Maija Koskimäki tietää, miten teräsnainen treenaa

Jos osallistuu jo neljävuotiaana innosta piukeana ensimmäiseen juoksukilpailuunsa, ei ole ihme, että työpaikka löytyy isonakin urheilun parista. Näin kävi Trainer4You:n kouluttajalle Maija Koskimäelle, joka on juossut pienestä lähtien – siitä lähtien kun pienet jalat sen sallivat.

"Juokseminen on minulle luonnollinen tapa liikkua. Saatan hakea postitkin juoksemalla", Ilmajoella asuva Koskimäki sanoo. Hänen omat lapsensa oppivat heti äidin tavoille, sillä pojat ovat kasvaneet juoksurattaissa.

"Kun nuorempi poikani Tatu oppi puhumaan, kuului rattaista vauhtia!", Koskimäki naurahtaa.

Kerran tapahtui jotain erikoista: Koskimäki käveli kauppaan rauhallista tahtia. Mukana tullut vanhempi poika Santtu valpastui ja kysyi: "äiti, miksi sä et juokse?"Äiti on juossut – ja paljon. Koskimäki kilpaili vuosia maratonissa ja triathlonissa. Kaapista löytyvät muun muassa EM-hopea ja SM-kulta triathlonin täysmatkalta, johon kuuluu 3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja päälle vielä maraton.

Koskimäki saattoi kilpaurheiluvuosinaan treenata jopa kahdeksan tuntia kerralla. Ensin Kaskisille sadan kilometrin päähän pyörällä kahville, sieltä takaisin ja päälle juoksulenkki. Toisinaan hän taas polki kotitalon terassille kiinnitetyllä kuntopyörällä neljä tuntia putkeen.

"Poikani katselivat hikoilua ikkunan takana", Koskimäki naurahtaa.

Huippu-urheilun ohella Koskimäki opiskeli itsensä valmentajaksi, liikunnanohjaajaksi ja fysioterapeutiksi. Vaikuttava urheilu- ja koulutustausta herätti ilmajokelaisen personal trainerin ja kilpauimari Laura Lehtilän mielenkiinnon.

"Laura kysyi minulta, voisinko ottaa kestävyyslajeja harrastavia ihmisiä treenattavaksi, koska tiedän näistä hommista niin paljon."

Koskimäki lupautui ottamaan pari asiakasta, mutta mopo livahti melkein heti käsistä. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun naiskaksikko suunnitteli jo yhteistä yritystä. Koskimäki kävi Lehtilän idean innostamana Trainer4You:n personal trainer- ja ravintovalmentajakoulutuksen Vaasassa, ja jäi lähes suoraan koulunpenkiltä yritykseen kouluttajaksi. Hän kiertää kouluttamassa personal trainereita ympäri Suomea.

"Sitä miettii nöyränä, että on kauhean onnekas, kun on pyydetty tällaiseen hommaan. Opettamalla oppii eniten. Otan koko ajan asioista lisää selvää, jotta voin antaa enemmän. Koulutuksessa on huikeita tyyppejä, jotka haastavat hyvällä tavalla", Koskimäki iloitsee.

Kouluttaja ja personal trainer

Kouluttajan työn ohella Koskimäki tekee personal trainerin töitä hänet alalle houkutelleen Laura Lehtilän kanssa. Kaksikko täydentää mainiosti tosiaan.

"Valmennan tavoitteellisesti juoksua ja triathlonia harrastavia sekä kuntoutujia. Laura tekee puolestaan töitä tavallisten liikkujien, voimailijoiden ja uimarien kanssa."

Koskimäen bravuurina on treenata yhdessä asiakkaan kanssa. Yhteisellä lenkillä hän pystyy seuraamaan kunnolla treenaamista ja kannustamaan.

"Yksikin asiakas sanoi, että ei pysty hölläämään, kun juoksen vierellä."

Totta puhuen Koskimäen työ on enemmän jarruttelua, koska etenkin kestävyyslajeja harrastavat tuppaavat treenaamaan aivan liian lujaa. Koskimäki pohdiskeli ennen pt-uraansa, että riittääköhän alalla töitä. Pelot ovat osoittautuneet turhiksi: yhä useampi suomalainen haluaa tietää, miten liikkua oikein. Ja tiedonjakajia tarvitaan. ”Euroopassa jopa 50 prosentilla ihmisistä on riski sairastua sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin ja kuolla siten ennenaikaisesti. Usein ennenaikaisen kuoleman syynä on kyseisten sairauksien aiheuttamat komplikaatio", Koskimäki huomauttaa.

"Kuntoa parantamalla osa säilyisi hengissä."

Koskimäelle tärkeintä valmentajana on se, että ihmisistä on välitettävä aidosti. On oltava kiinnostunut siitä, mitä asiakkaalle kuuluu. Kun elää asiakkaan mukana tavoitteessa, saa itsekin valtavan paljon vastalahjana.

"Se on joka kerta yhtä huikeaa kuulla, kun painoaan pudottanut asiakas sanoo, että hänellä ei ole enää kipuja ja stressi on poissa."

Jopa asiakkaan ihonväri voi muuttua. "Väsyneellä ihmisellä on usein kalpea, harmaa ihonväri. Liikunnan myötä nukkuminenkin paranee, silmät eivät enää seiso päässä ja ihonväri kirkastuu. Koko yleisilme muuttuu reippaaksi", Koskimäki iloitsee. Se, jos mikä, on paras palkka työstä.

Artikkelin kirjoittaja on toimittaja ja Helsingin Sanomien kolumnisti Anna von Hertzen.

Edellinen
Edellinen

Intuitiolla unelmista totta

Seuraava
Seuraava

Kun kaikki meni niin kuin Strömsössä – 5 opetusta