Millaista on kouluttautua personal traineriksi? Anna von Hertzen bloggaa kuulumisiaan ja tunnelmiaan pt-koulutuksesta. Lue sarjan ensimmäinen osa tästä.

Ku rillataan niin rillataan kunnol! On makkaraa, on piffiä, on pekoniin paketoituja sieniä. Tässä mitään kaloreita lasketa.

Ja ku reenataa, niin reenataa kunnol! Se ei ole reeni eikä mikää, jos ei lopuksi liukastu hikilätäkköön. Ja tässä muuten lasketaan kaloreita. Prkl.

Olen aina ajatellut, että näinhän se on. Treeni on kunnon treeni vain, jos sydän lyö pum pum pum, sykkeet lyövät maksimeissa ja paita pitää puristaa kuivaksi hiestä.

Kävin kerran pilateksessa, mutta tunnin jälkeen minun oli pakko mennä nostamaan penkistä iso kasa rautaa, jotta tunsi ”tehneensä jotakin.”

Näin ajattelin – ja metsään menin.

Aloitin syyskuussa Trainer4Youlla personal trainer -opinnot , ja opin heti ensimmäisenä koulutusviikonloppuna, että nyt on Annalla asennemuutoksen paikka.

Olen urheillut koko pienen ikäni ja sortunut aina siihen virheeseen, että treenaan liian lujaa. Enkä ole ainoa laatuani. Sitten me hikipingot ihmettelemme sormi suussa, miksi kehitystä ei tapahdu.

Pt-koulutuksemme vetäjä Liina Sievers iski koulutuksessa ranteisiimme sykemittarit, ja lähdimme ulos juoksemaan.

Sievers opetti, että jopa 80 prosenttia viikon urheilusta pitäisi olla matalatehoista liikuntaa. Siis sellaista hieman rasittavaa liikkumista, vaikkapa leppoisaa lenkkeilyä, jonka aikana voi jutella kaverin kanssa politiikasta tai siitä, miksi sorsa lentää pohjoiseen.

unelmaduuni-laptop
Kiinnostaako personal trainer -koulutus? Lue opinto-oppaita kirjautumalla tai luomalla maksuton tunnus Trainer4You-tietopankkiin.

Juoksimme pt-koulutusporukalla juuri näin hitaasti, ja olin aivan tuskainen. Sykkeen pitäminen tarvittavan matalalla oli yhtä helppoa kuin nokkosten tunkeminen nenään.

Enhän minä ikinä lenkkeile näin hitaasti! Ja siinä se vika onkin.

”Monesti asiakkaat huomaavat sykevyötä ensimmäisen kerran käyttäessään, että saakeli, he ovat menneet aina liian lujaa”, kouluttajamme Liina Sievers sanoi.

Rauhalliseen treeniin tulisi panostaa sen takia, että se on koko suorituskykymme pohja. Mitä vakaampi pohja, sitä paremmin ja kauemmin jaksaa myös kovempaa treeniä. Juuri sen takia matalatehoista liikuntaa kutsutaan peruskuntoharjoitteluksi.

Entä paljonko sitä kovempaa treeniä pitäisi olla viikossa? Siis sellaista rasittavaa liikuntaa, joka saa hengästymään, hikoilemaan ja parantaa sekä kuntoa että hapenottokykyä?

20 prosenttia. On se vähän, myönsin koulutuksessa hämmentyneenä.

Sitten on vielä kolmas taso, eli maksimisykkeillä treenaaminen. Tämä on se itselleni tutuin taso, jolla treenaan (liian) usein. Vedän itseni esimerkiksi jääkiekossa niin piippuun, että minut saa lanata jään pinnalta treenin päätteeksi.

Tällä kolmannella tasolla, joka maksimoi suorituskyvyn, ei kuntoilijan tarvitse treenata ollenkaan.

Ai miksi ei? Peruskuntotreenissä saa 80 prosenttia liikunnan terveyshyödyistä jokseenkin riskittömästi. Maksimitreenissä saa enää vain parin prosentin terveyshyödyn, mutta riskit ovat moninkertaiset.

Liian kova treenaaminen näkyi testissämme niin, että matalatehoinen liikunta oli minulle hävyttömän hankalaa. Kroppani on tottunut ”reenaamaa täysil”, jonka takia sykkeeni pinkaisi nopeasti nousuun.

Syke halusi mennä kiekkokaukalosta tuttuihin lukemiin.

