Onko rypsiöljy vaarallista? Meta-analyysit vastaavat somepelkoihin
Jos internetiltä kysyy, rypsiöljy on vähän kaikkea. Se on “teollinen myrkky”, “tulehduspommi” ja joskus ilmeisesti myös syy siihen, miksi maanantait tuntuvat raskailta. Samalla sitä kuitenkin suositellaan virallisissa ravitsemussuosituksissa. Kumpi on oikeassa?
Vastaus ei ole yhtä dramaattinen kuin kenties jotkut sosiaalisessa mediassa sen haluaisivat olevan. Rypsiöljy ei ole ihmeaine, mutta ei myöskään terveysriski siinä muodossa kuin sitä usein kuvataan – päinvastoin.
Mikä rypsiöljy oikeastaan on?
Ensimmäinen väärinkäsitys liittyy siihen, mitä rypsiöljyllä tarkoitetaan. Nykyinen elintarvikekäyttöön tarkoitettu rypsi- tai rapsiöljy puristetaan rypsin ja rapsin siemenistä. Tämä toteutetaan mekaanisesti kylmäpuristamalla. Öljyä myös käsitellään teollisesti ja puhdistetaan prosessin aikana. Tällä menetelmällä öljystä saadaan kirkkaampaa ja maultaan neutraalimpaa sekä paremmin säilyvää. Rapsissa ja rypsissä ei ole lajikkeena merkittäviä eroja. Rapsi on vain lajikkeena jonkin verran satoisampi.
Nykyinen rypsiöljy on rasvahappokoostumukseltaan varsin suotuisa. Se sisältää vähän tyydyttynyttä rasvaa, runsaasti kertatyydyttämättömiä rasvahappoja sekä omega-3-rasvahappoja.
Mitä tutkimus sanoo?
Jos haluaa päästä someväitteiden ohi, kannattaa katsoa meta-analyyseja. Niissä yhdistetään useiden tutkimusten tulokset. Tällöin voidaan muodostaa validimpi mielipide asiasta ilman, että jokin yksittäinen löytö suuntaan tai toiseen saa liikaa painoarvoa.
Useat meta-analyysit osoittavat melko johdonmukaisesti saman asian: rypsiöljy laskee kokonaiskolesterolia ja LDL-kolesterolia, eli niin sanottua “huonoa kolesterolia”. Tämä vaikutus näkyy erityisesti silloin, kun rypsiöljy korvaa tyydyttynyttä rasvaa, kuten voita (Ghobadi et al., 2019; Amiri et al., 2020).
Yhdessä laajassa analyysissä (yli 40 tutkimusta) havaittiin, että rypsiöljy paransi useita sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, kuten LDL-tasoja ja apolipoproteiineja (Amiri et al., 2020). Toisessa analyysissä rypsiöljy jopa laski LDL:ää hieman enemmän kuin oliiviöljy (Pourrajab et al., 2022). Tämä ei tee oliiviöljystä huonoa, mutta se kertoo, että rypsiöljy ei ainakaan ole “huonompi valinta” niin selvästi kuin usein väitetään.
Painonhallinnan osalta vaikutukset ovat pieniä. Joissakin tutkimuksissa on nähty hyvin vähäistä painonlaskua, mutta käytännössä öljy ei ole ratkaiseva tekijä. Kokonaisruokavalio ratkaisee.
Entä tulehdus ja “siemenöljypelko”?
Yksi yleinen väite on, että rypsiöljy lisää tulehdusta. Tämä perustuu usein siihen, että öljy sisältää omega-6-rasvahappoja.
Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan tue ajatusta, että tavallinen omega-6 saanti lisäisi tulehdusta terveillä ihmisillä (Su et al., 2017) Päinvastoin, useissa tutkimuksissa omega-6-rasvahapot ovat yhteydessä neutraaliin tai jopa lievästi edulliseen tulehdusprofiiliin (Johnson & Fritsche, 2012; Innes & Calder, 2018).
On myös hyvä muistaa, että rypsiöljy ei ole pelkkä omega-6-rasvahappoja sisältävä öljy. Se sisältää myös omega-3-rasvahappoja, mikä tekee sen profiilista tasapainoisemman kuin monilla muilla kasviöljyillä.
Miksi rypsiöljy saa niin paljon kritiikkiä?
Syitä tähän on muutama. Ensinnäkin sana “prosessoitu” herättää usein epäluuloa ja tähän monesti tartutaankin. Todellisuudessa lähes kaikki käyttökelpoiset öljyt vaativat jonkinlaista prosessointia. Se ei automaattisesti tee tuotteesta haitallista. On totta, että rypsiöljyn valmistuksessa käytetään esimerkiksi teollista ja myrkyllistä kemikaalia nimeltään heksaani. Tämä on yksi argumentti, jolla rypsiöljyn ”vaarallisuutta” perustellaan. Rypsiöljyn prosessoinnissa heksaani kuitenkin poistetaan lopputuotteesta. Heksaania jää niin minimaalisen vähän rypsiöljyyn, että ihminen saa paljon enemmän heksaania vaikkapa auton pakokaasuista, jos on hetkenkään käynnissä olevan polttomoottorien läheisyydessä.
