Miten ravitsemussuositukset valmistuvat, ketkä niitä laativat ja miten niitä tulkitaan?

Lokakuussa 2012 julkaistiin pohjoismaiden ministerineuvoston teettämä tutkimus, joka paljasti karun kuvan suomalaisten ruokapöydistä.

Terveellistä ruokavaliomallia noudatti vain hieman alle 20 prosenttia aikuisista ja noin 7 prosenttia lapsista(!). Aikuiset söivät päivittäin keskimäärin yhden annoksen kasviksia sekä yhden annoksen hedelmiä ja marjoja – naiset hieman miehiä enemmän.

Vain joka kymmenes söi kasviksia suositusen mukaisen 400 grammaa päivässä. Miehistä itseasiassa vain neljännes onnistui täyttämään edes puolet suosituksista.

Vaikka työtä kansanterveyden eteen on vielä tehtävä, on suomalaisten ruokapöydässä tapahtunut parannusta viime vuosikymmenten aikana.

Pohjois-Karjalassa aloitettiin 1970-luvulla sydäntautien ehkäisytyö. Pohjois-Karjala-projekti pyrki vähentämään väestön sydän- ja verisuonitautien keskeisiä vaaratekijöitä, kuten veren kolesterolia, verenpainetta ja tupakointia. Projekti on ollut omanlaisensa menestystarina, sillä viimeisen neljän vuosikymmenen aikana työikäisten miesten sydäntautikuolleisuus on laskenut Pohjois-Karjalassa 85 prosenttia.

Pohjois-Karjala -projektin myötä suomalaisten ruokailutottumukset ovat kehittyneet pääosin myönteiseen suuntaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria ja ongelmakohtia löytyy edelleen.

Monet puutteet korjaantuisivat yksinkertaisesti lisäämällä kasvisten, hedelmien, marjojen ja täysjyväviljan kulutusta.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tehdään tälläkin hetkellä töitä. Uudet pohjoismaiset, ja sitä myötä myös suomalaiset, ravitsemussuositukset julkaistiin vastikään. Suosituksia laatineessa työryhmässä on paiskinut hommia muun muassa Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm.

Edistyneet suositukset pohjoismaihin

Uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset julkistettiin Kööpenhaminassa 3. lokakuuta 2013. Suositukset julkaistiin noin 500-sivuisena kirjana, joka sisältää koosteen tuoreimmasta tutkimustiedosta.

Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin perustuvat kotimaiset suositukset julkistetaan 50 sivun kirjasena ensi vuoden alussa.

Alkujaan ravitsemussuositukset oli tarkoitus julkaista jo 2012 aikana, mutta julkaisua on jouduttu lykkäämään.

“Tällä suosituskierroksella päädyttiin tekemään hyvin perustavaa laatua olevat kirjallisuuskatsaukset monesta ravintoaineesta, joka on työnä ihan eri luokkaa kuin se mitä on aiemmin tehty. Tässä tehtiin perusteellisempi työ kuin aikaisemmin, eikä sen työn suuruutta ja sen vaatimaa aikaa osattu ennakkoon arvioida”, Fogelholm kertoo.

Viimeinen fyysinen kokous pidettiin Uppsalassa 20. elokuuta. Fogelholmin sähköposti täyttyy kuitenkin edelleen suosituksia koskevasta postista ja kalenterista löytyy vielä muutama etätapaaminen.

Vaikka ravitsemustieteessä ei ole tapahtunut käänteentekeviä muutoksia sitten vuoden 2005, kun edelliset suositukset julkaistiin, tullaan uusissa suosituksissa näkemään myös raikkaita tuulahduksia. Nyt puututaan tarkkaavaisemmin nimenomaan ruoka-aineisiin ja ruokavalioihin.

“Aikaisemmin ravitsemussuositukset on keskittyneet ravintoaineisiin, vitamiineihin, kivennäisaineisiin ja energiaravintoaineisiin. Nyt ruoka ja ruokavaliot tulevat tähän rinnalle. Olemme hakeneet tutkimuksista näyttöä siitä, miten ruoka ja ruokavaliot on yhteidessä terveyteen riippumatta siitä mitä ravintoaineita ne sisältävät”, Fogelholm valottaa.

Hänen mukaansa uusissa suosituksissa painotetaan entistä selkeämmin esimerkiksi sitä, että täysjyvävilja on terveellisempää kuin vaalea vilja.

“Vaaleaa viljaa pitäisi suoraan sanottuna vähentää ruokavaliosta. Olemme aika kriittisiä myös punaisen lihan ja etenkin makkaran suhteen. Lihan käyttöä ei tulisi ainakaan lisätä.”