Karu totuus on, että jaksaisin vetää jääkiekossa ja lenkkipolulla paljon nykyistä paremmin, jos malttaisin rakentaa kuntoani matalilla sykkeillä. Myös personal trainerina nykyään toimiva ystäväni Ari Langinkoski myönsi tehneensä nuorempana samat mokat kuin minä.

annavonhertzen
Anna von Hertzen on urheilusta(kin) kirjoittava vapaa toimittaja, joka aloitti syyskuussa personal trainer -koulutuksen.

”Juoksin kesäisin aina kymmenen kilometriä kovaa, ja aikani parani minuutin pari vuodessa. Sitten yhtenä kesänä treenasin 80 prosenttia oikeasti hiljaa ja 20 prosenttia juoksin henkeni kaupalla”, Langinkoski muisteli.

Ja mitä seurasi? Hänen aikansa parani kesän aikana kymmenellä kilometrillä jopa kymmenen minuuttia.

Pilates, tulen takaisin.

1 KOMMENTTI

  1. Miksi oikeasti liikuit, kun treenasit tulosten kasvattamiseen nähden liikaa, “hikipinko”?
    “Hikipinko” viittaa siihen, että tulosten saavuttamisen vuoksi. Mutta saattoihan sinulla syvempääkin taustalla olla.

    Miksi et ota huomioon, että esim. jääkiekossa yksilön on vaikea säätää omaa harjoitteluaan pelin viedessä mukanaan ja ehkä vielä yhteisöllisiä velvoitteita pelata niin-ja-niin-usein?
    Tai jos tuo oli huono kysymys, niin joka tapauksessa: mitä kovemmin harjoittelee, sitä enemmän on oltava peruskuntoa ja sitä enemmän tarvitaan tietotaitoa, jotta sillä voi menestyä.

    Matalien prosenttien suosittelu on tietysti aloittelijoille ja heikkokuntoisille päivänselvä viisaus. Mutta ei se kerro ammattitaidosta mitään.
    Jos jotain ihminen jostain lajista tietää, niin se selviää vasta niillä tasoilla edetessä, missä eteneminen on objektiivisesti vaikeaa. Ennen niitä korkeita tasoja (lähinnä SM-tasoa) on mahdollista nostaa kuntoaan miljoonin menetelmin.

    Minusta ei ole edes väärin treenata niin rajusti, ettei kunto kasva. Ellei sitten tarkoitus ole kilpailla.
    Ei monella ole edes aikaa ja muita resursseja treenata niin viisaasti, että kunto kasvaa joka kuukausi monen kuukauden ajan.

    “Sievers opetti, että jopa 80 prosenttia viikon urheilusta pitäisi olla matalatehoista liikuntaa.”
    – Outo opetus, koska eihän syke ole ainoa liikunnan laatua määrittävä asia.
    Terveysliikkujille, laihduttajille ja tavallisille kehonmuokkaajille matalat prosentit ovatkin ok, mutta Sievers erehtyy, jos ajattelee, että olisi jokin kaikille ok menestyksen kaava kunnon kohottamisessa.
    Esimerkiksi voimailussa huiput ovat saavuttaneet kuntonsa ja menestyksellisesti treenaavat hyvin erilaisilla menetelmillä.
    Osa tiheästi hyvin matalilla prosenteilla, osa vain 3 kertaa viikossa korkeilla prosenteilla ykkös- tai sarjamaksimista.

    Itse olen valmennuksissani korostanut ihmisten yksilöllisyyttä. Ja mahdollisuutta tottua korkeampiin prosentteihin, kun sen tekee viisaasti.
    Viisaus taas on kaavojen lisäksi yhtä paljon yksilöllistä oman palautumisen kuuntelua.
    Esimerkki. Itse olen lajissani jalkakyykyssä – ja aiemmin maastanostossa – läpäissynyt Smolovin Perusjakson Selkäinahon helpottamana versiona (http://www.voimaharjoittelu.fi/artikkelit/venalainen-kyykkyohjelma), ja se toi kivasti kehitystä sarja- ja ykkösmaksimeihini, mutta ei enää tietyltä tasolta ylöspäin. Joten kovensin: olen tehnyt tänä ja viime vuonna Tehojakson viikon 1. Ja viikkoa 2 soveltanut hieman pienémmillä prosenteilla. – Selvästi yli 80 prosentin (ykkösmaksimista) ovat raudat 2-5 toiston kuntoani nostavissa sarjoissani. Eli paljon yli “tieteellisen” 78%.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here