Osa 1 – Katsaus yliliikkuvuuteen

Olen yleislääkäri, en fysiatri, ortopedi, fysioterapeutti enkä mikään muukaan biomekaniikan erikoisasiantuntija, joten suhtaudu seuraavaan tekstiin sen mukaisesti. Olen kuitenkin nähnyt ja oppinut työssäni lääkärinä vuosien varrella moniakin asioita yliliikkuvuudesta.

TULE(S) – Tuki- ja liikuntaelinten (sairaudet)

Yliliikkuvuus on erittäin yleinen ongelma. Suurin osa ihmisistä vastaanotollani eivät edes tiedä olevansa yliliikkuvia. Harvat heistä saavat diagnoosin. Jopa vaikeat yliliikkuvuutta aiheuttavat sidekudossairaudet, kuten Ehlers-Danlos, jäävät usein diagnosoimatta. Tilannetta ei helpota ollenkaan epäpätevän terveydenhuollon taipumus hoitaa kaikkia TULE-ongelmia samalla työkalulla – Buranalla, taustasyytä etsimättä. Yliliikkuvuutta on eri lähteiden perusteella 4-25%:lla väestöstä. Vastaanotollani 9/10 yliliikkuvuuspotilaista on naisia. Se johtuu ilmeisesti naisten lisääntymiskyvyn tuottamasta joustavuudesta. Yliliikkuvuus ei ole homogeeninen ryhmä, vaan siihen mahtuu monia erityyppisiä yliliikkuvuuksia. Helppouden takia kuitenkin tässä jutussa puhutaan yleisestä “yliliikkuvuuden” käsitteestä.

Miten yliliikkuvuus todetaan ja mitä se aiheuttaa?

Se ei ole oikeastaan mitään alkemiaa. Muutamalla yksinkertaisella testillä näemme selvästi, että henkilön nivelet liikkuvat normaalia enemmän. Katso alla oleva kuva. (1)

yliliikkuvuus

Yliliikkuvuus aiheuttaa sekä välittömiä, kroonisia-toistuvia että pitkäaikaisia pysyviä ongelmia (oma luokitus).

Välittömät ongelmat ovat taipumus nyrjähdyksiin, venähdyksiin ja sijoiltaanmenoihin. Tyypilliset ovat polvilumpion sijoiltaanmeno, olkanivelen sijoiltaanmeno ja nilkan nyrjähdys.

Krooniset-toistuvat ongelmat ovat erilaiset TULE-kivut, jumit ja esimerkiksi jännityspäänsärky. Ne johtuvat siitä, että sekä nivelet että lihaksisto joutuvat normaalia isomman kuormituksen alle. Yliliikkuvan nivelen ympärillä olevat lihakset joutuvat tekemään jatkuvasti enemmän työtä stabilisoidakseen niveltä. Samoiten sidekudos muualla – välilevyt ja nivelkierukka polvissa – voivat oireilla huomattavasti useammin.

Pitkäaikaiset pysyvät ongelmat ovat se, minkä takia pidän 10 min luennon jokaiselle nuorelle ylillikkuvuuspotilaalle vastaanotollani. Se on nivelten ja välilevyjen kuluminen. Riippuen olosuhteista, saattaa yliliikkuvan henkilön nivelet kulua useita kertoja nopeammin kuin muilla. Varsinkin selkärangan välilevyt ovat isossa vaarassa. Eräällä potilaallani oli jo reilu 30-vuotiaana erittäin vaikea-asteinen kaularangan kuluma johtuen lähinnä säännöllisistä lihasrelaksanttien määräämisestä. On suhteellisen tyypillistä, että jo 30-40 vuotiailla naisilla, joilla on ylillikkuvuutta, on yhden tai useamman nivelen merkittävä kuluma.

Ennen kuin puhutaan siitä, miten yliliikkuvuutta hoidetaan, puhutaan siitä, miten sitä EI hoideta.

Miten yliliikkuvuutta EI tulisi hoitaa?

Lihasrelaksantit – lihasjäykkyys yliliikkuvuudessa on isolta osalta elimistön suojareaktio. Jos me toistuvasti löysistetään yliliikkuvan henkilön lihaksia lisää relaksanteilla, saatetaan tilannetta pahentaa. Lihasrelaksantteja voi käyttää harkitusti ja tilapäisesti, mutta ei jatkuvasti.

Tulehduskipulääkkeet. Burana saattaa helpottaa kipua hetkeksi, mutta se on vain oireiden hoitoa. Suurin ongelma käytössä on se, että perussyy taustalla jää hoitamatta ja ihminen popsii pillereitä vuodesta vuoteen antaen elimistön kulua.