“Vaaleaa viljaa pitäisi suoraan sanottuna vähentää ruokavaliosta.”

Suositukset päivittyvät myös D-vitamiinin ja pähkinöiden suhteen. D-vitamiinin saantisuositus nousee aikuisilla kolmanneksen, 7,5 mikrogrammasta 10 mikrogrammaan. Pähkinöistä ei aiemmissa ravitsemussuosituksissa ole ollut mainintaa lainkaan, mutta nyt niiden käyttöä kehotetaan jopa lisäämään.

Uudet ravitsemussuositukset perustuvat osin systemoituihin kirjallisuuskatsauksiin niistä aiheista, joista katsottiin olevan eniten uutta tietoa.

Systemoidulla katsauksella tarkoitetaan yhteenvetoa tietyn aihealueen kattavasta tutkimusnäytöstä. Katsausten tavoite on koota ja yhdistää tutkimusten tarjoamaa, käytännön kliiniseen tietopohjaan vaikuttavaa tietoa. Systemoiduilla katsauksilla on lääke- ja ravitsemustieteessä keskeinen asema ja tieteellisen näytön painoarvoa punnittaessa ne asettuvatkin hierarkian huipulle.

Suositusten taustalla vaikuttaa iso koneisto. Suositusten etenemistä ja aikatauluttamista säätelee ohjausryhmä, jossa Suomea edustaa THL:n ravitsemusyksikön päällikkö, professori Suvi Virtanen. Tutkimustietoa ruotii ja suosituksia laatii oma työryhmänsä, jossa Suomesta mukana ovat professori Fogelholm ja Itä-Suomen yliopiston kliinisen ravitsemustieteen apulaisprofessori Ursula Schwab. Työryhmän tukena toimii asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä on avustaa työryhmää, ja puuttua peliin silloin, kun asioista tulee erimielisyyttä. Asiantuntijaryhmään kuuluu muun muassa Helsingin yliopiston professori Marja Mutanen ja Itä-Suomen yliopiston professori Hannu Mykkänen.

Työ ravitsemussuositusten eteen on pyritty pitämään avoimena. Vedokset kaikista suositusten kappaleista on julkaistu hiljalleen asiantuntijoiden ja tiedeyhteisön kommentoitavaksi.

“Ulkoinen kommentointikin on hidastuttanut suositusten laatimista. Kommentteja on tullut pilvin pimein. Joka katsaus on kommentoitu erikseen ja joka luku erikseen. Tässä on ollut mukana varmaan sata ihmistä. Kaikki katsaukset on julkaistu vertaisarvioidussa Food & Nutrition Research -tiedelehdessä. Lehti on kaikille avoin, mikä tarkoittaa sitä, että katsaukset ovat kaikkien luettavissa”, Fogelholm huomauttaa.

Rasva ja sokeri puhuttavat

Ravitsemuskeskutelu on viime vuosina pyörinyt pitkälti rasvan ja sokerin ympärillä.

Suomessa on 40-vuotinen perinne väestötason rasvavalistuksesta ja sillä on saatu hyviä tuloksia, kuten Pohjois-Karjala-projekti on osoittanut. Vaikka sepelvaltimotauti on yhä johtava kuolinsyy Suomessa, on sen esiintyvyys selvästi vähentynyt aikaisempaan nähden.

Syksyllä 2012 julkaistujen, suomalaisten terveyttä seuraavan FINRISKI-tutkimuksen ennakkotietojen mukaan väestön kolesterolitaso on kuitenkin yllättäen noussut. Asia huolettaa THL:n asiantuntijoita, sillä suurentunut veren kolesterolipitoisuus on keskeinen sydän- ja verisuonitautien vaaratekijä.

“Jos kolesterolitasojen nousu jatkuu, tulevaisuudessa on odotettavissa, että myös sydäntapahtumat kääntyvät nousuun”, professori Tiina Laatikainen kirjoitti THL:n tiedotteessa viime syksynä

Laatikaisen mukaan viimeaikainen ravintokeskustelu on ollut hämmentävää.

“Tutkimusnäyttöön perustuvia ravitsemussuosituksia on haluttu kumota ja keskustelussa on esitetty muun muassa sellaisia väitteitä, etteivät tyydyttyneiden rasvojen saannista johtuvat korkeat kolesteroliarvot olisi sydäntautien riskitekijä.”

Ravitsemustieteen apulaisprofessori Ursula Schwab pitää tutkimusnäyttöä kovan rasvan ja veren kolesterolitason väliltä selvänä.