Toiseksi ravitsemuskeskusteluissa ihmiset, joilla ei ole riittävää osaamista asiaan, vetävät mutkia suoriksi ja tekevät helposti vääriä johtopäätöksiä. Samoin myös näitä väitteitä kuuntelevat ihmiset kaipaavat yleensä yksinkertaisia vastauksia. On helpompaa sanoa “tämä on huono” kuin selittää, että vaikutus riippuu kokonaisuudesta. Varoituskellojen pitäisi aina soida, mikäli joku toteaa yksittäisen elintarvikkeen tai ravintoaineen pahaksi. Ravitsemusta tulisi aina tarkastella kokonaisuutena yksittäisten elintarvikkeiden sijasta. Peruste tälle on se, että ravinto ja ravintoaineet vaikuttavat elimistössämme kokonaisuutena.
Kolmanneksi moni sensaatiohakuinen väite perustuu vanhentuneeseen tietoon, yksittäisiin mekanistisiin havaintoihin, väärin tulkintoihin tieteellisistä tutkimuksista tai sitten ihan tietoiseen harhaanjohtamiseen omien tarkoitusperien edistämiseksi. Oli niin tai näin – mikään tieteellinen tutkimusdata ei tue sitä, että rypsiöljyssä olisi terveyden näkökulmasta mitään vikaa.
Mitä tästä pitäisi ajatella käytännössä?
Jos ruokavaliossa on paljon tyydyttynyttä rasvaa, rypsiöljy on parempi vaihtoehto. Se voi parantaa veren rasva-arvoja ja siten pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä (Ghobadi ym. 2019). Mikäli taas ruokavalio on muuten kunnossa ja käytössä on esimerkiksi oliiviöljy, ero ei ole dramaattinen. Molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja terveellisen ruokavalion näkökulmasta. Mikään yksittäinen elintarvike ei oikeastaan ratkaise terveyttä suuntaan tai toiseen. Ravitsemuksessa kokonaisuus ratkaisee aina. Rypsiöljy on yksi hyvä osa terveellistä ruokavaliota.
Lopuksi
Rypsiöljy on oikeastaan suhteellisen läpeensä tutkittu ja se on todettu hyväksi. Tutkimusnäytön perusteella se on turvallinen ja useimmissa tilanteissa jopa hyödyllinen valinta. Jos joku väittää, että rypsiöljy on yksiselitteisesti haitallista, hänellä on todennäköisesti enemmän mielipide ja omat agendat mielessä, kuin meta-analyysi takataskussa.
Kirjoittaja Samu Sandberg
Trainer4Youn kouluttaja
Lähteet:
Amiri, M., Raeisi-Dehkordi, H., Sarrafzadegan, N., & Hassanzadeh Keshteli, A. (2020).The effects of canola oil consumption on lipid profile: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials.
Nutrition, Metabolism and Cardiovascular Diseases, 30(2), 213–222.
https://doi.org/10.1016/j.numecd.2019.10.003
Ghobadi, S., Hassanzadeh-Rostami, Z., Mohammadian, F., Nikfetrat, A., & Ghasemifard, N. (2019).The effect of canola oil consumption on lipid profile: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials.
Journal of the American College of Nutrition, 38 (2), 185–196.
https://doi.org/10.1080/07315724.2018.1475270
Innes, J. K., & Calder, P. C. (2018). Omega-6 fatty acids and inflammation.
Prostaglandins, Leukotrienes and Essential Fatty Acids, 132, 41–48.
https://doi.org/10.1016/j.plefa.2018.03.004
Johnson, G. H., & Fritsche, K. (2012). Effect of dietary linoleic acid on markers of inflammation in healthy persons: A systematic review of randomized controlled trials.
Journal of the Academy of Nutrition and Dietetics, 112(7), 1029–1041.e15.
https://doi.org/10.1016/j.jand.2012.03.029
Pourrajab, B., Nematollahi, S., & Rahimi, M. H. (2022).Comparison of canola oil and olive oil consumption on lipid profile: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials.
Clinical Nutrition ESPEN, 48, 75–82.
https://doi.org/10.1016/j.clnesp.2021.12.012
Sacks, F. M., Lichtenstein, A. H., Wu, J. H. Y., Appel, L. J., Creager, M. A., Kris-Etherton, P. M., Miller, M., Rimm, E. B., Rudel, L. L., Robinson, J. G., Stone, N. J., & Van Horn, L. V. (2017).Dietary fats and cardiovascular disease: A presidential advisory from the American Heart Association.
Circulation, 136 (3), e1–e23.
https://doi.org/10.1161/CIR.0000000000000510
Su, H., Liu, R., Chang, M., Huang, J., & Wang, X. (2017). Dietary linoleic acid intake and blood inflammatory markers: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials.
Food & Function, 8 (9), 3091–3103.
https://doi.org/10.1039/C7FO00433H
