Olen lääkärinä hoitanut satoja riippuvuusongelmaisia henkilöitä – alkoholi, päihteet, kompulsiiviset häiriöt, lääkkeet. Kaikilla riippuvuudesta kärsivillä, riippumatta riippuvuuden aiheuttajasta, on joitakin tyypillisiä käyttäytymisen ja ajattelun piirteitä.

Riippuvuusongelma, mistä ei kuitenkaan puhuta, mutta mikä on ehkä yleisin kaikista, on syöminen ja ruokariippuvuus. En puhu ahmimishäiriöstä tai muista kliinisesti diagnosoitavista sairauksista. Puhun tavallisista ihmisistä – sinusta ja minusta, joita pidetään tahdonvoimaltaan heikkoina, laiskoina ja mukavuudenhaluisina. Väitän, että asia ei ole niin yksinkertaista. Suurella osalla meistä on sairaudellista riippuvuusongelmaa. Toisaalta – ruoan kuuluu olla fyysisesti vahvasti stimuloivaa – jos niin ei olisi, olisimme jo kuolleet nälkään.

Kirjoitin tämän jutun, koska haluan nostaa hypoteesin, että joissakin tapauksissa syömis- ja paino-ongelmia pitäisi hoitaa ennemminkin kuin riippuvuusongelmia, eikä niinkään paljon “epäterveellisinä elintavoilla”. Näistä esimerkeistä tulette huomaamaan, miten poikkeava ruokakäyttäytyminen eroaa normaalista ruoan aiheuttamasta stimulaatiosta.

Tässä jutussa luettelen piirteitä, joita olen huomannut sekä päihde- että ruokariippuvaisilla. Huom! Kyseessä ei ole tieteellinen argumentointi vain minun omasta työstäni (ja elämästäni) saatu empiirinen kokemus. Päätä itse.

Lisäksi on mainittava, että ruokariippuvuudella en tarkoita ihmisen normaalia fysiologista tarvetta energian saannille ruoasta. Enkä tarkoita myöskään, että ruoka olisi itse päihde. Tarkoitan epäterveen ruokakäyttäytymisen laukaisemaa riippuvuuden kaltaista toimintamallia.

Häpeä.

Samalla tavalla kuten päihderiippuvainen, kokee myös ruokariippuvainen häpeää. Alkoholiriippuvainen voi tuntea häpeää esimerkiksi siitä, ettei pysty hallitsemaan omaa riippuvuusongelmaa. Ruoka on ainoa energianlähde ihmisellä eikä sen pitäisi aiheuttaa minkäänlaisia negatiivisia tuntemuksia, varsinkaan häpeää syömisestä. Häpeän tunne tarkoittaa, että henkilö kokee syömisensä jotenkin sosiaalisesti ei-hyväksyttäväksi. Ruokahäpeän taustalla voi olla muitakin asioita (esimerkiksi uskonnolliset syyt), mutta usein piileskelee häpeä hallitsemattomasta riippuvuudesta ja pelko sosiaalisesta leimaamisesta.

Salassa pitäminen.

Liittyen edelliseen. Riippuvainen ei halua harrastaa häpeää aiheuttavaa toimintaa julkisesti. Alkoholiriippuvaiset ovat välillä uskomattoman taitavia pitämään salassa päivittäistä alkoholin käyttöä läheisiltä. Henkilöt, jotka kokevat, että joutuvat jotain syömistä pitämään joltakin salassa, häpeävät useimmiten hallitsematonta syömistä. Henkilöt saattavat usein käydä “ohimennen” kaupassa, pikaruokapaikassa, kioskilla. He syövät salaa ilman, että muut ihmiset (varsinkin läheiset) näkisivät.

Mielihyvä, mitä ei saa mistään muusta asiasta.

Riippuvainen saattaa saada ruoasta tällaista mielihyvää tai muuta emotionaalista tunnetta, jota ei saa mistään muusta asiasta. Tämä ylläpitää ja vahvistaa riippuvuuskierrettä.

