatta liikuntaohjausta ei tarjota terveydenhuollossa käytännössä lainkaan ja ravitsemusterapeutteja on valitettavan vähän – ja heidänkin vastaanotolleen pääsee useimmiten vasta sitten, kun tilanne on todella huono. Lääkärin aika on kallista, eikä se riitä perusteelliseen liikunta- tai ravitsemusohjaukseen. Vastaanotolla potilasta voidaan kehottaa liikkumaan ja syömään terveellisesti, mutta se ei tarkoita, että ohjeita noudatettaisi.

“Jos elintapahoitoa ei toteuteta käytännössä, ei voida puhua näyttöön perustuvasta lääketieteestä.”

Vilho Ahola muistuttaa, että on vakuuttavaa tutkimusnäyttöä, että hyvät elintavat suojaavat mm. sydän- ja verisuonisairauksilta, syövältä, tyypin 2 diabetekselta, lihavuudelta, masennukselta sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksilta. Arviolta jopa 80 prosenttia kroonisista sairauksista olisi ehkäistävissä tupakoimattomuudella, hyvällä ruokavaliolla, riittävällä liikunnalla ja välttämällä ylipainoa. ”Jos elintapahoitoa ei toteuteta käytännössä, ei voida puhua näyttöön perustuvasta lääketieteestä”, Ahola lataa.

Näyttöön perustuvaa, kokonaisvaltaista hoitoa

Haastattelua tehtäessä Vilho Ahola on matkalla kotiin Lääkäriliiton professiovaliokunnan kokouksesta. Hän istuu myös SEXPO-säätiön hallituksessa ja kouluttaa eri alojen ammattilaisia seksuaalilääketieteestä. Lisäksi hän toimii lääkärinä Suomen Fitnessurheilu Ry:ssä (entinen IFBB) sekä Suomen fitness-maajoukkueessa. Luottamustehtävien ja vastaanottotyön lisäksi Ahola vetää luentoja mm. liikunta- ja terveysalan ammattilaisille. Elintapalääketiede on lähellä hänen sydäntään.

Omaa hoitofilosofiaansa Ahola luonnehtii kokonaisvaltaiseksi. Häntä harmittaa, että termi yhdistetään usein huuhaahoitoihin, vaikka siitä ei ole kyse. Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että potilaan tilanteen arvioinnissa ja hoidon suunnittelussa pyritään mahdollisimman laaja-alaiseen tarkasteluun. Ihmisen terveys on kokonaisuus, joka muodostuu useista eri osa-alueista. ”Kaikille ihmisyyden ja terveyden osa-alueille löytyy yllin kyllin tutkimustietoa ja hoitokäytäntöjä. Kokonaisvaltaista lääketiedettä voi tehdä näyttöön perustuen”, Ahola painottaa.

Liikunta- ja elintapaohjauksen tukena Ahola kertoo hyödyntävänsä personal training -palveluita. ”Joskus se on jopa välttämätöntä”, hän jatkaa. Aholan verkostoon kuuluu useita personal trainereita, joista hän valikoi kullekin potilaalle parhaiten sopivan vaihtoehdon. Personal training on ihmistyötä, eikä yksi valmentaja välttämättä sovi kaikille. ”Joskus kokeillaan yhtä valmentajaa, ja jos henkilökemiat eivät osu kerralla kohdalleen, vaihdetaan toiseen”, Ahola sanoo.

Sopivia yhteistyökumppaneita Ahola on hankkinut mm. osallistumalla koulutuksiin, joissa on hyvät verkostoitumismahdollisuudet, sekä ottamalla suoraan yhteyttä lupaavalta vaikuttaviin ammattilaisiin. Potilaan luovuttaminen personal trainerin käsiin vaatii lääkäriltä aina vankkaa luottamusta, eikä sellainen luottamussuhde rakennu hetkessä. ”Moni ei ehkä käsitä, että se on lääkärille iso juttu. Lääkäri on tottunut pitämään homman omissa hyppysissään.”

