Luusto kaipaa liikettä
Osteoporoosi on yleinen luuston sairaus, jossa luusto heikentyy ja altistuu murtumalle. Sitä voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä liikkumalla riittävästi.Suomessa tapahtuu vuosittain 30 000–40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. Kun luun mineraalitiheys heikkenee merkitsevästi suhteessa keskiarvoon, voidaan puhua osteoporoosista. Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luusto heikentyy ja altistuu murtumalle. Suomessa noin 400 000 sairastaa osteoporoosia.Luukudos uusiutuu koko elämän ajan. Luuntiheys kasvaa tavallisesti 20–30 ikävuoteen saakka ja säilyy lähes muuttumattomana 40 ikävuoteen asti. Tämän jälkeen luuntiheys pienenee. Naisilla pienentyminen kiihtyy menopaussissa. Luun häviäminen nopeutuu elämänkaaren loppupäässä miehillä ja uudelleen naisilla. Osteoporoottisen luunmurtuman saaneella on 2–4-kertainen riski saada uusi murtuma kuin muilla.Elintavat vaikuttavat keskeisesti luuston terveyteen. Kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti suojaavat osteoporoosilta. Kalsium lisää luumassaa ja D-vitamiini puolestaan edistää kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä suolistossa ja turvaa näin luuston tärkeiden rakennusaineiden saannin.Myös liikunnalla on tärkeä rooli osteoporoosin ennaltaehkäisyssä. Tutkimusten mukaan erityisesti tärähdyksiä sisältävä liikunta on hyödyllistä luille, mutta edelleen tarvitaan lisää tutkimusta, sanoo vuoden fysioterapeutiksi 2013 valittu Riku Nikander, joka toimii professorina Jyväskylän yliopistossa.– Painoa kantava liikunta kuten juoksu, kävely ja pallopelit näyttäisivät olevan hyödyllisiä luustolle. Liikuntamuodon luustoon aiheuttaman kuormituksen suuruus ja liikunnan määrä ovat luustoa vahvistavia tekijöitä. Siksi vähäinen määrä suhteellisen kuormittavia hyppyjä vahvistaa luuta yhtä paljon kuin kevyemmin kuormittava hölkkä, jonka kesto puolestaan on yhdellä harjoituskerralla pidempi kuin hyppyharjoituksen, Nikander toteaa.Vuonna 2010 julkaistussa tiedekatsauksessa Nikander ja kollegat osoittivat, että lihaskuntoharjoittelu lisää luuntiheyttä lapsilla ja nuorilla 1–8 prosenttia ja aikuisilla naisilla 0,5–2,5 prosenttia noin vuoden kestäneissä tutkimuksissa. Yksittäisten tutkimusten tulokset poikkeavat selvästi kuitenkin toisistaan. Tämä johtunee siitä, että liikuntaohjeita noudatetaan heikosti, tutkimusten kesto on usein lyhyt ja aineisto pieni, suomalaistutkijat arvioivat.Käypä hoito -suositusten mukaan luuston kannalta tehokkaimpia liikuntamuotoja lapsille ja nuorille ovat nopeus- ja iskutyyppiset lajit, kuten voimistelu, juokseminen, hyppiminen sekä kohtuutehoinen voimaharjoittelu. Aikuisille suositeltavia ovat voimaharjoittelu, painoakantavat lajit kuten porraskävely, hölkkä ja mailapelit, sekä lajit joissa tehdään nopeita suunnanvaihdoksia ja altistutaan tärähdyksille.Nopeus- ja iskutyyppiset lajit voivat aikuisiässä ja vanhuudessakin olla kaikkein tehokkaimpia, mutta niitä tulisi harjoittaa harkiten.
Lähteinä käytetty mm.Nikander R, Sievänen H, Heinonen A, et al. (2010). Targeted exercise against osteoporosis: A systematic review and meta-analysis for optimising bone strength throughout life. BMC Med. 2010 Jul 21;8:47.Artikkelia on päivitetty 14.3.2014.