Tänään blogimme vieraskynään tarttuu turkulainen ravintovalmentaja Satu Vesala. Satu kertoo kuinka hän kiinnostui ravintovalmentamisesta ja kasvissyönnistä.

Olen ravitsemuksen parissa työskentelevä, hieman alle kolmekymppinen nainen Turusta. Olen juuri ryhtynyt yksityis-yrittäjäksi  ja tarkoitus on aluksi päivätyön ohella kasvattaa asiakaskuntaa ja kerryttää kokemusta alalta.

Päivätyötä teen markkinoinnin ja asiakaspalvelun parissa kansainvälisessä urheiluväline- ja vaatefirmassa. Koulutustaustaa löytyy kauneudenhoitoalan puolelta, ja työkokemusta asiakaspalvelun ja markkinoinnin parissa kertynyt lähemmäs 10 vuotta.

Paljon on vuosiin mahtunut erilaisia kokemuksia ja työmahdollisuuksia, mutta vuosien varrella ravitsemuksesta on kuitenkin kasvanut itselleni se ykkösasia, jonka loputtomassa infoviidakossa on erityisen mielenkiintoista tarpoa.

Olen aina ollut spontaani ja avoin kaikelle uudelle, ja päämäärätietoisuudesta ja helposti innostuvasta luonteesta on ollut aina hyötyä. Teini-iän syömisvaikeudet selätettyäni aloin kiinnostua urheilusta ja sitä kautta myös oikeanlaisesta ravitsemuksesta. Harrastin monta vuotta aktiivisesti kestävyysjuoksua, mutta ravitsemuspuoli sakkasi pahasti. Lopputuloksena oli kropan täydellinen jumiutuminen. Myöhemmin kiinnostuin kuntosalilla käymisestä ja vuosien kuluessa ymmärsin ravinnon tärkeyden jaksamisen kannalta.

Ruonlaitto ei ole koskaan ollut intresseissäni se kaikista suurin, ja koin ruoanlaittoa kohtaan jopa jonkinlaista ällötystä. Ruokaa tehdessänien koskaan suostunut koskemaan raakaan lihaan ja punainen liha jäi aina ruokavalintojeni ulkopuolelle.

Muutama vuosi sitten olin henkisesti jonkinlaisessa jumitilanteessa itseni kanssa. Tuntui vahvasti siltä, että jotain puuttui ja jokin ei vain täsmää. Törmäsin sattumalta blogimaailman kautta ekologisuutta – tarkemmin ihmisten vedenkulutusta – koskevaan artikkeliin, jossa kerrottiin, miten paljon eläintuotanto kuluttaa luonnonvaroja. Siltä istumalta lähdin selvittämään asiaa lisää ja päivän päätteeksi pään tyynyyn painaessani tiesin, että jotain on tehtävä.

Otin selvää kasvissyönnistä, eettisistä asioista, ekologisista näkökulmista ja terveydellisistä hyödyistä. Pallottelin mielessäni vegetaristiksi siirtymistä – vain hylätäkseni ajatuksen heti ja tajutakseni, että ainoa mahdollisuus on siirtyä vegaaniseen ruokavalioon ja elämäntyyliin. Sekasyöjästä vegetaristiksi siirtyminen on hieno juttu, mutta tiesin jo niin paljon, että kohdallani vegaanius oli ainoa oikea ratkaisu.

Monelle suosittelen vegaaniuteen siirtymistä pikkuhiljaa, mutta itselleni muutos oli lähinnä yhden nukutun yön jälkeen selvä. Vegaaniutta on takana nyt melkein parin vuoden verran ja voin käsi sydämellä todeta sen olleen paras ratkaisu, jonka olen koskaan tehnyt. Minun matkani on ollut todella helppo ja täynnä onnistumisia.

