Pt-kouluttautujan kynästä: ”Se hetki, kun silmät avautuvat – en katso kuntosalia enää koskaan kuten ennen”
Millaista on kouluttautua personal traineriksi? Anna von Hertzen bloggaa kuulumisiaan ja tunnelmiaan pt-koulutuksesta. Lue myös sarjan edelliset osat (1 ja 2).”Sanonko jotakin vai olenko hiljaa?” pohdin itsekseni vastikään kuntosalilla. Seurailin vieressäni olevaa naista, joka kiskoi ylätaljaa puuskuttaen. Hänen tekniikkansa oli hukassa kuin lumiukko saunassa.Päätin kuitenkin ujona suomalaisena olla hiljaa.Nainen ylätaljassa ei ollut ainoa liikkuja, joka kiinnitti huomioni. Bongasin myös monta muuta treenaria, jotka tekivät liikkeet vähän sinne päin. Silloin sen tajusin: en katso kuntosalia enää koskaan kuten ennen.Ennen kuin aloitin Trainer4Youn personal trainer -opinnot syyskuussa, kävin vuosia kuntosalilla pari kertaa viikossa ja treenasin vähän miten sattui. Kuvaavaa on, että googlasin itselleni elämäni ensimmäisen saliohjelman netistä alkuvuodesta.Salilla käyminen oli ihan kivaa, ja jonkinlaisia tuloksiakin syntyi. Sitten aloitin pt-koulutuksen, jonka seurauksena kysyin itseltäni: ”Mitä hittoa olen puuhaillut kuntosalilla toistakymmentä vuotta?”Luulin tietäväni, miten treenataan ylätaljassa.Luulin osaavani alaselkää ja takareisiä harjoittavan hyvää huomenta -liikkeen puhtaasti. Luulin, että minulla on fiksu saliohjelma.Luulin väärin.
Kävimme kuntosaliohjaajakoulutuksessa läpi liikkeiden tekniikoita, ja lähes kaikissa tekniikoissani riitti huomautettavaa. Enkä ollut todellakaan ainoa ryhmästämme, vaikka olemme kaikki huhkineet salilla jo pitkään. Se netistä löytämäni saliohjelmakin lensi roskiin.Kuntosaliohjaajakoulutus on haastanut ennen kaikkea egoani: olen joutunut tiputtamaan monissa liikkeissä painomäärät jopa puoleen entisestä, jotta olen saanut tekniikat kuntoon. Hyvästi määrä, tervetuloa laatu.Vaikka egoni on joutunut nöyrtymään, olen saanut vastapainona rekkalastillisen innostusta kuntosalitreeniin. On ihan erilaista lähteä salille kun tajuaa, miten lihakset käyttäytyvät ja mitä liikkeitä oikeasti kannattaa tehdä ja miksi.Jos olisin ollut fiksu, olisin palkannut itselleni jo vuosia sitten personal trainerin katsomaan perääni kuntosalilla. Olen saanut toki itseksenikin tuloksia – ja noh, loukannut olkapääni ja alaselkäni. Personal trainerin kanssa olisi tulokset olleet todennäköisesti aika paljon paremmat.Olemme aloittaneet koulutuksessa harjoitusohjausten tekemiset kavereillemme, ja rehellisyyden nimissä toisten ohjaaminen arveluttaa minua vielä. Tiedän nyt, kuinka vähän tiedän ja mitä kaikkea pitääkään oppia. Entä jos neuvon ohjattavaani väärin tai en osaa korjata mahdollisia virheitä? Personal trainerilla on kuitenkin valtava vastuu kourissaan.
Epävarmuuteni oli yksi syy siihen, miksi en sanonut mitään naiselle, joka kiskoi ylätaljaa päin honkia. Eikä hän välttämättä olisi pitänytkään siitä, että joku tuntematon tyyppi tulee jakelemaan neuvoja oma-aloitteisesti.Mutta yksi asia on varma. Niitä hyvien neuvojen jakelijoita – koulutettuja ja asiansa kunnolla osaavia personal trainereita – todella tarvitaan ihmisten avuksi saleille.