“Tutkimusnäyttö kovan rasvan ja ­kolesterolin yhteydestä ei voisi olla vahvempaa. Kliinisestä näkökulmasta tulos on huolestuttava”, Schwab kommentoi FINRISKI-tuloksia Lääkärilehdessä (15.2.2013).

Fogelholmin mukaan uusissa pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa keskitytään ennen kaikkea rasvan laatuun, ei niinkään määrään.

“Rasvoissa painotus on entistä enemmän laadussa kuin määrässä. Vanha viesti on, että rasva olisi haitallista ja että olisi tarpeellista pyrkiä vähärasvaisuuteen… no,  sitä ei uusissa suosituksissa näy. Itseasiassa suosituksissa tarjotaan mahdollisuus jopa lisätä rasvan käyttöä, kunhan se vain tapahtuu kasvi- ja kalanrasvaa suosimalla”, Fogelholm sanoo.

Rasvan ohella julkisessa keskustelussa on puitu myös sokerin käyttöä. Keskustelua on herättänyt etenkin lasten sokeroitujen virvoitusjuomien kulutus.

Fogelholmin mukaan uusissa ravitsemussuosituksissa sokerin käyttö kehotetaan rajoittamaan alle 10 prosenttiin kokonaisenergiasta. Joidenkin mielestä luku on liian korkea, joidenkin mielestä taas liian matala.

 “Olemme erittäin kielteisiä etenkin sokeroitujen juomien suhteen.”

Vertailun vuoksi sanottakoon, että Yhdysvalloissa suositus löysempi; alle 25 prosenttia kokonaisenergiasta.

“On näyttöä siitä, että sokeroitujen ruokien ja virvoitusjuomien käyttö on yhteydessä terveyshaittoihin. Olemme erittäin kielteisiä etenkin sokeroitujen juomien suhteen. Haluamme viestittää ihmisille, ettei sokeripitoisia tuotteita kannata käyttää”, Fogelholm sanoo.

“Olisin itse ollut valmis laskemaan suosituksen kahdeksaan prosenttiin kokonaisenergiasta, mutta se ei mennyt läpi vahvan tieteellisen näytön puuttumisen takia.”

NNR-02
Lataa suomalaiset ravitsemussuositukset pdf-muodossa tästä. Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia pääset selailemaan tästä.

Miksi ravitsemussuosituksia tehdään?

Ensimmäiset pohjoismaiden ministerineuvoston alaisuudessa laaditut ravitsemussuositukset (Nordic Nutrition Recommendations, NNR) julkaistiin vuonna 1980. Lokakuussa julkaistavat suositukset ovat sarjassaan viides painos.

Suomalaisten ravitsemussuositusten perustuvat pitkälti pohjoismaisiin suosituksiin.

Ravitsemuksella on suuri merkitys monien kansanterveydellisten ongelmien synnyssä, hoidossa ja ehkäisyssä. Kaikki ravitsemukselliset ongelmat eivät ole yksilön ratkaistavissa. Usein tarvitaan laajamittaisia, koko väestön kattavia tekoja. Siksi ravitsemussuosituksia tarvitaan. Ravitsemussuositukset on laadittu väestötasolla terveille, kohtalaisesti liikkuville ihmisille.

“Ravitsemussuositukset eivät oikeastaan ole yksilökohtaisia suosituksia lainkaan, vaan ne ovat pääsääntöisesti ryhmätason suosituksia”, Fogelholm alleviivaa.

“Niiden yksi keskeinen käyttökohde on väestötason seuranta. THL tekee viiden vuoden välein tutkimuksen suomalaisten ruoan käytöstä ja ravintoaineiden saannista. Mikäli tutkimuksen tuloksia ei voitaisi verrata mihinkään suosituksiin, olisi vaikea ymmärtää, onko suomalaisten ravinnon saanti hyvällä vai huonolla tasolla.”

Jos seurannassa tunnistetaan jokin ongelma, voidaan pyrkiä vaikuttamaan terveys- ja ravitsemuspoliittisiin suosituksiin ja käytännön toimenpiteisiin – esimerkkinä tästä on vaikkapa maidon D-vitaminointi.

“Maidon D-vitaminointi on erinomainen esimerkki siitä, miten ravitsemussuosituksiet toimivat. Ensiksi tunnistettiin, että väestössä on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät saa riittävästi D-vitamiinia. Sitten pohdittiin, mitä pitäsi tehdä, jotta tilanne paranisi. Päädyttiin siihen, että paras vaihtoehto on vitaminoida maitotuotteet ja esimerkiksi margariini. Tilanne tarkastettiin uudelleen muutaman vuoden päästä ja huomattiin, että homma toimii ja väestön D-vitamiinin saanti on noussut merkitsevästi.”