Venyttely. Venyttely ei ole sinänsä ole kiellettyä yliliikkuvilla henkilöillä, mutta sen tulee olla hyvin ohjattua ja tietoista. Väärällä tavalla venyttäen voidaan vain aiheuttaa lisää vauriota.

Hieronta. Hieronnassa ei ole mitään pahaa, MUTTA valtaosa kuvittelee sen olevan ratkaisu TULES:lle ja viettävät vuodesta vuoteen 2x kuukaudessa 45 min hierontapöydällä, jotta kokisivat yhden illan rentoa oloa, sen sijaan, että oikeasti hoitaisivat ongelmaa.

(Tuet ja ortoosit). Jätin tämän sulkuihin, koska se on tärkeä hoitokeino pienelle osalle, mutta kokemukseni mukaan valtaosa yliliikkuvuudesta kärsivistä käyttää näitä turhan paljon ja antavat näin omilla lihaksilla ja nivelsiteillä surkastua lisää, joka johtaa pahaan kierteeseen.

Miten yliliikkuvuutta tulisi hoitaa oikein?

Nyt kun edelliset ovat alta pois, puhutaan siitä, miten oikeasti ongelman juurisyihin paneutua.

Lihaskuntoharjoittelu. Se on ainoa keino, millä voidaan löysyyden anatomiaan vaikuttaa. Toki, mikään ei muuta sidekudoksen geneettistä koostumusta, mutta lihaskuntoharjoittelulla voidaan saada niveliä tukevat sidekudosrakenteet kuten nivelsiteet ja lihakset huomattavasti tukevammaksi. Valitettavasti se ei ole niin helppoa kuin, että ottaa painot käden ja antaa vaan mennä. Yliliikkuvuudessa on pakko kiinnittää huomiota suoritustekniikkaan erityisellä huolella. Väärällä tavalla suoritetut liikkeet ovat yhtä huonoja kuin liikkumattomuus. Hyvä PT tai asiaan perehtynyt fysioterapeuti on erittäin tärkeässä roolissä tässä. Suosittelen yliliikkuvuusongelmista kärsivää aloittamaan treenit aina pätevän ammattilaisen seurannassa, koska on erittäin tärkeä oppia suorittamaan liikkeet alusta asti oikein.

Ergonomia. Varsinkin fyysisesti kuormittavissa töissä (enkä tällä tarkoita vain todella fyysisiä töitä, vaan myös staattisia ja haasteellisia työasentoja, esim. myyjilla, sähkömiehillä jne). Hyvä ergonomia on tärkeä kaikille ihmisille, mutta se on elintärkeä yliliikkuvuudessa. Vuosien ajan tuhansia kertoja toistettu liike 1% yli normaalin luonnollisen liikeradan, saattaa tehdä lopulta merkittäviä ongelmia niveleen. Toimistotyöläiselle saattaa hivenen väärä työasento aiheuttaa vuosia kestävää niska-hartiaseudun ja jännityspäänsärkyvaivan. Suosittelen kaikille ylilliikkuvuudesta kärsiville käydä työfysioterapeutin konsultaatiossa ja mahdollisesti sen lisäksi tilata työpaikkakäynti.

Jakob Valdma on lääketieteen lisensiaatti (LL), jonka intohimona on elintapalääketiede. Vieraile myös www.jakobvaldma.com

Ylipainon välttäminen. Saattaa kuulostaa itsestään selvyydeltä, että ylipaino on haitallista, mutta ylipaino on erittäin haitallista yliliikkuvuudessa. Kun yliliikkuville kehittyy nivelrikko muutenkin herkemmin, ylipaino kaataa bensaa vaan liekkeihin. Ja tekonivelten laittaminen kuluman loppuvaiheessa on haasteellista, koska leikkauskomplikaatioiden riski on korkeampi ja toimenpiteestä toipuminen on usein pitkä ja rankka.

(Kirurgia). Jälleen suluissa. Joissain tapauksissa on välttämätön kiristää nivelen ympärillä olevia nivelsiteitä tai korjata revenneitä (esim. toistuvat polvilumpion sijoiltaanmenot).

Sen verran tiivistettynä tällä kertaa. Seuraavassa osassa kerron tarkemmin, mitä konkreettisesti pystyy tekemään itse.

Viitteet
Benign Joint Hypermobility Syndrome: Evaluation, Diagnosis, and Management. MAJ Michael R. Simpson, DO, MC, USA. The Journal of the American Osteopathic Association, September 2006, Vol. 106, 531-536.

1 KOMMENTTI

  1. Kiitos kun otit tämän aiheen, siitä ei ole juurikaan saatavana tällaista tietoa. Odotan mielenkiinnolla ohjeita, miten voi itse asiaan vaikuttaa, ja tehdä oikein lihaskuntoharjoituksia. :-)

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here