Hermosto on kehon ”sähköpääkeskus”, mutta mistä hermosto koostuu ja mitä tarkoittaa motorinen taitavuus?

Hermosto on kehon ”sähköpääkeskus”, sillä se säätelee liikkumistamme ja voimankäyttöä. Hermosto koostuu keskushermostosta eli aivoista ja selkäytimestä, sekä ääreishermostosta. Keskushermoston tehtävä on ottaa aistisensoreilta vastaan informaatiota, käsitellä tietoja ja viestittää toimintaohjeet eteenpäin ääreishermostolle. Ääreishermoston muodostavat keskushermostosta lähtevät liikehermot ja niihin yhteydessä olevat aistisensorit, jotka sijaitsevat eri puolilla kehoa. Aistisensorit välittävät keskushermostolle tietoa kehon asennosta ja sen muutoksista, paineesta, kivusta ja kehon lämpötilasta.

Hermosto aistii ympäristöä ja tarkoituksenmukaistaa lihastoimintaa

Voimantuotossa on kyse hermoston kyvystä rekrytoida uusia lihassoluja suoritukseen. Lisäksi se pyrkii tarkoituksenmukaistamaan lihastoimintaa sekä voiman säätelyä. Se, että asentoa joudutaan korjaamaan ja hakemaan tasapainoa on loppujen lopuksi vain hyvä asia. Huojuminen ja vapina nimittäin kertoo hermoston joutuvan lujille. Harjoittelun vaikutuksesta hermosto kehittyy ja löytää uusia yhteyksiä lihasten yhteistoimintaa lujittamaan. Aivojen solumäärästä noin puolet vastaa motoristen liikkeiden kontrolloinnista, kun neljäsosan tehtävänä on aistihavaintojen käsittely.

Motorisia toimintoja ohjaavat aivojen pyramidi- ja ekstrapyramidijärjestelmät. Pyramidijärjestelmän tehtävänä on säädellä pikkutarkkaa työskentelyä vaativia, ns. hienomotorisia liikkeitä, kun taas ekstrapyramidijärjestelmä vastaa suurpiirteisistä, karkeamotorisista liikkeistä ja liikesarjoista. Jälkimmäisen toimintoja ovat myös lihastonuksen eli -jänteyden ylläpito ja tasapainon korjausrefleksit.

Motorinen yksikkö koostuu liikehermosta eli motoneuronista ja sen hermottamista lihassoluista. Sen tehtävänä on viedä ”käskyjä” keskushermostosta lihaksiin. Motorinen yksikkö voi toisessa ääripäässä koostua liikehermosta ja yhdestä lihassolusta, jolloin yksikkö vastaa tarkkaavaisuutta vaativista hienomotorisista liikkeistä. Toisessa ääripäässä liikehermo jakaantuu lukuisiin päätehermoihin, jotka kukin hermottavat omaa lihassoluaan. Tällöin yksikön tehtävänä on karkeamotorinen, voimapainotteisempi toiminta.

Mitä on motorinen taitavuus?

Motoriikka tarkoittaa liikkeiden hallintakykyä ja suoritusten ohjausta. Jokainen liike ja kaikki liikkuminen edellyttävät reagointikykyä, tasapainon hallintaa ja tiettyä rytmiä. Edellisten taitojen lisäksi hallittu liikkuminen edellyttää oikea-aikaista ajoitusta, ympäröivän tilan hahmottamista ja eri kehonosien hallintaa. Motorinen suoritus edellyttääkin aistien, hermoston ja lihasten yhteistyötä eli koordinaatiota. Hyvä koordinaatio tekee liikkumisesta sulavaa, taloudellista ja tarkoituksenmukaista.

Motorisen taitavuuden osatekijät ja niiden kehittäminen

Taitavuudella tarkoitetaan kykyä hallita monimutkaisia liikekokonaisuuksia ja kykyä oppia ja kehittää nopeasti urheilullisia liikevalmiuksia muuttuvan tilanteen vaatimuksia vastaavaksi. Motorisella taitavuudella taas tarkoitetaan hermoston, aistien ja lihaksiston kykyä toimia liiketehtävissä tarkoituksenmukaisesti. Taitavuuden osatekijöistä käytetään kirjallisuudessa usein myös nimityksiä koordinatiiviset kyvyt, koordinatiiviset tekijät tai liikehallinta.

Lihashallinnan onnistuminen on riippuvainen hermoston ja aistien kyvystä säädellä lihasten tavoitteellista ja tarkoituksenmukaista supistumista ja laukeamista. Ajoituksen säätely on merkityksellistä liiketehtävissä, joissa onnistuminen riippuu sekä lihassupistuksen tarkasta ja taloudellisesta ajoittamisesta että peräkkäisten liikkeiden tarkoituksenmukaisesta rytmittämisestä. Havaintomotorisella säätelyllä liikettä ohjataan tilassa lähinnä ulkoisten aistien opastamana. Motorinen taitavuus ilmenee kykynä säädellä eriasteisia motorisia taitoja, mutta joka ei tule esiin konkreettisissa suorituksissa.