Fogelholmin mukaan toinen ravitsemussuositusten käyttötarkoitus liittyy joukkoruokailuun ja suurkeittiöihin.

“Ravitsemussuositusten pohjalta suunnitellaan oppilaitoksille, sairaaloille ja kouluille ruokatarjonta. Jonkinlainen käsitys pitää olla siitä mitä ruoan pitäisi pitää sisällään. Ruoan tulisi olla terveyttä edistävää. Jo suunnitteluvaiheessa täytyy huolehtia siitä, että ravinto täyttää tarpeet.”

Keskustelun lomassa herää kysymys: paljonko elintarviketeollisuuden intressit painavat ravitsemussuosituksissa?

Julkisessa keskustelussa on paikoin nostettu esiin ravitsemusasiantuntijoiden taloudellisia kytköksiä. Etenkin Yhdysvalloissa ravitsemussuosituksia on kritisoitu siitä, että teollisuuden edut ajavat tieteen edelle – kissan ovat nostaneet pöydälle jopa suosituksia itse laatineet ravitsemustieteilijät.

Suomalaisessa ravitsemuspolitiikassakin teollisuudella on nappulansa pelissä. Fogelholmin mukaan se ei kuitenkaan näy suositusten lopputuloksessa.

“Pohjoismaiset ravitsemussuositukset ovat siltä osin hyvässä jamassa, ettei niiden laadintaan osallistu teollisuuden ihmiset lainkaan. Ravitsemussuosituksia laativien asiantuntijoiden sidonnaisuudet on katsottu tarkkaan läpi. Mukana ei voi olla kovankaan luokan asiantuntija, jos taustalla on voimakas kytkös elintarviketeollisuuteen.”

“Mukana ei voi olla kovankaan luokan asiantuntija, jos taustalla on voimakas kytkös elintarviketeollisuuteen.”

Lobbaus näkyy nimenomaan kuulemisvaiheessa. Elintarviketeollisuus on erittäin aktiivinen kommentoimaan – ja siihen heillä on tietysti oikeus.

“Suomessa kaupan ja elintarviketeollisuuden vaikuttajat istuvat valtion ravitsemusneuvottelukunnassa, mutta ravintoaineiden saantisuosituksiin he eivät pysty vaikuttamaan, sillä ne tulevat suoraan pohjoismaista suosituksista. Meitä neutraaleja ravitsemusasiantuntijoita on vieläkin niin paljon enemmän kuin teollisuuden edustajia, etteivät he pysty vaikuttamaan esimerkiksi uutta ruokapyramidia laadittaessa””, Fogelholm toteaa.

“Luulen, että Valtion ravitsemusneuvottelukunnan puolueettomuus olisi helpommin hyväksyttävissä, jos teollisuuden edustajat eivät olisi ryhmän varsinaisia jäseniä.”

Ravintoaineista ruoka-aineisiin

Ravitsemussuositukset sisältävät sekä ravintoaine- että ruoka-ainesuositukset.

Ravintoainesuosituksilla tarkoitetaan yksittäisten ravintoaineiden, kuten energiaravintoaineiden ja suojaravinteiden, suositeltavaa saantitasoa. Ravintoainesuositukset perustuvat suoraan tieteellisiin tutkimuksiin ja niiden tarkoituksena on toimia asiantuntijoiden työkaluina tieteellisessä ja terveyspoliittisessa käytössä.

Ravintoainesuosituksia ei ole kuitenkaan tarkoitettu yksittäisen ihmisen ravitsemustilan seurantaan ja neuvontaan, vaan ne ovat periaatteessa ryhmätason suosituksia.

Ravintoaineiden saantisuositusten määrittelemiseksi käydään läpi puutostutkimukset, tiedot ravintoaineiden varastoista, imeytymisestä ja erityksestä, biokemialliset tutkimukset, satunnaistetut kliiniset hoitokokeet sekä epidemiologiset tutkimukset.

Aluksi pyritään selvittämään tietyn ravintoaineen minimitarve eli se saantitaso, jonka alle kukaan yksilö ei saisi joutua. Minimitarve ei takaa ihanteellista terveyttä, mutta se estää selvät kliiniset puutostilat. Tämän jälkeen selvitetään ravintoaineen keskimääräinen tarve, joka sisältää riittävän turvamarginaalin puutostilaan ja jonka ylittävästä saannista ei ole terveydelle todistettavaa hyötyä.