“Terveydestä puhuttaessa ollaan vaikeiden asioiden kanssa tekemisissä. Ei voida soveltaa vain omaa kokemustietoa.”

Yhteistyö edellyttää myös, että molemmat osapuolet – sekä personal trainer että lääkäri – tuntevat oman osaamisensa rajat. Esimerkiksi liikunnan suhteen Ahola myöntää olevansa teoreetikko ja harrastelija. Tietoa löytyy reilusti ja omaa kokemusta on useiden harjoittelumuotojen parista, mutta se ei vielä anna edellytyksiä kokemattomien ihmisten kuntosalivalmennukseen tai muuhun liikuntaohjaukseen. Sitä varten tarvitaan koulutettu personal trainer. Vastaavasti personal trainerin täytyy ymmärtää olla puuttumatta sairauksien hoitoon. ”Terveydestä puhuttaessa ollaan vaikeiden asioiden kanssa tekemisissä. Ei voida soveltaa vain omaa kokemustietoa”, Ahola toteaa.

Personal trainer lääkärin aisapariksi?

Pitäisikö personal training -palveluita hyödyntää laajemmin terveydenhuollossa? ”Ilman muuta!”, Ahola vastaa. Hänen mukaansa erilaisista liikunta-alan koulutuksista personal trainer -koulutus vastaa tällä hetkellä parhaiten siihen, millaista osaamista lääkärin tueksi tarvitaan. Aholan ihanneskenaariossa valmentajat työskentelisivät terveyskeskuksessa, kuten hoitohenkilökuntakin.

Vilho Ahola
Vilho Ahola on lääketieteen lisensiaatti ja elintapalääkäri, joka toimii lääkärinä mm. Suomen Fitnessurheilu Ry:ssä ja Suomen fitness-maajoukkueessa.

Personal trainer voisi toteuttaa liikuntaohjaamisen ohella myös perustason ruokavalio-ohjaamista yhteistyössä lääkärin tai ravitsemusterapeutin kanssa. Ahola arvioi, että tällaisen toimintamallin toteutuminen edellyttää kuitenkin sitä, että personal trainerista tehdään suojattu ammattinimike. Ennen sitä julkisen terveydenhuollon ovet tuskin aukeavat. Yksityisillä lääkäriasemilla personal training -palveluita saatetaan nähdä jo aikaisemminkin.

Elintapahoito puhuttaa kovasti ja uusia ratkaisuja kaivataan. ”Se toimii ja kiinnostaa potilaita”, Ahola sanoo.


Lataa Terveyden edistämisen ammattilainen-opas Trainer4You-tietopankista

Terveyden edistämisen ammattilainen

Oppaassa käsiteltäviä aiheita ovat mm.:

  • Oikein annosteltu liikunta on parasta lääkettä
  • Pippa Laukka: kenen terveys kestää liikkumattomuutta?
  • Personal trainer on terveyden edistämisen ammattilainen
  • Case: Lääkäriasema Aava panostaa ennakoivaan terveydenhuoltoon

Mikä ihmeen Trainer4You-tietopankki?

2 KOMMENTIT

  1. Hyvä asia josko tämä alkaisi toteutua, se vaan ei auta jos lääkäri kehottaa liikkumaan. Siihen tarvitaan usein joku persuuksille potkija ja kannustaja. Siinä olis oiva rako PT palvelujen tarjoajalle. Olisin ainakin tosi kiinnostunut tällaisesta.

  2. Reija-Liisalla on hyvä pointti. aika itsestäänselvä asia, että liikkua pitää, mutta se kuka lähtee kuntoilemaan ja tekee sen duunin olet sinä itse ja monasti tähän tarvitaan sitä perseellepotkijaa, että pääsee alkuun. itsellä nyt puolivuotta säännöllistä liikuntaa takana ja ensimmäinen kuukausi oli melkoista pakkopullaa, eikä siinä auttanut muu kuin jääräpäisesti pitää päänsä ja lähteä lenkille. nyt sitten on jo melko helppoa lähteä liikkeelle ja helpottuu kokoajan lisää kun kunto paranee.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here