Pistin pystyyn blogin ja aloin kirjoittamaan ajatuksiani vegaaniuteen, ravitsemukseen ja hyvään oloon liittyen. Kirjoittamisesta olen saanut inspiraatiota ja yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat kiittäneet informaation ja inspiraation jakamisesta. Tämä lämmittää mieltä aina, sillä blogin tarkoituksena on tarjota informatiivista, joskin välillä vähän ravistelevaakin sisältöä ihmisille.

Ymmärsin myös tietoa etsiessäni ja itse aiheita opiskellessani, että haluan kouluttautua ravitsemuksen parissa.

Vuoden 2015 syksyllä heitin rinkan selkään ja lähdin muutamaksi kuukaudeksi kiertämään Kaakkois-Aasiaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että matkailu avartaa. Rakastan sitä jännitystä, kun ei koskaan tiedä mitä nurkan takaa löytyy. Kiersin Thaimaan, Malesian, Indonesian, Borneon ja Kambodzan tajutakseni, että niin moni asia on maailmassa surullisen väärin ja tajutakseni kuinka etuoikeutetussa asemassa me länsimaalaiset elämme. Palasin Suomeen entistä päättäväisempänä. Halu tehdä muutos paloi sisälläni suurella liekillä.

Päätin hakea tietoa lisää ja kouluttautua. Löysin suositusten kautta Trainet4Youn koulutussivut ja muutaman kuukauden mietittyäni ilmoittauduin ravintovalmentajakoulutukseen.

Nyt koulutusmatkani on takana ja parempaa päätöstä en varmasti tässäkään asiassa olisi voinut tehdä. Liekki palaa edelleen ja suunta on oikea. Omaa yritystäni visioidessa ja lopulta paperit kädessä istuessa ei voi kuin hymyillä ja todeta, että unelmista kannattaa pitää kiinni ja elämää kannattaa elää mieli ja sydän avoinna.

Koulutus toi käytännön ravintovalmentamiseen todella paljon perspektiiviä ja asioita konkreettisesti tieteen näkökulmasta. En voinut kuin ihailla kouluttajien suurta tiedon määrää ja kykyä vastata kiperämpiinkin kysymyksiin. Parempia avaimia uralle en voisi toivoa, vaikka täytyy kuitenkin muistaa, että oma kiinnostus ja palo tehdä ja oppia on aina se korvaamattomin asia.

Valmentajana olen helposti lähestyttävä, hyvä kuuntelija ja neuvonantaja. Osaan asettua toisen ihmisen asemaan omien kokemusten pohjalta. Itselleni arvot ovat hyvin tärkeitä ja minusta ihmisen on hyvä kyseenalaistaa omia käyttäytymismallejaan vähän väliä ja kysyä miksi?

Tavoitteiden saavuttaminen vaatii tekoja, teot vaativat rohkeutta ja minun valmennusfilosofiani kiteyttääkin parhaiten lause: rohkeutta on valinta tavoitella unelmia.

Rohkeutta on myös hakea apua kun sitä tarvitsee, ja minun tavoitteenani on auttaa niin monia kuin pystyn saavuttamaan omat tavoitteensa ja unelmansa; oli kyse sitten painonpudotuksesta, kasvisten ruokavalioon lisäämisestä, vegaaniuteen siirtymisestä, isommasta elämäntapamuutoksesta tai halusta oppia syömään optimaalisesti, mahdollisia omia tavoitteita tukien.

Omaan terveyteen ja hyvinvointiin ei varmasti voi koskaan panostaa tarpeeksi. Kun itse voi hyvin niin muutkin ympärilläsi voivat varmasti paremmin, ja se näkyy kaikilla elämän osa-alueilla. Eli ei kun muutoksia tekemään, nurkan takaa voi löytyä vaikka mitä hienoa!

Seuraa Satua Instagramissa ja Facebookissa. Satun blogin löydät osoitteesta consciousveganblog.wordpress.com.

Kirjaudu tai luo maksuton tunnus ja lue artikkelisarja tietopankissa – klikkaa kuvaa

slider-liikkujan-kasvisruokavalio

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here