Taitavuus on merkittävä edellytys liikevalmiuksien ja urheilutekniikan oppimiselle ja kehittämiselle. Kehittämisellä tässä tarkoitetaan mm. virheiden korjaamista. Taitavuudella on ensisijainen merkitys lajeissa, jotka vaativat hyvää liikekoordinaatiota ja nopeaa sopeutumista kilpailutilanteen muuttumiseen. Taitavuus ilmenee harjoittelussa opittujen valmiuksien tarkoituksenmukaisena valintana ja tietoisina liikekorjauksina, joita urheilija suorituksen aikana tekee.

Taitavuuden osatekijät

Tavallisimpina taitavuuden osatekijöinä pidetään tasapaino-, yhdistely-, erottelu-, muuntelu ja sopeutuvuus-, orientoitumis- ja reaktiokykyä. Voimme kutsua näitä myös liikehallintatekijöiksi.

Tasapainokyvyllä tarkoitetaan kykyä ylläpitää tai saavuttaa tasapainoinen asento. Havaintomekanismeista tasapainoon vaikuttavat näkö-, tasapaino- ja kinesteettinen aisti. Tasapainokyky jakautuu myös staattiseen ja dynaamiseen tasapainoon sekä ulkoisen esineen tasapainottamiseen. Staattisella tasapainolla tarkoitetaan kehon tasapainottamista paikallaan pysyvään asentoon. Dynaamista tasapainoa edellyttää kehon tasapainottaminen liikkeessä. Erityinen muoto dynaamista tasapainoa on kehon tasapainottaminen pyörimisliikkeen jälkeen esim. taitoluistelun pirueteissa. Tasapainokyvyssä tytöt saavuttavat kehityksen huipun noin 13 ja pojat noin 15 vuoden iässä. Tytöillä kehitys on nopeinta ikävälillä 7–10 vuotta ja pojilla 8–11 vuotta. Pojilla on selvä taantumisvaihe ikävuosina 11–12 vuotta.

Yhdistelykyky on kyky organisoida kehon osaliikkeitä siten, että liikkeen tila-, aika- ja dynaamisten tekijöiden välillä on tietty vuorovaikutus. Yhdistelykyvyllä voidaan myös ymmärtää kykyä yhdistellä useita monimutkaisiakin liikkeitä toisiinsa. Liikuntasuorituksissa liikkeiden organisointiin vaikuttavat usein väline, teline tai vastustaja. Yhdistelykyvyssä korostuu kinesteettisen ja näköaistin informaation vastaanotto ja käsittely.

Erottelukyky on kykyä saavuttaa suuri tarkkuus ja taloudellisuus liikkeiden osissa, yksittäisissä liikkeissä ja kokonaisliikunnassa. Erottelukyky ymmärretään kykynä erotella ja käsitellä tarkasti kinesteettistä informaatiota sekä erotella lihasten työskentely- ja rentousvaiheita. Erottelukyvyn perustana on eri liikkeissä tarvittavan voiman-, tilan- ja ajankäytön erittely kullekin liikkeelle mahdollisimman sopivaksi. Tätä kykyä kuvataan monesti käsitteellä liiketunne. Erottelukyvyssä kinesteettisen aistin toiminnalla on tärkeä merkitys. Ajallisten tekijöiden erottelu liittyy läheisesti rytmikykyyn ja tilatekijöiden erottelulla on yhtymäkohtia orientoitumiskykyyn. Erottelukyvyn osatekijöistä tilanerottelukyky kehittyy ensimmäisenä. Sen nopeinta kehityskautta ovat tytöillä ikävuodet 7–9 ja pojilla ikävuodet 7–8. Ajanerottelukyvyn nopein kehitys tapahtuu ikävälillä 9–12 vuotta. Voimanerottelukykyä lukuunottamatta erottelukykyä on vaikea harjoituksellakaan kehittää 13. ikävuoden jälkeen.