Keskimääräiseen tarpeeseen lisätään yksilöiden välisen vaihtelun huomioiva turvamarginaali (tyypillisesti 15–20 prosenttia), jolloin päädytään lopulliseen päivittäiseen saantisuositukseen. Tämä kattaa päivittäisen tarpeen arviolta 97,5 prosentilla terveistä ihmisistä.

Turvamarginaalin suuruuteen vaikuttavat ravintoaineen tarpeen yksilölliset vaihtelut, aineen biologisen hyväksikäytettävyyden vaihtelut sekä mahdolliset liikasaantiin liittyvät riskit. Suurimmalla osalla ihmisistä suositus on suurempi kuin päivittäinen tarve.

Energian ja energiaravintoaineiden eli hiilihydraatin, proteiinin, rasvan ja alkoholin suositukset laaditaan hieman eri tavalla kuin suojaravinteiden.

Energiansaantisuositus tähtää energiatasapainoon, jolloin ihmisen paino pysyy samana. Energiansaannin tulisi ylläpitää nimenomaan tervettä kehonpainoa, ei ali- tai ylipainoa.

Energiaravintoaineiden suositukset ilmoitetaan yleensä osuutena kokonaisenergiansaannista (energiaprosenttina, E%). Hiilihydraatin, rasvan ja proteiinin suhteellinen saantisuositus perustuu pitkäaikaissairauksien ennaltaehkäisyyn, mutta osaltaan myös kansallisiin ruokailutottumuksiin.

Proteiinille on annettu kaksi eri saantisuositusta. Toinen on esitetty suhteellisena osuutena kokonaisenergiasta ja toinen absoluuttisena saantina (grammaa painokiloa kohti). Absoluuttinen saantisuositus perustuu proteiinin aineenvaihduntaan ja sen tarkoituksena on ehkäistä proteiinien määrän väheneminen elimistössä eli käytännössä lihasmassan menetys.

Proteiinin saantisuositusten perustana ovat biokemialliset tutkimukset, joissa proteiinin kiertonopeus elimistössä on voitu todeta. Tähän on lisätty vielä turvamarginaali huomioimaan yksilöllisiä eroja.

Runsas fyysinen aktiivisuus, ja sitä myötä kasvanut energiantarve lisää proteiinin tarvetta, mutta sitä ei ole otettu suosituksissa huomioon. Siksi esimerkiksi urheilijan olisi hyvä saada ravinnosta proteiinia hieman enemmän kuin suosituksissa sanotaan (suositus on 0,8 grammaa painokiloa kohti).

Uusissa pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa korostuvat ruoka-ainesuositukset. Ruoka-aineisuositukset määrittelevät erilaisten ruoka-aineiden ja ruoka-aineryhmien suositeltavia käyttömääriä. Ne perustuvat pohjimmiltaan ravintoainesuosituksiin, mutta sopivat paremmin yksittäisten henkilöiden syömisen ohjaukseen.

“Yksilötasolla pitäisi enemmän keskittyä ruokaan ja ruoka-aineisiin ja tarkastella niiden merkitystä terveyteen”, Fogelholm sanoo.

Käytännön työhön suositellaan lautasmallia ja ruokapyramidia, jotka kuvaavat paremmin ruoka-aineiden suhteellista osuutta terveyttä edistävässä ruokavaliossa.

Suositukset ovat saaneet osakseen myös kritiikkiä. Moni kertoo terveyhtyneensä ruokavaliolla, joka poikkeaa selvästi suosituksista.

Voiko ihminen voida hyvin syömällä toisin kuin suosituksissa sanotaan?

“Ihmisen elimistö on aika sopeutuvainen. Se, että joku pysyy terveenä, vaikka syö toisella tavalla kuin on suositeltu, ei ole todiste siitä, etteivätkö ravitsemussuositukset toimisi”, Fogelholm vastaa.

“Ravitsemussuositukset eivät yritä väittää, että kaikkien tarpeet olisivat samanlaiset tai kaikkien pitäisi syödä samanlaista ruokaa. Yksillöllisiä eroja on. Suosituksia pitää tarkastella ryhmätasolla. Mitä enemmän syö suositusten mukaisesti, sitä todennäköisempää on että asiat ovat hyvin. Sama pätee liikunnassakin. Ihmiset reagoivat erilailla erilaisiin liikuntamääriin ja -muotoihin. Meillä on myös erilainen unentarve. Ei siinä ole mitään outoa, että ihmiset tarvitsevat erilaisia ruokia.”

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here