“Lopetan huomenna”

…mutta huomenna kierre toistuu. Melkein kaikki riippuvaiset ovat jossain vaiheessa itselleen tai muille luvanneet, että lopettavat huomenna (huom.- ei tänään), mitä ei useimmiten kuitenkaan tapahdu.

Toleranssi.

Kuten isossa osassa riippuvuuksissa, samalla tavalla ruoassakin kehittyy useimmiten toleranssi. Tarvitaan jatkuvasti isompi stimulaatio saadakseen sama vaste kuten aikaisemmin. Joko se on ruoan määrä, syömisen tiheys tai maku, ruokariippuvainen hakee usein lisää vaikutusta, joka ylläpitää noidankehää.

Ilmeiset terveysongelmat

…jotka johtuvat riippuvuudesta, mutta henkilö ei kykene silti lopettamaan riippuvuuskäyttäytymistä. Henkilöt, joilla ei ole taipumusta riippuvuuksiin ihmettelevät, miten joku voi jatkaa alkoholin käyttöä, vaikka on sairastanut jo kertaalleen haimatulehduksen. Mutta henkilö, joka on sairastanut sydäninfarktin, mutta siitä huolimatta ei pysty lopettamaan ylensyömistä? Väitän, että usein sama ongelma, eri riippuvuus.

Päihdevapaat jaksot, retkahdukset.

Riippuvaiset pystyvät melkein aina jaksoihin, jolloin riippuvuutta pystytään hallitsemaan. Ne vaativat aina jatkuvaa työtä ja systeemejä. Melkein jokainen riippuvainen löytää itsensä jossain vaiheessa tilanteesta, jossa on tiedostamatta tai tietoisesti sortunut riippuvuuden kierteeseen takaisin.

Vieroitusoireet.

Saattavat olla olemassa myös ruokariippuvuudessa, eri tavalla toki kuin päihderiippuvuuksissa. Ärtyneisyys, huimaus, mieliteot, ärtyvän suolen oireet, hikoilu ja muut autonomisen hermoston oireet sekä paljon muuta voi olla läsnä.

Pakkomielle.

Ruoka voi muuttua pakkomielteeksi. Pakkomiellettä on mahdoton välttää, se tunkeutuu ajatuksiin jatkuvasti. Ruokariippuvainen saattaa ajatella työpäivän aikana, yöllä herätessä, kaverin kanssa jutellessa seuraavasta “annoksesta”.

Muu elämä muokkautuu riippuvuuden mukaan.

Sen sijaan, että syöminen olisi normaali osa arkea, se alkaa ohjaamaan sitä. Riippuvainen saattaa esimerkiksi muuttaa omaa sosiaalista kanssakäymistä, aikatauluja, kulkureittejä, päivärytmiä tai budjettia sen mukaan, mikä parhaiten palvelisi riippuvuutta.

Jakob Valdma on lääketieteen lisensiaatti (LL), jonka intohimona on elintapalääketiede. Vieraile myös www.jakobvaldma.com

Erilaisia samanlaisuuksia on vielä paljon lisää. Epäilen, että on valtavan paljon ihmisiä, jotka taistelevat riippuvuustasoisen häiriösyömisen kanssa, vaikka ei olisikaan ahmimishäiriön tasoista psykiatrista ongelmaa. Kirjoituksen pointti on, että vaikka lopputulos on useimmiten sama – diabetes, ylipaino, sydänsairaudet, alentunut elämänlaatu, on joitakin tapauksia, joissa ruokakäyttäytymistä pitäisi lähteä korjaamaan eri tavalla kuin pelkällä “liiku enemmän, syö vähemmän, laihdu” menetelmällä.

Miten? – tästä myöhemmin lisää osassa 2.

2 KOMMENTIT

    • Syömishäiriön ja häiriösyömisen raja on usein hyvin harma. Sen lisäksi toki on paljon diagnosoimatta syömishäiriöisiä, varsinkin miehiä.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here