Rytmikykyyn liittyvät kognitiiviset tulkintamekanismit, kuten ajan kokeminen ja toimeenpanomekanismit, joissa oleellinen tekijä on liikkeiden oikea ajoittaminen. Liikuntalajit jaetaan syklisiin ja asyklisiin lajeihin. Syklisissä lajeissa lihastyön vaiheet seuraavat toisiaan samanlaisina ja muuttumattomina. Syklisistä liikuntalajeista hyvä esimerkki on juoksu. Asyklisissä lajeissa, kuten telinevoimistelussa rytmisyys näkyy erilaisten liikkeiden sisäisten rytmi-ilmiöiden vaihteluna. Rytmikyky kehittyy tytöillä nopeasti ikävälillä 9–11 vuotta. Tämän jälkeen kehitys pysähtyy ja alkaa kääntyä laskuun 15 ikävuoden jälkeen. Pojat ovat aluksi tyttöjä heikompia rytmitesteissä, mutta aaltoillen etenevä kehitys nostaa pojat 13 ikävuoden kohdalla tyttöjen edelle. Pojilla kehitys on nopeaa ikävälillä 8–9, 10–11 ja 12–13 vuotta.

Muuntelu- ja sopeutuvuuskyky on kykyä sopeutua epätavallisiin tehtäviin sekä nopeasti ja odottamatta muuttuviin oloihin. Muuntelu- ja sopeutumiskyky ilmenee optimaalisen käyttäytymisohjelman tuottamisena, ohjelman motorisen toteutumisen kontrolloimisena sekä sen korjaamisena ja muuttamisena. Liikunnassa olojen muuttumista aiheuttavat esimerkiksi vastustajan liikkeet, liikkuvat esineet, liikkumisalusta ja rytmi. Muuntelu- ja sopeutuvuuskyvyn nopeinta kehityskautta sekä tytöillä että pojilla ovat ikävuodet 7–10. Tytöillä tulee tämän jälkeen kehityksessä tasanne. Pojilla sen sijaan kehitys jatkuu hitaana, ja molemmat sukupuolet saavuttavat muuntelu- ja sopeutuvuuskyvyn huipun 14-vuotiaana.

Orientoitumiskyky on kykyä määrittää ja arvioida oikein kehon asema ja liike tilassa ja ajassa sekä koordinoida liikkeitä tarkoituksenmukaisesti tämän aseman ja liikkeen muuttamiseksi. Oleellista orientoitumiskyvyssä on tuntuman säilyttäminen ympäröivään tilaan myös vaikeissa liikeyhdistelmissä, jotka sisältävät paikaltaan siirtymisiä ja pyörimisliikkeitä. Tilaan orientoitumisessa havaintotoiminnot ja motoriset tapahtumat yhdentyvät. Tilaan orientoitumisessa ei ole ratkaisevaa pelkästään liikkeen ajallisten tekijöiden ja niiden muuttumisen huomioiminen. Koko kehon aseman ja liikkeen muutokset ovat aina etusijalla eivätkä niinkään kehon eri osien suhteet toisiinsa nähden. Orientoitumiskykyä säätelee näköaistin avulla saatava informaatio ja se kehittyy suhteellisen tasaisesti pojilla 15 ikävuoteen asti. Nopeinta kehitys on ikävälillä 8-9 vuotta. Tytöt kehittyvät nopeasti ikävälillä 7–9 vuotta. 9–11 ja 12–13 vuoden ikävälille ajoittuvien tasannevaiheiden jälkeen tytöt saavuttavat noin 16 vuoden iässä poikien tason.

Reaktiokyky ymmärretään kykynä reagoida nopeasti ja tarkoituksenmukaisesti tiettyyn ärsykkeeseen. Sekä ärsyke että reaktio vaihtelevat jonkin verran luonteeltaan. Ärsyke voi olla kuuloon, näköön tai tuntemukseen perustuva, odotettu tai odottamaton signaali. Reaktio voi olla yksinkertainen motorinen reaktio, kuten napin painaminen, tai liikuntasuoritus. Suoritettavalla reaktiolla voi olla joko yksi, etukäteen päätetty toimintamahdollisuus tai useita mahdollisuuksia, joista yksi on valittava. Reaktiokyvyssä kehitys on tytöillä ja pojilla samanlaista yksinkertaisella motorisella suorituksella reagoinnissa, mutta eroaa liikuntasuorituksella reagoinnissa. Nopean kehityksen vaiheet ajoittuvat ikävälille 9–10 ja 11–12. Liikuntasuorituksella reagointi kehittyy nopeasti 7–10 ikävuoden välillä eikä tytöillä tämän jälkeen juurikaan kehity. Pojat parantavat suoriutumistaan pienen tasanteen jälkeen aina 15-vuotiaaksi asti.

Lasse
Artikkelin kirjoittaja on Trainer4You-kouluttaja Lasse Seppänen, jonka koulutuskokemus hakee vertaistaan.

Harjoituksella ei juurikaan ole vaikutusta yksinkertaisella motorisella suorituksella reagoimiseen. Sen sijaan liikuntaa harrastaneet saavuttavat liikuntasuorituksella reagointitehtävissä harrastamattomia parempia tuloksia 12-vuotiaista lähtien.

Lue lisää kirjasta Nuoren urheilijan fyysinen harjoittelu.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here